Polkupyörästä idea Fiskarsin oksasaksiin – muotoilija Olavi Lindén kertoo, miten keksijän mieli kehittyy
Olavi Lindén, 75, korostaa, että monen asian keksiminen ja löytäminen vaatii laaja-alaisuutta. Insinööriopinnot ja utelias mieli auttoivat kehittämään polkupyörän voimanlähteestä idean maailman parhaimpiin oksasaksiin.
’’Molemmat vanhempani olivat käsistään taitavia. Isä oli innokas veneenrakentaja, ja äiti ompeli meille lapsille kaikki vaatteet. Hän hyödynsi niissä kankaita, jotka oli kertaalleen käytetty. Heidän esimerkkinsä oli tärkeä, ja kaikkea piti jo lapsena rakennella ja kokeilla. Isä rakensi minulle ensimmäisen leijan. Sen jälkeen kehittelin niitä itse.
Löysin kotikaupunkini Tammisaaren kirjastosta Ilmari Jäämaan Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjan. Siinä ohjeistettiin laatikkoleijan rakentaminen. Se oli parempi kuin muut leijat, koska siihen ei tarvinnut asentaa pyrstöä. Laatikkoleija lensi korkealle ja meni suoraan ylös kohti taivasta eikä taivaanrantaan. Meillä oli poikien keskuudessa kova leijavillitys. Samasta kirjasta löysin ohjeet myös soutupyörään, jota en saanut rakennettua, koska se olisi vaatinut neljä pyörää. Eikä siihen ollut varaa.
Asia jäi hautumaan mieleeni. Valmistin soutuliikkeellä toimivan polkupyörän reilut 30 vuotta myöhemmin. Siitä ei tullut maailman parasta kulkuneuvoa, mutta se siivitti ajatukset muihin keksintöihin, joita hyödynsin työssäni Fiskarsilla työkalusuunnittelussa. Kun sain valmiiksi polkupyörän voimanlähteen, joka oli 2,5 metriä pitkä lineaarinen, polkuliikkeellä toimiva voimantuotto, ymmärsin, että samaa systeemiä voisi käyttää korkealle ulottuvissa oksaleikkureissa.
En saanut keksimääni toimimaan heti käytännössä, vaan sen kehittelyyn meni kymmenen vuotta. Kaikenlaisten kokeilujen jälkeen toimintaperiaate oli lopulta melko samanlainen kuin mitä se oli alun perin ollut. Tuloksena syntyi Fiskarsin mallistoon kaksi oksaleikkuria, toisessa oli 1,5-metrinen varsi ja toisessa säädettävä teleskooppivarsi.’’
