Jussi hankki rakkaan mummolansa kalusteineen päivineen – ”Historia tekee talosta merkityksellisen”

Uudempi asutus jättää kulkijan katseilta piiloon hyvin hoidetun puutarhan ja kookkaan 1940-luvun puutalon. Se kuului aiemmin kuvataiteilija Jussin isovanhemmille, ja sen on suunnitellut ja rakennuttanut hänen isoisänsä. Kun talo jäi isoäidin kuoltua tyhjilleen, Jussi päätti lunastaa talon.

Taloon on rakennettu 1960-luvulla siipi, joka alun perin toimi televisiohuoneena. Jussin ja hänen puolisonsa Auran aikana sitä on käytetty ensin vierashuoneena, ja nykyään se on yhteinen työhuone.

Persoonallisen talon keskiössä on aina ollut taide, sillä jo isoisä harrasti taidetta ja keräili ahkerasti aikalaisten töitä sekä kotimaasta että ulkomailta. Vaikka Jussi ja Aura ovat remontoineet talosta omannäköisen, taide on pysynyt isossa roolissa.

Alkuperäinen keittiö uusittiin noin kymmenen vuotta sitten. Vanha henki pyrittiin silti säilyttämään. Välitilan laatat ovat Jussin keraamikkoäidin tekemät.

Keittiön kaapisto löytyi Iskun silloisesta mallistosta. Mukit ovat Jussin äidin käsialaa.

Tarjoiluvaunu on Jussin isoisän perintöä. Seinällä on Pentti Kaskipuron pienikokoinen Limppu-etsaus ja Heli Kurunsaaren teos.

Modernit kalusteet, kuten Hayn ruokapöytä, ovat sulassa sovussa Auran isältä perittyjen tuolien kanssa.

Mitä talon menneisyys merkitsee teille?

Jussi: Talo on mummolani ja vietin täällä lapsena paljon aikaa, joten siinä mielessä paikka on ollut itselleni tärkeä aina. Koko suuri tontti ja persoonallinen, iso talo vaikuttivat lapsen mielessä mystisiltä. Haaveilin, että minulla olisi isona mahdollisuus asua kuten isovanhempani, ja kuinka kävikään.

Oliko haastavaa alkaa muuttaa taloa omaksi kodiksi?

Jussi: Ensin tuntui vaikealta luopua isovanhempieni ratkaisuista, mutta tunne helpottui vuosi vuodelta. Kiinteistö vaati jo mittavia korjauksia, sillä talotekniikka oli käyttöikänsä päässä lähes kaikilta osin. Oli vain pakko ryhtyä toimeen. Taloon vaihdettiin maalämpö öljylämmityksen tilalle, viemärit, käyttövesiputket, katto ja salaojat. Julkisivulaudoitus uusittiin ja ikkunoita entisöitiin. Alkuperäinen keittiö vaihdettiin uuteen, ja rakensin yhden WC:n lisää keskikerrokseen. Kaikkea ei toki tehty kerralla vaan vuosien saatossa. Nykyään en enää mieti, voinko tehdä täällä jotain. Puutalossa huoltolista ei koskaan lopu. Yhä edelleen remonttia odottaa sauna.

Tilavasta olohuoneesta on kulku sekä keittiöön että eteiseen. Ainoa uutena ostettu kaluste huoneessa on Bo Conceptin turkoosi sohva. Suurikokoinen maalaus on Antti Arkoman, akvarelli oviseinällä Hanna Saarikosken. Pienemmät maalaukset ja veistokset ovat joko taiteilijaystävien tekemiä tai perittyjä.

Paavo Tynellin riippuvalaisin sopii täydellisesti sisustukseen.

Talon portaat ovat alkuperäiset, ja niiden jännittävä kiveä jäljittelevä pintaratkaisu on Jussin isovanhempien perua. Seinillä on Pentti Kaskipuron ja Reino Harstin grafiikkaa.

Vierashuoneen kirkkaan turkoosi lattia on alkuperäinen. Myös valaisin, hyllykkö, sohva ja suurikokoinen klassinen maalaus olivat talossa jo Jussin isoäidin aikana.

Porrasaulaa hallitsevat sinisen ja vihreän sävyt. Vihreä kokolattiamatto asennettiin pintaremontissa samoin kuin seinän tummansininen juuttitapetti, joka löytyi talon varastosta. Perintösohva on Olof Ottelinin Duetto, valaisin Louis Poulsenin AJ, ja ikkunan edessä on Jussin isoisän vanha shakkipöytä.

Miten sisustus on muotoutunut?

Jussi: Sain talon kalustettuna. Alkuaikoina muistin, missä huonekalut ja esineet olivat isoäidin aikana, mutta enää en aina muista, koska kalusteiden paikkoja on vaihdettu sen jälkeen monesti. Alkuun suhtauduin kaikkeen nostalgisesti. Oli yllättävän vaikea luopua esineistä, joilla ei ollut edes funktiota, kuten olohuoneen nurkan rikkinäisestä radiosta. On ollut iso työ käydä läpi kaikki, sillä en saanut vain kaappeja. Sain myös kaikki niissä olevat tavarat.

