Tuupovaara vaaramaisemineen on kuin klassinen peikkometsä, kivinen ja kumpareinen sekä kaunis ja jännittävä. Keskellä korpea seisova tummanpuhuva pieni mökki katoaa vihreänruskeaan metsään. Ainoa mikä puiden keskeltä erottuu, on emännän valkoinen Fiat.

Täällä korostuu yksinkertaisuus ja minimalistisuus – sekä mukavuuksissa että itse rakennuksissa.

– Tahdoimme modernin piilopirtin luonnon ehdoilla. Meille oli tärkeää säilyttää metsän luonne ja tehdä mökki, joka ei erotu liikaa maisemasta, Henna Pekkinen kertoo.

Henna, hänen miehensä Lauri ja poikansa Niilo asuvat satavuotiasta taloa Joensuun keskustassa. Siellä he kunnioittavat kaikkea vanhaa, mutta kesämökistä he halusivat nykyaikaisen, kuitenkin ilman liikaa varustelua.

– Lapsuudessani mökit olivat vanhojen tavaroiden ”hautausmaita”. Sen vaikutelman halusin kiertää täällä kaukaa, Henna sanoo.

Laurille tärkeintä on ympäröivä luonto. Kaupunkiasuminen tuntuu välillä pakkopullalta.

– Hälinä ja vilinä syö mieltä, kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, Lauri tuumaa.

Eimisjärven rannalta löytynyt kivinen ja luonnonmuodoiltaan polveileva tontti kolahti heti. Suuri 8 000 neliön tontti on kuivaa kangasmetsää, mutta lähitienoot ovat soisia. Luonto antaa karpaloa ja lakkaa. Järvi on perinteisen tummaa suomalaista vettä, jossa hauetkin ovat meripihkan värisiä.

–Tämä on intiimin rauhallinen suojasatama etäällä kaikesta. Heti ensimmäisellä kerralla tänne tullessa tuli olo, että olen tullut kotiini. Täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee, Henna kertoo.

Pariskunta löysi tontin syksyllä 2012, ja mökki pystytettiin talvitoimituksena seuraavan vuoden alussa. Tätä ennen paikallinen koneurakoitsija teki tien ja parkkipaikan.

– Oli villiä lähteä pelkästä metsästä liikkeelle, muistelee umpihangessa mökin paikkaa miehensä kanssa mittaillut Henna.

Paikka löytyi helposti, mutta perustusvaiheessa maasto tuotti lisätyötä. Löytyi yllätyksiä.

– Mökin alla on kallio, jonka jääkausi on ilmeisesti vetänyt mutkalle. Kivi nousee välillä pintaan ja häviää pian kahden metrin syvyyteen. Pilariharkoilla kallion päälle perustettu mökki jouduttiin sijoittamaan hyvin eripituisten pylväiden varaan, Lauri kertoo.

Puita kaadettiin harkiten. Ne sahattiin tontilla laiturin, puukatokseen ja pitkospuiden rakennusmateriaaliksi.

– Saunan paikkaa jouduimme vähän miettimään. Päädyimme kääntämään sen hieman kulmittain suhteessa päämökkiin. Nyt saunan ja rannan tapahtumat eivät näy päämökin ikkunoihin, vaan saunassa saa kylpeä rauhassa, Henna kertoo.

Päämökki tuli tontille kahdessa valmiissa osassa, jotka liitettiin toisiinsa.

– Mielikuvat rakentamisvaiheesta ovat omalla tavallaan huvittavia. Kävimme katsomassa Salvoksen tehtaalla mökin valmistumista lämpimässä hallissa, ja samaan aikaan asennusporukka paini täällä korvessa lunta ja pakkasta vastaan ja teki pitkää päivää, Henna ja Lauri muistelevat.

Pariskunta mietti budjettia tarkkaan.

​– Tämä on kesäasuttava karvalakkiversio. Hirren paksuus ei varsinaisesti riitä talvikäyttöön, vaikka joskus pistäydymmekin täällä talvella. Tulisija kuului pakettiin. Kaikki muu on hankittu pikkuhiljaa ja tehty itse, Lauri kertoo.

Parin mielestä mökissä kohtaavat käsityö, kiva ulkonäkö ja sopiva hinta.

Päämökki koostuu kahdesta moduulista, joiden väliin jää lasiovin eristetty välitila. Makuuhuone ja tupakeittiö ovat toisella puolella, toisella wc ja vierashuone. Erillinen saunamökki on lähellä rantaa, siinä on löylyhuone ja nukkumatila vaikka vieraita varten.

Mukavuuksia on, muttei liikaa. Jääkaappi ja liesi toimivat kaasulla. Aurinkosähköstä saadaan virtaa puhelimiin, satunnaiseen televisionkatseluun ja valaistukseen.

– 100 watin paneeli on riittänyt ihan hyvin. Käyttövesi tulee käsipumpulla järvestä, juomavesi tuodaan mukana, pari kertoo.

Kaukaa viisaina he ottivat saunaan kaksi lämminvesisäiliötä, joista riittää vettä isommallekin porukalle sekä tiskaamiseen.

Jääkaappi on pieni, ja joka kerta pitää miettiä, kuinka pitkään mökillä ollaan ja mitä tarvitaan. Siksi suunnitteilla on maakellari. Uunia ei ole ja pakastelokero on pieni, mutta apetta syntyy tuoreista aineksista keittämällä, paistamalla ja grillaamalla.

Henna suunnitteli sisustuksen paperille jo ennen rakentamista. Hän karsi materiaalit ja värit minimiin: vaneria, pellavaa, mattamustaa ja puuta. Simppeliä aaltomaista henkeä, mutta karummin. Muunneltavuus, pinottavuus ja puhdistettavuus on pienessä tilassa ja mökkiympäristössä erityisen tärkeää.

Mökin sisäpinnat käsiteltiin värittömällä vahalla. Jälkikäteen Henna on tullut siihen tulokseen, että seinät ja katot olisi voinut jättää myös käsittelemättä, sillä esimerkiksi talvilämmityksessä kosteus kondensoituu puun pintaan.

– Myös Panu Kaila on herätellyt ajatusta, että puun voisi jättää käsittelemättä, sillä silloin se hengittää paremmin. Olen ekohenkinen suunnittelija, ja mitä vähemmän kemikaalikimaraa ympärillä, sitä parempi, Henna sanoo.

Mökiltä johtaa muruinen kivipolku saunan terassille, ja siitä tie jatkuu pitkospuina rantaan. Vastarannan jylhä vaaramaisema tulee säilymään sellaisenaan, sillä sinne ei ole kaavoitettu mökkejä. Tyynellä kelillä kallio peilaa kauniisti veteen. Mikä hauskinta, paikka kaikuu.

– Kun lapset huomasivat sen, luontoäänien määrä moninkertaistui, Henna nauraa.

Sauna lämpiää mökillä joka ilta. Pehmeät löylyt takaavat levolliset yöunet, ja piilopirtin väen on helppo nukahtaa metsän siimekseen.