Kotivinkki

Mummolahenkeä torpan täydeltä! Luru ja Masa hullaantuivat 120-vuotiaaseen loviisalaistaloon ensisilmäyksellä

1


Mummolahenkeä torpan täydeltä! Luru ja Masa hullaantuivat 120-vuotiaaseen loviisalaistaloon ensisilmäyksellä

Luru ja Masa remontoivat vanhan loviisalaisen mökin katosta lattiaan. Hurmaava torppa ja elämä maaseudulla veivät niin mennessään, ettei pariskunta enää malta olla Helsingin-kodissaan.
Teksti Nina Kellokoski
Kuvat Nina Kellokoski
AD-taiteilijapariskunta Luru Hirva, 49, ja Masa Karhula, 56, sekä Kerttu-koira, 5, asuvat vuonna 1898 rakennetussa torpassa Loviisan maaseudulla.

Mikä sai teidät muuttamaan Helsingistä maalle?

Kerttula valitsi meidät. Puhdas luonto, eläimet, yhteisöllisyys sekä kodikas pikkukaupunkimaisuus sulattivat sydämemme. Saimme sisältöä elämään taiteen tekemisestä, ratsastuksesta, vapaaehtoistoiminnasta ja uusista ystävistä.

Emme ole luopuneet kaupunkikodistamme, mutta ”maalaisen kiireet” pitävät meidät täällä, toistaiseksi.

Talolle ajetaan hiekkatietä, jonka varrella laiduntaa hevosia, lehmiä ja lampaita.

Miksi juuri Kerttulasta tuli kotinne?

Tiesimme heti tultuamme, että tämä on meidän paikkamme. Viehättävä pieni talo kauniin vanhan puutarhan ympäröimänä sai meidät vakuuttumaan ensisilmäyksellä. Jo paluumatkalla Helsinkiin teimme tarjouksen ja viikon päästä saimme avaimet.

Miten remontti sujui?

Ensimmäinen vuosi meni perustuksia kunnostaessa. Asuimme vielä Helsingissä, ja paikallinen rakennusfirma teki vaativimmat työt.

Seinähirsistä ja lattialankuista löytyi tupajumeja, ja hirsien poistaminen vaati talon kengittämisen ja lattian vaihdon. Alkuun olikin intoa enemmän kuin osaamista, mutta remontin edetessä omat taidot karttuivat.

Alussa oli niin hektistä, että emme jaksaneet edes saunaa lämmittää päivän päätteeksi, vaan huuhdoimme remonttipölyt pikapesulla toisen seistessä nakupellenä lumessa ja toisen heittäessä ämpärillä lämmintä vettä päälle.

Edellisen asukkaan, Gertrud-emännän, vanha naulakko on alkuperäisen saunan pukuhuoneen seinällä. Myös avain ja hevo­sen­kenkä löytyivät torpasta. Luru ja Masa halusivat säilyttää mummolahengen, johon sopivat perintö­taulut, Lurun mummin maalaamat posliini­astiastot ja itse tehty keramiikka. Eniten aikaa vietetään tuvassa, jossa kokataan sienistä, marjoista ja puutarhan antimista tai tehdään talon oma likööriä, Kerttulan ligördiä.

Mitä kaikkea olette remontoineet?

Mitä emme ole remontoineet! Aloitimme kesällä 2012 ulko­rakennuksen vanhasta saunasta ja pukuhuoneesta.

Sen jälkeen vuorossa oli talo: ensin alakerta ja sen jälkeen laajennus uudella verannalla ja kylpyhuoneella. Saimme vihdoin hartaasti odotetun suihkun. Laajennusta tehdessä osasimme jo asentaa lattialämmitykset, lattia­lankut, märkäeristeet, kaakeloinnit ja paljon paljon muuta. Katto uusittiin ammattilaisten voimin ja sitten rakensimme yläkertaan makuuhuoneen ja työtilan.

