Mira jätti työn lastensuojelussa ja perusti keramiikkastudion: ”Aluksi pidin keramiikkakursseja takapihallani”

Täydellisen suloisia maanantaikappaleita. Mira Timosen keramiikkatöissä käden jälki saa näkyä – lasitteissa on valumia, mukin sanka saattaa olla vinossa ja kipot hieman vinksallaan. Miran uniikit keramiikkaesineet myydään ennen kuin ne ennättävät verkkokauppaan. Siksi hän uskaltautui jättämään päivätyönsä, perusti kauniin studion ja hyppäsi täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

Miten päädyit keramiikan pariin?

Kun lapset olivat pieniä, rupesin käymään keramiikkakursseilla. Kuusi vuotta sitten aloitin aikuisopiston keramiikkakurssin, joka pidettiin aina maanantai-iltaisin. Maanantaista tuli nopeasti lempiviikonpäiväni. Saven parissa vietetyt illat toivat ihanaa vastapainoa arjen kiireelle ja hässäkälle. Kun kädet olivat savessa, siinä ei pystynyt selailemaan puhelinta tai tekemään mitään muuta. Sai vain keskittyä siihen hetkeen.

Äitini on aina tehnyt keramiikkaa, ja meillä on kotona paljon hänen tekemiään esineitä. Uskon, että alkusysäys keramiikan pariin tuli siitä.

Miten harrastuksesta tuli sinulle työ?

Innostuin keramiikasta niin, että hankin oman uunin ja puolisoni rakensi minulle työtilan kotimme yhteyteen. Kuvasin siihen aikaan arkeani Instagramiin, ja kuvissa vilahteli tekemiäni astioita. Seuraajani rupesivat kyselemään, ovatko astiat myynnissä.

Myin ensin yksittäisiä astioita, ja kaikki menivät hetkessä. Sitten päätimme kurssikaverini kanssa perustaa Maanantaikeramiikka-nimisen brändin ja Instagram-tilin. Aloin myydä tekemääni keramiikkaa ja järjestää kollegani kanssa takapihallani keramiikkakursseja.

Teen studiollani esimerkiksi astioita, seinäreliefejä ja kynttilänjalkoja. Lähes kaikki työt mitä valmistan, myydään Instagramin kautta tai suoraan studiolta, enkä ole saanut esineitä myyntiin verkkokauppaani yli vuoteen. Olen todella kiitollinen myös siitä, että studiolleni tulee kurssilaisia kerta toisensa jälkeen.

Miltä hyppy pois palkkatyöstä on tuntunut?

Olen tehnyt paljon erilaisia töitä, esimerkiksi työskennellyt opettajana ja tehnyt markkinointia suomalaisille vaatemerkeille. Viimeisin palkkatyöni oli toimia sijaisperheenä kiireellisesti sijoitetuille vauvoille ja taaperoille.

Minulle on tärkeää, että elämässä on muutakin kuin työnteko. Yksinyrittäjänä vastuullani on valtava määrä työtehtäviä – suunnittelua, valokuvaamista, yhteydenpitoa, materiaalihankintaa – mutta voin pääasiassa tehdä nämä työt omaan tahtiini. Vain kurssien aikataulut on lyöty lukkoon.

Talvella pidin viiden viikon loman ja kesällä monta kuukautta. Arki on parasta, meillä ei tarvitse olla mitään erityistä ohjelmaa. Vietämme aikaa kotona, luemme, leivomme ja hoidamme pihaa. Kutsun elämäntapaamme omassa tahdissa kulkemiseksi. Jos työni yrittäjänä joskus loppuisi, palaisimme luultavasti lastensuojelutyöhön.

Mikä keramiikan tekemisessä on parasta?

Parasta on se, että kun lähdet tekemään esinettä, et voi koskaan tietää, mitä uunista tulee ulos. Keramiikan tekemisessä on todella monta työvaihetta. Se tarkoittaa myös sitä, että monessa kohdassa työ voi mennä pieleen. Ensin työ muovaillaan, sitten se kuivuu kolmisen viikkoa. Seuraavaksi se raakapoltetaan, ja sitten on lasituksen vuoro. Lopuksi työ lasituspoltetaan. Esine voi mennä rikki jo kuivuessaan, tai poksahtaa palasiksi uunissa. Kun esine lopulta tulee uunista ulos ja on onnistunut, siitä tulee sanoinkuvaamattoman hyvä fiilis.

Mitä käsillä tekeminen sinulle merkitsee?

Käsillä tekeminen on rentouttavaa, terapeuttistakin. Ystäväni tulee usein studiolleni neulomaan ja minä teen keramiikkaa. Vaihdamme kuulumisia ja uppoudumme tekemiseen. Kun tekee jotain itse alusta asti, jokaisen esineen eteen täytyy nähdä paljon vaivaa. Keramiikan tekemisen prosessia ei mitenkään voi nopeuttaa, vaan se vie oman aikansa. Uskon, että ihmiselle tekee hyvää joutua odottamaan ja sietämään keskeneräisyyttä.

Millaisia haaveita sinulla on?

Koen olevani vielä todella keskeneräinen keramiikan kanssa – haluan jatkuvasti oppia lisää ja päästä kokeilemaan uutta. Etenkin luonnonsavesta haluaisin oppia lisää. Olemme puolisoni kanssa haaveilleet muutosta maalle sitten, kun lapset ovat käyneet koulunsa. Haaveilen verstaasta, jossa olisi jyrkkä katto ja pariovet, jotka avautuisivat peltomaisemaan. Tässä hetkessä on todella hyvä olla, mutta uskon ja toivon, että tulevaisuudessa asun maaseudun rauhassa ja järjestän viikonloppuisin hitaita keramiikkaretriittejä.