Muovimatoille kyytiä! Pienestä 60-luvun talosta tuli persoonallinen kaupunkimökki
Helsinkiläiset Sanna Eid ja Stepan Sarpaneva suuntaavat Hankoon arkea karkuun niin helteillä kuin syyssateilla ja talvipakkasilla.
Tontti oli suuri ja kiinnostava ja 1960-luvun rakennus juuri sopivan kokoinen. Se täytti suurimmaksi osaksi Stepan Sarpanevan ja Sanna Eidin toiveet. Ensimmäisessä kerroksessa oli kolme huonetta ja keittiö ja isossa kellarissa sauna. Ovet ja katto olivat alkuperäisiä ja muovimatot poistettavissa. Vain autotalli puuttui.
Stepan vierastaa kysymystä, tuntuiko mökki heti omalta. Hänen ajatuksensa on, että mökistä tehdään omannäköinen.
Stepanin perheellä oli mökki Hangossa 1980-luvulla. Kymmenisen vuotta sitten hänen veljensä hankki kaupungista kesäpaikan, ja pari alkoi kyläillä siellä. He päättivät tehdä vastaavan hankinnan ja pyöräilivät talonäytöstä toiseen, kunnes tämä osui kohdalle vuonna 2010.
Talo oli rakennettu vuonna 1963 ja säilynyt suhteellisen hyvässä kunnossa. Kaikki pinnat kuitenkin piti uusia. Stepan sai avukseen ystävänsä Pauli Apollo Ahopellon. Tilataiteilija, perinnerakentaja ja kuraattori suostui remonttiavuksi vain sillä ehdolla, että Sanna ja Stepan ostaisivat häneltä vanhan radion.
He tekivät kaupat ja aloittivat remontin. Työ päätettiin tehdä omaan tahtiin itse sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta. Pariskunta asui remontin keskellä, kun kunnostus eteni osissa.
Olohuoneen ja keittiön seinät maalattiin vaaleanharmaiksi. Yhden seinän tapetissa on Paulin kuvaama vanha radio.
Keittiön ja olohuoneen välinen seinä poistettiin, keittiöön hankittiin uusia kaappeja, ja jääkaapin paikka vaihtui.
Pariskunta poisti muovimatot, hioi alla olevat ponttilaudat ja maalasi ne.
– Makuuhuoneen tapetoimme yhdessä, mutta se homma ei ollut lähellä sydäntä – ainakaan yhdessä tapetointi, Sanna naurahtaa.
Sanna pitää makuuhuoneen tunnelmasta, vaikka tapettien saumat eivät osuneet aivan kohdalleen. Tilan saa pimennysverhoilla rauhoittavan hämäräksi. Sängynpääty on Sveitsistä, missä Stepan Sarpaneva opiskeli kellosepän ammattia ja työskenteli yhdeksän vuotta. Loput osat makuuhuoneen kalustesarjasta odottavat varastossa kohtaloaan.
Useimmat huoneista maalattiin. Pariskunta on siitä yhtä mieltä, että maalaaminen ei vanhasta puutalosta lopu.
Stepanin löydöt miellyttävät useimmiten myös Sannaa. Suuri osa hankinnoista on varastoitu ja pääsee sisustukseen kausiluontoisesti. Stepanin silmäterä on turkoosi nojatuoli, josta näkee lähes joka suuntaan.
Pariskunnan mielestä kierrätys kannattaa, sillä vanhojen tavaroiden laatu on usein parempi kuin uusien.
Etäisyys kotiin pääkaupunkiseudulle on juuri sopiva, ja Hangossa on tarjolla kaikki palvelut ympäri vuoden. Suosikkikahvilassa on aina tuoreita leivonnaisia ja kodinomainen tunnelma.
– Paikallinen leffateatteri on ihanan tunnelmallinen, vaikka ikivanhoissa penkeissä on pakko istua selkä suorana, Sanna kertoo.
Perhe lähtee Hankoon arkea karkuun vähintään kerran kuukaudessa ympäri vuoden. Puutalo on sen verran paljastanut historiaansa, että Sarpanevat ovat vasta kolmannet asukkaat. Pohjapiirros on vuodelta 1962, ja ilmeisimmin talo saatiin valmiiksi vuotta myöhemmin.
Stepan yllättää kertomalla, että puutaloidyllistä huolimatta hän voisi rakentaa betonisen, yksikerroksisen rakennuksen, jos rahaa ei tarvitsisi miettiä. Sellainen voisi sopia myös Hangon-tontille.
