Hannele Karttunen ja Henri Enbäck remontoivat lastenhoidon ja työn ohessa Henrin vanhempien pihapiirissä sijaitsevan rintamamiestalon kodikseen. Talo on Henrin äidin lapsuudenkoti.

Ravasimme Helsingistä puoli vuotta Porvooseen ja lopuksi asuimme vielä anopin ja apen nurkissa pienen vauvan kanssa. Onneksi remontoitava talo oli vain muutaman askeleen päässä. Tunne oli uskomaton, kun pääsimme seuraavaksi jouluksi omaan kotiin, omaan taloon.

Pahimman remontin aikana puoliso kävi samalla töissä, minä olin vauvan kanssa kotona. Ei aikaa turhaan ruuhkavuosiksi kutsuta. Kaikki tapahtuu kerralla. Emme olisi kuitenkaan tällaista valinneet, ellemme olisi puuhailijoita. Onneksi meillä oli myös apureita.

Talossa oli tehty pintaremonttia viimeksi 1970-luvulla, joten laitoimme kaikki pinnat uusiksi. Ulkovuoren uusimme kokonaan. Revimme vanhat laudat pois, laitoimme lisäeristeitä ja uudet laudat tilalle.

Vaihdoimme keittiön paikkaa ja yhdistimme wc- ja suihkutilat, mutta muuten pyrimme säilyttämään tilat samanlaisina. Maalasimme ja tapetoimme. Lastulevyn alta löytyi upea lautalattia, jonka kunnostimme. Kaikki alkuperäiset ovet jätimme käyttöön ulko-ovea lukuun ottamatta.

Makuuhuone ja lastenhuone ovat yläkerrassa. Makuuhuoneemme on tehty kylmästä vinttitilasta. Huone on seesteisyytensä takia lempipaikkani talossa, siellä minäkin saan päiväunista kiinni. Kompaktissa alakerrassa ovat iso tupakeittiö ja vierashuone, joka toimii myös esikoisen leikkihuoneena.

Halusin lastenhuoneesta värikkään ja leikittelevän. Väreinä on kirkkaankeltaista ja turkoosia. Tein itse huoneeseen matot. Ystäviltä ostettu vanha, keltaiseksi maalattu pinnasänky on niin iso, että se kestää mukana yli vauva-ajan.

Pidän vaihtelusta, mutta tavaroita ei saa olla kuitenkaan liikaa. Lapsiperheen äitinä arvostan myös sitä, että siivoaminen on helppoa. Pidän ilmavasta sisustuksesta ja oivaltavista, persoonallisista yksityiskohdista. 1950-luvun huonekalut tuovat tunnelmaa. Yhdistelen vanhoihin huonekaluihin modernimpaa tyyliä.

Kun taloa purettiin ja tyhjennettiin, löytyi paljon vanhoja aarteita, jotka saivat paikkansa uudistuneessa talossa. Lastenhuoneen vanhat maila ja räpylä muistuttavat lasten vaarin ja isovaarin harrastuksista. Olohuoneen 1960-luvun sohvakalusto sai jäädä, verhoilin vain nojatuolit uusiksi.

Sukujemme kädentaidot näkyvät ympäri taloa. Ruokailutilan kipsitaulu, joka on saanut mallinsa Eliel Saarisen tuhannen markan setelistä, ja olohuoneen sanomalehtipaperista valmistettu norsu ovat Henrin vaarin tekemiä. Niillä on paljon tunnearvoa. Norsu on lempiesineeni. Kuistin kärrynpyörälamppu on siskoni tekemä. Yläkerran aulan ompelutila odottelee kiireettömämpiä aikoja, jolloin pääsen taas toteuttamaan ideoitani.

Nyt kun talo alkaa olla valmis, on ihana keskittyä lasten kanssa normaaliin arkeen. Seuraavan kesän projekti on iso terassi, johon tulee poreallas. Haaveissamme on myös pihasauna. Välillä mietin kuitenkin sitä aikaa, kun kaikki remontit on tehty. Mitähän tekemistä me vielä keksimme!