Talon valmistuttua kunnostimme liiterin kesävierashuoneeksi ja rakensimme uuden ulkovaraston ja lasihuoneen.

Mikä on Kerttulan onnistunein sisustusratkaisu?

Rakastamme kesävierashuonettamme ulkorakennuksessa. Siellä asumme aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Vasta yöpakkaset ajavat meidät sisään. Huoneesta tuli juuri sellainen kuin halusimme. Se on nimeltään Satula, peti ja puuro.

Kun meillä käy kesävieraita, luovutamme Satulan heidän käyttöönsä. Näin ystävätkin saavat nauttia maailman parhaista unista.

Konjakkinurkkauksen kiikkutuoli on kirppu­torilöytö, jonka Luru entisöi syntymäpäivä­lahjaksi Masalle. Tapetit kunnioittavat rakennusajankohtaa mutta tuovat myös raikkautta vanhaan torppaan. Koristeellinen lipasto on kirpparilöytö. Masan Hymypoika-patsas on saanut silmäniloksi Lurun alastonpatsaan.

Mikä on mieleenpainuvin muisto remonttiajasta?

Kun Masa tuli ensimmäistä kertaa juuri valmistuneesta suihkusta, hän totesi hurmioituneena olon olevan sivistynyt. Ymmärsin täydellisesti. Toinen muisto liittyy puutarhaan. Ensimmäisenä keväänä huomasin kukkapenkkiä kitkiessani, että maasta nousee kauniita, terhakoita parsoja. Se oli uskomatonta, että meillä kasvoi parsoja!

Millainen remonttifilosofianne on?

Remontti on kuin ruoanlaitto: hiljaa hyvä tulee. Vanhan talon kunnostamiseen pitää antaa aikaa, ettei tule tehtyä virheratkaisuja.

Remontti koettelee aina myös parisuhdetta, ja ensimmäisen yhteenoton jälkeen päätimme tehdä selkeät pelisäännöt. Unohdimme deadlinet, ja kun toiseen iski remonttiahneus tai väsymys, toinen hipsi hakemaan lasit viiniä, ja sitten vain nautimme päivän aikaansaannoksista. Hyvä ruoka, lämmin sauna ja lihaksia hellivä kuuma palju saivat ihmeitä aikaan.

Kesähuoneen kalusteita, kuten ranskalainen rauta­sänky, on tuotu kaupunkikodista. Yläkerran makuu­huoneen ikkunan alla on jaettu ateljeetila. Siellä Luru maalaa herkkiä lintu­akvarelleja.

Mikä on seuraava projektinne?

Teemme uuden vierashuoneen ulkorakennuksen toiseen päätyyn. Teemana on saluuna. Eteen tulee paikka hevosille, jos joku tulee kylään ratsain.

Puutarha on myös aina muutoksen kourissa. Olemme kuin muurahaiset kantaessamme munakiviä paikasta toiseen. Loihdimme jatkuvasti uusia lekottelupaikkoja pihaan. Niitä on nyt kuusi, ja joku paikoista on aina auringossa.

Jäättekö Kerttulaan lopulta kokonaan?

Tulevaisuus näyttää. Olemme vähentäneet AD:n töitämme Helsingin mainostoimistomaailmassa. Meillä on työhuone, jossa teemme kuvanveistoa ja keramiikkaa sekä maalaamme. Kuulumme Loviisan taideverstaaseen, johon avataan pysyvä myyntigalleria. Teemme myös vapaaehtoistyötä.

Haluamme säilyttää mahdollisuuden asua Helsingissä, Kerttulassa tai muuttaa halutessamme vaikka Espanjaan. Mutta juuri nyt tämä on ihan parasta.

Rakkaalla kasvi­huoneella on monta nimeä. Kesällä se on Lasipalatsi ja talvella tunnelmoidaan Glögi-iglussa.
Julkaistu: 18.7.2018