Mirva Järvisen lapsuudenperhe oli muuttanut Turun keskustan lähellä sijaitsevaan omakotitaloon 1990-luvulla. Sieltä Mirva aikoinaan muutti myös omilleen. Kun Mirvan äiti kuoli muutamia vuosia sitten ja isä löysi itselleen uuden kodin, keskusteluissa heräsi ajatus siitä, että tytär muuttaisi taloon perheensä kanssa.

– Torppasin idean aluksi ihan kokonaan. Ajattelin, että siellä on liikaa muistoja ja ettei se voisi koskaan tuntua oman perheeni kodilta, Mirva kertoo.

Asian annettiin olla, mutta puolen vuoden kuluttua siitä keskusteltiin uudelleen.

– Silloin mietin, että jos revimme kaiken vanhan pois ja teemme talosta täysin meidän näköisemme, voin harkita muuttoa, Mirva muistelee.

1953 rakennetussa hirsitalossa on alun­ perin ollut kolme erillistä asuntoa, niin sanottuja hella­huoneita. Talon läpi kulkee tiilimuuri, jossa asuntojen tulisijat ovat sijainneet. Kolme sisäänkäyntiä ovat pihan puolella.

– Keskimmäisen sisäänkäynnin sulkivat vanhempani. Jäljellä on pääsisäänkäynti eteishalliin sekä keittiöön johtava ovi. Pidimme huonejaon samana kuin lapsuudessani, sillä se sopii hyvin myös meidän tarpeisiin, Mirva kertoo.

Mirvan vanhemmat ovat pitäneet talosta hyvää huolta. Salaojat on kunnostettu sekä ikkunat ja katto uusittu. Pohjaratkaisultaan talo muistuttaa rintamamiestaloa, mutta huoneet ovat perinteistä mallia suuremmat.

Purkutyöt alkoivat keväällä 2020 seinä­paneelien repimisellä. Sitä seurasi puolitoista vuotta kestänyt projekti. Mirva ja hänen miehensä tekivät kaikki purku- ja rakennustyöt itse, mutta sähkö- ja LVI-työt jätettiin ammattilaisille.

– Minulta luontuivat purkuhommat, mutta uuden rakentaminen jäi pitkälti mieheni harteille. Ilman hänen osaamistaan emme olisi pystyneet tekemään kaikkea itse ja pitämään remonttibudjettia kohtuullisena, Mirva pohtii.

Pariskunta kilpailutti materiaaliostot ja ulkopuolisilla teetätettävät työt, minkä ansiosta säästöä syntyi runsaasti ja budjetti pysyi suunnitellussa.

Talon sisäpuoli uusittiin kokonaan. Seinäpinnat purettiin hirsirunkoon asti ja sahanpurut saivat väistyä ekovillaeristeen tieltä. Purkutöiden edetessä seinärakenteiden sisältä löytyi erilaisia luukkuja ja kaappeja, mutta Mirvan pettymykseksi niihin ei ollut kätketty mitään aarteita.

– Hirsirunko oli hyvässä kunnossa ja päätimme jättää hirsiä näkyviin. Ne putsattiin ja käsiteltiin vahalla. Tiilestä rakennettu keskusmuuri näytti mielestämme kauniilta, emmekä halunneet peittää sitäkään kokonaan. Lempitilamme onkin nykyään ruokailuhuone, jossa vanhat pinnat ovat näkyvissä, Mirva kertoo.

Remontissa uudistettiin myös talotekniikkaa. Öljylämmitys vaihdettiin maalämpöön ja kaikkiin kolmeen kerrokseen asennettiin vesikiertoinen lattialämmitys.

– Ekologisuus on meille tärkeää, eikä öljylämmitys kuulu enää tähän aikaan. Haluamme myös mahdollisuuksien mukaan vaalia ja säilyttää vanhaa. Talon alkuperäisistä kolmesta kaakeliuunista on onneksi kaksi jäljellä. Ne ovat meillä usein käytössä, Mirva sanoo.

Isompia yllätyksiä ei remontin edetessä tullut vastaan. Kellarikerroksessa kosteutta oli päässyt nousemaan betoniin, joka on maapohjalla. Alapohja käytiin huolellisesti läpi ja sinne tehtiin uudet eristykset.

– Kellarikerros odottaa vielä vuoroaan. Sinne tulee sauna, pukuhuone ja isompi kodinhoitohuone.

Myös julkisivu kunnostetaan.

– Haluamme kunnioittaa aikakauden rakennustyyliä, mutta haemme hieman modernimpaa ilmettä. Todennäköisesti päädymme vaakarimoitukseen tai -laudoitukseen, Mirva miettii.

Jo remonttibudjettia laatiessa pari teki päätöksen, että keittiössä toteutetaan tinkimättä kaikki toiveet. Kiintokalusteet päädyttiin teettämään mitta­tilaus­työnä kaarinalaisessa Puuvajassa, ja kaikki materiaalit valittiin laatu edellä. Keittiö lohkaisikin suurimman osan budjetista.

Myös kaikkien märkätilojen kalusteet ja ruokailuhuoneen kiinteä senkki teetettiin mittojen mukaan. Näin jokainen nurkka ja kulmaus saatiin tyylikkäästi hyötykäyttöön, sillä vanhan talon mittasuhteet eivät aina taivu standardikokoihin.

– Minulla oli selkeä visio, mitä haluan. Onneksi miehelläni ei ollut vahvoja mielipiteitä sisustuksen suhteen, joten sain aika vapaat kädet, Mirva naurahtaa.

Naapurustossa on parhaillaan käynnissä suku­polven­vaihdos. Samoihin aikoihin rakennetuissa omakotitaloissa on selvästi viihdytty hyvin. Mirva on huomannut, että moni muukin alueella oleva talo kulkee suvussa ja että niissä asuu jo seuraava sukupolvi lapsineen.

– Nyt tuntuu, että tämä oli kuin lottovoitto. Onnistuimme muokkaamaan talosta juuri meidän tyylisen ja meille sopivan. Enää ei tule mieleen, että tämä on lapsuudenkotini. Jollain ihmeen tavalla talo muuttui omaksi, uudeksi kodiksi, Mirva hymyilee.