Mummonmökki-nimityksellä tarkoitetaan 1600-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenten välissä työväestölle rakennettua pientä ja vaatimatonta hirsitaloa.

– Nimensä pieni mummonmökki on saanut kenties siitä, että miehet tuppasivat maaseudulla kuolemaan ennen naisia ja mummonmökkejä asuttivat pääasiassa mummot, sanoo perinnemestari ja perinnerakentamisen asiantuntija Hannu Rinne.

Mummonmökki voi olla kartanon torppa, sotilastorppa, ruukin työtekijän mökki taikka ison talon piian tai rengin pikkukoti eli mäkitupa. Suurin osa mummonmökeistä on peräisin 1800-luvun jälkipuolelta ja 1900-luvun alusta.

Mummonmökki-idylli koostuu mäennyppylälle rakennetun mökin lisäksi yhdestä tai kahdesta pienestä piharakennuksesta ja pihasta, jossa on muutama perinnekasvi. Rinne kertoo, että mummonmökistä käytiin muualla töissä eikä talousrakennuksia juuri tarvittu.

– Suomessa melkein kaikki talot tehtiin hirrestä 1930-luvulle asti, myös mummonmökit. Niiden rakentamista ohjasi säästäväisyys. Työväestölle tehtiin pientä ja mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Neljä- tai kuusiruutuiset ikkunat ja huone tai huoneet olivat pieniä, huonekorkeus matala. Mummonmökki koostui eteistuvasta ja huoneesta tai kahdesta. Tulisija tai pari yhdistyivät rakennuksen keskellä olevaan piippuun.

Talojen ulkoseinät olivat yleensä käsittelemättömät. Vaikka punamultamaalia alettiin käyttää kaupungeissa ja isoilla tiloilla jo 1700-luvulla, monet vaatimattomat talot olivat maalamattomia vielä 1950-luvulla. Talojen koristelu alkoi ulko-ovista ja ikkunoiden vuorilistoista. Myös nurkka- ja räystäslautoja maalattiin valkoisiksi.

Mummonmökeissä ei ollut mukavuuksia, ellei sellaisena pidetä 1900-luvulla yleistynyttä keittotasoa. Vaatimattomuus tuntuu nykyisin viehättävältä, ja siksi monia rakennuksia ei ole nykyaikaistettu sen jälkeen, kun mökkiin on 1970-luvulla saatu sähköt.

Jos ryhdyt remontoimaan vanhaa taloa, ota avuksesi pätevä ammattilainen. Romanttinen mummonmökki ansaitsee arvoisensa remontin. Kiinnitä mummonmökin korjauksessa huomiota näihin asioihin:

Ongelma: Vesikaton aluskate puuttuu. Jos ullakolle on tehty makuuhuoneita, on vesikaton tuuletusrako yleensä tukittu lisäeristeellä, joka on vaurioitunut. Savupiipun juuri vuotaa.

Ratkaisu: Vanha vesikate kaipaa uusimista ja samalla alusrakenteet sekä piipunjuuri kunnostetaan. Vaurioituneet eristeet poistetaan ja korvataan esimerkiksi puhallusvillalla. Rakenteiden suunnittelu kannattaa antaa ammattilaiselle.

Ongelma: Vanha savuhormi on todennäköisesti halkeillut, jos piipun päältä on puuttunut hattu. Takkaa tai pönttöuunia ei siis pidä käyttää suin päin.

Ratkaisu: Hormin ja tulisijan kunnon selvittämisen voi tilata vaikka paloturvamestarilta (www.paloturvamestarit.fi). Muurari korjaa halkeamat.

Ongelma: Seinien alin hirsikerta on lahonnut. Jos seinät on lämmöneristetty sisäpuolelta, se saattaa pitää hirren talvella hyvin kylmänä. Vesihöyry pääse tiivistymään hirren pintaan ja sen saumoihin. Eristeen ulkopinta ja hirsien välissä olevat tilkkeet ovat voineet homehtua etenkin nurkissa.

Ratkaisu: Vaurioituneet eristeet ja tilkkeet poistetaan. Seinäpinnat puhdistetaan ja desinfioidaan. Työt on teetettävä homekorjauksiin erikoistuneella firmalla. Mökki kengitetään, jotta lahonneet hirret voidaan purkaa pois. Tilalle laitetaan uudet hirret tai kevytsoraharkot. Ulkoseinät lisäeristetään ulkopuolelta.

