Onnekas on se, jolla on lähipiirissään innokas neulootikko. Usein ahkera käsityöharrastaja nimittäin ilahduttaa läheisiään pehmeillä paketeilla.

Yksi heistä on Kristiina Lindström. Kun Kristiina oli loppuvuodesta saanut perheelleen ja sukulaisilleen joululahjaksi neulomansa 50 sukkaparia pakettiin, oli aika alkaa suunnitella alkuvuoden syntymäpäiväsankarien yllätyksiä.

Yksi tärkeimmistä merkkipäivistä oli heti tiedossa. Kristiinan sisko täyttäisi helmikuun alussa 50 vuotta.

– Halusin tehdä hänelle lahjaksi jotain ekologista. Ei mitään sellaista, joka hillottaisiin kaappiin, vaan jotain sellaista, mikä liittyisi vahvasti meihin.

Kristiina ajatteli siskosten yhteisiä muistoja ja kaikkia hänelle aikaisemmin antamiaan lahjoja, ja silloin hänellä välähti.

– Jospa tekisin jämälankojani hyödyntäen yhteisistä asioista muistopeiton, jossa olisi 50 palaa ja 50 muistoa, Kristiina muistelee älynväläystään.

Keksinnön tehdessään Kristiina oli töissä, mutta koska inspiraation ei voinut antaa livahtaa käsistä, hän alkoi saman tien kirjoittaa yhteisiä muistoja ylös paperille.

– Ensimmäinen muisto oli mallitilkku paidasta, jonka tein hänelle syntymäpäivälahjaksi hänen täyttäessään 16 tai 17 vuotta. Otin bambupuikot esiin, etsin jämälangoistani sopivan värin ja loin tietysti teemaan sopien 50 silmukkaa.

Viltti kasvoi hiljalleen pala palalta, muisto muistolta.

– Jokainen pala sisältää yhden muiston. Peitossa on mallitilkkuja muun muassa villapaidoista, urheiluvaatteista, poikani virkatusta kastemekosta ja viltistä, jonka tein siskolleni häälahjaksi.

Viltissä on myös joitain valmiita neulekuvioita.

– Siskoni oli Marimekolla töissä, joten viltissä on myös Marimekon Unikko-kuvio. Viltin joulukynttelikkö-kuva taas esimerkiksi liittyy yhteisiin jouluaterioihin, ja se on tuunattu valmiista ristipistokuviosta. Clint Eastwoodin pikselikuvan löysin Pinterestistä seinätarrakuviona, josta siirsin sen suoraan neuleeseen. Loput paloista piirsin ensin itse ruutuvihkoon ja pikselöin siitä kuvan neuleeseen sopivaksi kuvioksi.

Suuri osa viltin paloista liittyy siskosten hauskoihin muistoihin. Mukana on myös siskon suosikkihahmoja, idoleita ja muistoja herättävän kappaleen sanoja.

– Lapsena saatoimme syödä koko pussillisen paahtoleipää aamupalaksi ja riidellä siitä, kumpi ehtii voidella lämpimän leivän ensin. Siksi viltissä on paahtoleipä. Hernekeittolautanen on taas erään tietyn torstain muistoksi. Kaksi silmäparia kuuluvat meitä alakoulussa jahdanneille pojille, joille siskoni antoi nimet Kiilusilmä ja Kuivasilmä.

Punainen, sukkaa muistuttava esine on puhelin 80-luvulta. Siniset hapsukengät muistuttavat siskosten yhteneväisestä tyylistä. Kielo ja vanilja taas ovat tuoksuja, joista sisko tulee Kristiinalle mieleen.

– Ja tietysti mukana on myös sister-pala!

Kristiina laski ennen projektin aloittamista, että hänen olisi neulottava pari palaa per päivä, jotta viltti valmistuisi ajoissa.

– Puikot viuhuen tein ensimmäisenä viikonloppuna 10 palaa. Onneksi, sillä olkapääni tulehtui ja jouduin neulomiskieltoon. Mikään ei ole yhtä järjetöntä kuin se, että olet sairauslomalla saamatta neuloa. Yritin jopa leipoa. Sekään ei yhdellä kädellä onnistunut, ja sämpylöiden sijasta tuli pellillinen leipää.

Lopulta olkapään kipuilu helpotti ja Kristiina sai jatkaa urakkaa.

– Peitto oli kuin olikin valmis siskoni syntymäpäiväksi. Projekti oli ihana. Jokaista palaa tehdessä sai muistella sitä, mistä muisto palaan on peräisin.

Ennen lahjan antamista Kristiina päätti julkaista kuvan peitosta Facebookin Jämälankaideoita-ryhmässä.

– Halusin antaa idean käsityöharrastajille. Kun tykkäyksiä alkoi olla kuvassa yli puolentoistatuhannen, minulle iski kuitenkin pelko. Jokuhan pystyisi ottamaan kuvakaappauksen ja kuva peitosta saattaisi joutua siskoni nähtäville. Muutama pala on niin ilmiselvä, ettei sellaista voi olla kellään toisella.

Kristiina päätti soittaa siskolleen, jotta yllätys ei menisi pieleen.

– Sanoin, että nyt on sellainen juttu, että minun on kerrottava hänelle hieman etukäteen, mitä hän saa lahjaksi. Lähetin hänelle kuvan viltistä ja sanoin, ettei hän saa avata sitä ennen kuin selitän, mitä se sisältää.

Neulontaprojektin aikana Kristiina kirjoitti kirjan, jossa hän selitti jokaisen palan idean.

– Luin siskolleni, miten päädyin mihinkin yhteiseen muistoon.

Puhelimen toisesta päästä kuului niiskutusta.

Siskokset näkivät toisensa vielä samana päivänä, ja lahja pääsi heti käyttöön.

– Siskoni kietoutui vilttiin ja luki hymy huulilla, silmät kyynelistä kimmeltäen muistojen kirjaa. Otin kuvan ja postasin sen julkaisuuni Jämälankaideat-ryhmässä. Kysyin siskoltani, että kirjoitanko kuvatekstiksi, että "sisko tykkää lahjasta". "Sisko rakastaa lahjaansa", tuli korjaus.

Kristiina on itsekin vilttiin äärimmäisen tyytyväinen.

– Toivottavasti muutkin käsityöharrastajat voivat jakaa samaa iloa. Idea on aivan vapaasti käytettävissä. Näinäkin aikoina läheisyys on lämpöä – vaikka sitten viltin muodossa.