Pientä katua Kirkkonummella reunustaa rivi uudenkarheita erillistaloja, jotka ovat tyylikkään yksinkertaisia. Jo ovella käy selväksi, että tässä talossa ei ääntä pelätä: nappisilmäinen poika huutaa raikuvasti mammaa alakerrasta.
Suljettu julkisivu avautuu sisällä isoista ikkunoista upeaksi vehreydeksi. Eri toiminnot rytmittävät avaran tilan kompaktiksi kokonaisuudeksi. Kalusteiden eri aikakaudet ja tyylit sekoittuvat ja lomittuvat sulavasti toisiinsa. Vaikka 120-neliöinen talo on uusi, Minna, Niko ja yhdeksänvuotiaan Alfons Miettisen kodissa on ajaton tunnelma.
Se, että ollaan tässä pisteessä, ei ole ollut aivan yksinkertainen matka.
– Olen paluumuuttaja, sillä olen täältä kotoisin, Niko kertoo.
Perhe viihtyi hyvin kaupungin hulinassa Helsingin Ullanlinnassa, mutta silti haaveena oli muuttaa joskus Kirkkonummelle rauhallisempaan ympäristöön.
Vajaat kymmenen vuotta sitten löytyi ihana talo, joka oli upealla rinnetontilla pionipensaineen ja vanhoine omenapuineen, mutta talo osoittautuikin asuinkelvottomaksi. Pettymystä seurasi uinuva unelma ja paluu takaisin Ullanlinnaan.
Kun kummipojan vanhemmat neljä vuotta sitten kyselivät Miettisiltä, millainen paikka Kirkkonummi on asua, heräsi pariskunnan mielenkiinto. Rakenteilla oli neljä erillistaloa, joista kolme oli jo myyty ja neljäskin varattu.
– Näin pohjapiirustuksen ja ryhdyin huvikseni pyörittelemään sitä, Minna sanoo. Keittiön paikka siirtyi ja kalusteiden tyylikin hahmottui kuin itsestään.
– Samalla Niko mietti alakerran ratkaisuja, ja siinähän se muotoutui kuin puolivahingossa, meille täydellinen koti, Minna nauraa.
Varatusta talosta oli käsiraha vielä maksamatta, joten kaupanteko oli mahdollista ja kahden päivän päästä talo oli ostettu.
– Jo ammattiemme puolesta olimme projektissa alusta asti tiiviisti mukana ja hyvä niin: tiedämme, miten työ on tehty, pariskunta toteaa. Yksityiskohdat ja viimeistelty työn jälki ovat pariskunnalle laadun mittareita.
– Haluamme vaalia laatua omissa projekteissamme ja niinpä osaamme myös vaatia sitä, sanoo Helsinki Finest -rakennusalan yritystään pyörittävä Niko.
Rakennusyhtiö toteutti rungon, ja siitä jatkaen Niko teki yhtiökumppaninsa Teemu Ilmosen kanssa sisätyöt valmiiksi.
Harkituissa ja viimeistellyissä yksityiskohdissa piilee avaimet harmoniseen kokonaisuuteen.
Pariskunta on tottunut arjessa yhteistyöhön, joten kodin ratkaisuista oli helppo sopia. Jokainen milli otettiin hyötykäyttöön.
– Tämä koti on ensimmäinen juuri meille tehty, oma koti. Sen sisustaminen oli monella tapaa kuin löytöretki. Olen hintatietoinen sisustaja, joten näin hankintojen eteen vaivaa, Minna sanoo.
Niinpä huutokaupat ovatkin tulleet tutuiksi. Tavoitteena oli persoonallinen ja ajaton koti, jossa kaikilla on hyvä olla.
– Ajallinen kerrostuma ja tarinat tavaroiden takana ovat minulle tärkeitä. Kun siihen lisätään värit ja valaistus, syntyy se tärkein, kodin tunnelma, hän jatkaa.
Jo rakennusaikana naapurustosta hitsautui tiivis yhteisö. Nyt kolme vuotta myöhemmin ovi käy vähän väliä. Alfonsia haetaan pihan leikkeihin, ja sähkömies häviää tottunein askelin alakertaan. Ovet ovat siihen asti avoinna, kunnes illan tullen pihavalaisimeen sytytetään valo. Se on merkki siitä, että talossa käydään yöpuulle.
Onko unelma nyt täyttynyt?
– Haaveilen edelleen talosta, jonka rakentaisimme itse pionipensaiden ja omenapuiden katveeseen, mutta juuri nyt täällä on niin hyvä olla, että mikään ei romutu, vaikka haave ei koskaan toteutuisikaan, Niko summaa.