Ongelma: Mummonmökkiä ei ole järkevää mukauttaa nykyvaatimusten mukaiseksi, koska pesutilat lisäävät rakenteiden kosteuskuormaa.

Ratkaisu: Jos tontilla on tilaa, kannattaa peseytymistä varten rakentaa pihasauna, ellei siellä sellaista jo ole. Sisäkäyttöön tarkoitettu kompostikäymälä palvelee hyvin vessana. Kannattaisi harkita myös terassin ja sen yhteyteen tulevan lämpimän vessahuoneen rakentamista.

Ongelma: Matalan kivijalan sisällä on niin sanottu multapenkkialapohja, jonka täytteenä voi olla multaa, sammalta, hiekkaa ja savea. Kosteuseristeenä multapenkeissä käytettiin tuohta.

Ratkaisu: Luonnonmateriaalit poistetaan alapohjasta. Pätevä rakennesuunnittelija laatii suunnitelman riittävästi tuulettuvan ryömintätilan sekä lämmöneristetyn lattian rakentamiseksi.

Ongelma: Haiseva sisäilma voi olla oire talossa piilevästä ongelmasta, ja vaatteisiin tarttuvan hajun aiheuttaja saattaa olla home. Vanhassa rakennuksessa saattaa kasvaa myös lattiasieni, joka voi tuhota rakenteita laajalti kenenkään huomaamatta.

Ratkaisu: Hajun aiheuttaja selvitetään ja poistetaan. Lattiasienen olemassaolon tunnistaa siitä, että pölyrättiin tarttuu punertavaa pölyä. Jos sieni en ehtinyt tehdä laajalti tuhojaan, on edessä yleensä rakennuksen purkaminen.

Ongelma: Rännejä ei ole tai sadevedet valuvat syöksytorvesta maahan seinän vierustalle. Salaojia mummonmökin ympärillä tuskin on.

Ratkaisu: Mökki varustetaan ränneillä, syöksytorvilla ja sadevesikaivoilla. Perustus- tai rakennesuunnittelija arvioi, tarvitaanko myös salaojitus.

Ongelma: Entisten asukkaiden istuttama nurmikko ulottuu kivijalkaan asti, ja ikkunoiden alla on kukkapenkkejä. Kasteluvesi on rasittanut vanhan talon kivijalkaa.

Ratkaisu: Kukkapenkit siirretään keskemmälle pihapiiriä. Nurmikkoa poistetaan niin paljon, että seinien ympärille saadaan kaivettua noin 40 sentin levyinen suojavyöhyke. Se täytetään karkealla sepelillä tai salaojasoralla, jotta kivijalka pysyy kuivana.

Alun perin mummonmökkien sisäpinnat olivat käsittelemätöntä puuta. Lautalattia ja -katto saivat maalia pintoihinsa monissa mökeissä vasta, kun 1900-luku oli jo pitkällä. Hirsiseinien pinkopahvitus ja tapetointi ei ollut yleistä työväestön mökeissä, vaan kartanoissa, pappiloissa ja kaupunkien porvariskodeissa, tietää historiallisten rakennusten sisätilasuunnittelija Heidi Laakso-Kuivalainen.

– Keittiö oli vanhoissa ja vaatimattomissa mummonmökeissä yhtä kuin uuni ja kenties jonkinlainen kaappi. Vesi kannettiin kaivosta ovenpielen saaviin ja likavesi laskiämpärillä pihalle. Ruokaa laitettiin avotulen päällä roikkuvassa padassa vielä 1800-luvulla. Keittotason myötä 1900-luvulla voitiin siirtyä kattilaruokiin.

Koska juoksevaa vettä tai viemäröintiä ei asuinrakennuksessa ollut, ulkohuussi oli tavallinen vielä pitkälle 1900-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti.

– Kun sisustat mummonmökkiä, arvosta sen vaatimatonta kauneutta. Älä täytä mökkiä tavaralla ja isoilla huonekaluilla. Suosi yksinkertaisia käyttöesineitä ja mökin mittasuhteisiin sopivia pieniä ja monikäyttöisiä kalusteita. Esimerkiksi sivustavedettävä puusohva on täydellinen. Kaikki kerralla uusiksi -remontointi ei sovi mummonmökkiin. Ota mallia mökin vanhoista pintamateriaaleista ja yksityiskohdista, Heidi Laakso-Kuivalainen opastaa.

Juttua muokattu 4.6.2019 klo 11.13: Muutettu "mummonmökin hajua" käsittelevää kohtaa. Vaatteisiin tarttuvan hajun taustalla voi olla muukin syy kuin home.