Aura: Kun muutin tänne, fiilis oli museomainen ja sisustus oli jonkun, jota en ollut koskaan tavannut. Kävimme usein keskusteluja siitä, pitääkö jokin esine säilyttää, vaikka emme tee sillä mitään. Nyt koti näyttää ja tuntuu omalta. Täällä on sulassa sovussa sekä Jussin että minun suvulta perittyjä huonekaluja. Olemme hankkineet todella vähän uutta, ainoastaan sängyn, sohvan ja ruokapöydän. Joitain kalusteita olemme verhoiluttaneet uudestaan.

Millaisia sisustajia olette? Onko teillä sama maku?

Aura: Olemme rentoja. Emme juuri pohdiskele tavaroiden paikkoja, vaan usein ne asettuvat luontaisesti jonnekin. Taulujen paikoista keskustelemme eniten.

Jussi: Aura on minua ennakkoluulottomampi. Mielestäni villit vaihtoehdot, kuten kuosiltaan koristeelliset verhot tai paistettua kananmunaa muistuttava muovivalaisin, nousevat vaihtoehdoiksi Auran ansiosta. Hän osaa ravistella minua ulos nostalgiasta ja tarjota näkökulman, josta syntyy jännittävä sekoitus eri tyylejä.

Taidetta on paljon. Mitä se merkitsee teille?

Aura: Meillä on runsaasti taiteilijaystävien taidetta. On kiva, että ystävät ovat seinillä läsnä. Ehkä taide kertoo eniten elämästämme ja elämänpiiristämme.

Jussi: Talon kerroksellisuus jatkuu taiteessa. Sekaisin ovat ystävien työt, Auran isän ja omien isovanhempieni taidehankinnat. Elämämme on taiteen piirissä, ja olisi outoa, jos seinillämme ei olisi taidetta. Minusta kodit, joissa ei ole taidetta, tuntuvat aika hämmentäviltä. Taidetta ei voi koskaan olla liikaa.

Olohuoneen senkin päällä on Timo Partasen mustemaalaus sekä Emma Helteen keramiikkaveistos. Pienemmät veistokset vasemmalta ovat Arni Aromaan, Laura Pehkosen ja Emma Helteen.

Pete yläkerran työhuoneessa. Auran isältä perityn piirongin päällä on muun muassa Mari Sunnan, Marja Eerolan ja Sampo Apajalahden maalauksia. Jakkaran takana on Vappu Rossin grafiikantyö.

Kodissa on kaunis kokoelma molempien suvuista tulleita lasimaljakoita.

Onko taiteen sijoittelu helppoa?

Jussi: Pohdimme paljon jo ammattiemme myötä, miten taiteen voi asettaa esille tai miten se asettuu suhteessa käytettävissä olevaan tilaan. Mikään ei ole ehdotonta, ja töiden luonne muuttuu, kun ne yhdistelee eri lailla. Jotkin teokset voivat olla tietyssä paikassa, koska ne ehkä peittävät ruuvin jättämän vanhan reiän.

Aura: Vaihtelemme paljon taiteen paikkaa. Välillä varastossa pitkään ollut työ palaa seinälle, ja siihen voi ihastua uudelleen.

Makuuhuoneen väripalettia hallitsevat tummat mutta raikkaat sävyt. Seinän alkuperäinen juuttitapetti on maalattu sinisen sävyllä. Sänkyä lukuun ottamatta kaikki kalusteet olivat talossa jo Jussin isovanhempien aikaan. Keraaminen seinämaljakko on vuosina 1976–2015 toimineen Seenatin.

Makuuhuoneen seinällä on myös Mari Sunnan maalaus.

Kotinne on värikäs. Miten suhtaudutte väreihin?

Jussi: Värit ovat taiteen tavoin jatkuvasti arjessa ja työssä oleva asia, johon suhtaudumme kokeillen.

Aura: Värit eivät ole meille vakava asia. Ajattelen usein, että onpa kaunis väri, voisiko tätä kokeilla jonnekin. Tykkään myös vaaleista kodeista, mutta jos maalaisin seinän beigellä, tuntuu, että maali menee hukkaan – miksen ottaisi samalla rahalla värikkäämpää? Koska asumme vanhassa talossa ja haluamme pitää tästä hyvää huolta, myös maalin koostumuksella ja ekologisuudella on merkitystä. Emme liioin remontoi turhaan vaan tarpeesta.

Mikä tässä talossa on parasta?

Aura: Ihanaa on se, että täällä on monia erilaisia tiloja ja hienoja persoonallisia ratkaisuja, kuten yläkertaan vievät portaat ja vastassa oleva tilava porrasaula.

Jussi: Historia tekee talosta merkityksellisen. On mahtavaa, että niin moni ihminen on aikanaan vaikuttanut siihen, miltä täällä nyt näyttää.