Musta minitalo on ekoprofessorin 34 neliön unelma – konttimaiseen kotiin mahtuu jopa sauna!

Ensivaikutelma ei jätä kylmäksi. Pienellä reilun 300 neliömetrin tontilla seisoo konttimainen musta rakennus, joka kirvoittaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ei voi enää paljon rumemmaksi mennä, oli eräs pyöräilijä tokaissut ohi suhaistessaan.

Tyly arvio kantautui omistajan korviin. Matti Kuittista huvitti: kauneus ja rumuus ovat katsojan silmissä. Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professorin silmiin Talo Varjo näyttäytyy täydellisenä.

Talo Varjon tyyppisiä minitaloja tulee Lohjan uudelle Haikarin asuinalueelle lisääkin. Yksi on valmis, seuraava rakenteilla. Naapuritontille nousee parhaillaan paikalla rakennettu puutalo.

Professori Kuittisen talo on perinteisen rakentamisen vastakohta. Pelkästään noin puolet minitalon rakennusmateriaaleista on kierrätettyä tai uudelleenkäytettyä.

– Itselle on vaikea suunnitella, kun ei ole ulkopuolista tuomaria, hän tosin tuskailee.

Mutta viis muiden mielipiteistä: hänhän rakensi talon itselleen, ja se sai olla juuri sellainen kuin hän halusi. Talon syntyhistoriaan liittyy runsaasti filosofiaa sekä maapallon kantokykyyn liittyvää huolta, joka on pohjustanut Matin yksittäisiä valintoja.

Minitalon rakennusvaiheita:

11-metrinen Varjo on seissyt paikallaan keväästä lähtien, jolloin se rahdattiin perille rekan perävaunussa. Talo oli esivalmisteltu Aulis Lundell Oy:n tehtaalla Lohjalla. Pääsiäisenä ainoa vakituinen asukas, rakentaja itse, asettui asumaan ikään kuin kokeilumielessä. Matti halusi testata, miten oman tietokoneen ruudulta konkretiaksi muuntunut luomus käyttäytyy tosielämässä. Jos hän haluaa joskus muuttaa muualle, hän voi siirtää talon mukanaan.

Matti on suunnitellut ja piirtänyt minitalonsa sähkö- ja lämmitysjärjestelmien reittejä myöten kokonaan itse. Piirtämisen hän aloitti huhtikuussa vuonna 2023.

Teini-ikäiselle pojalleen isä rakensi huoneen, jonka päätyseinän jälkikasvu maalasi omannäköisekseen, vaaleanvioletiksi. Katonrajassa kulkee eri väreissä välkkyvä led-valo. Pienet yksityiskohdat toimivat houkuttimena nuorison viihtyvyydelle ja vierailuille.

Innostuksen aistii helposti myös rakentajasta. Minitalossa on niukanlaisesti neliöitä, mutta kokonaisuus vaikuttaa kokoaan suuremmalta. Jokainen materiaali ja yksityiskohta on mietitty tarkkaan, vähäpäästöisessä kierrätyskodissa kun ollaan.

Talo Varjon sisustusta hallitsee musta väri. Oleilutila on vuorattu mustaksi, pesämäiseksi. Katosta lattiaan laskeutuvat verhot peittävät seinät kolmessa suunnassa. Tavaroita ja huonekaluja on näkyvillä yhden käden sormin laskettava määrä. Katseenvangitsija, koko seinän mittainen ikkuna, avautuu takapihalle kesyttömään luontoon. On kuin katsoisi jättikokoista elävää taulua.

– Täällä näkee tosi paljon eläimiä, Matti kertoo.

Koko kodin kenties kaunein esine jököttää ikkunan edessä.

– Sain tuolin isoäidiltäni ekaluokkalaisena.

Hienosti patinoituneessa nojatuolissa on leppoista seurailla metsän elämää eri vuodenaikoina.

Tontin yläpuolella mäen päällä häämöttää jyhkeä puutalo, mutta metsäkaistale peittää suoran näköyhteyden.

Seinä seinältä Matti vetää verhon sivuun. Arkinen elämä paljastuu. Yhdelle seinälle on sijoitettu toimisto tietokoneineen, kirjoineen ja alas taitettavine työpöytineen.

Vastapäiselle seinälle on ryhmitelty pitkä rivi mustia laatikoita muun muassa vaatteita varten. Saman seinän uumeniin kätkeytyvät televisio ja esiin vedettävä ruokapöytä. Vieraiden ei tarvitse istua lattialla ruokaillessaan, vaan he voivat istua tuolilla pöydän ääressä.

Etupihalle antava seinä on varattu keittiölle. Kokkauksen lomassa voi katsella ulos pienestä ikkunasta.

– Jääkaappi, hana ja tiskiallas ovat kierrätettyjä, Matti selostaa.

Keittiötaso on Durat-komposiittimateriaalia, joka on tehty lähes kokonaan kierrätysmuovista. Iloinen väri luo raikkaan kontrastin huoneiston tummalle sävylle. Durat toistuu kylpyhuoneessa.

Matin on ryömittävä makuusoppiinsa. Pojan makuutila on rakennettu makuusopin viereiseen huoneeseen parvelle. Kaapistojen sijaan pojan huoneen seinälle on kiinnitetty varastohyllyjä, joiden järjestystä on helppo muunnella.

Lattioita peittää Forbon musta kokolattiamatto, jonka raaka-aine on kierrätettyä kalaverkkoa. Kerabitin tuottama kattomateriaali on peräisin vanhoista autonrenkaista.

Talo Varjo on pesämäisyydestään huolimatta avoin. Se ei peitä rakenteitaan koteloihin, vaan näyttää ne reilusti. Katosta voi bongata Aulis Lundellin hiilineutraalit teräspalkit ja seinistä sähköjohdot.

– Jos jotain voisin tehdä toisin, tekisin vielä tarkemmat suunnitelmat sähkövedoille, Matti pohtii.

Matti kertoo inspiroituneensa japanilaisen kirjailijan Junichiro Tanizakin esseestä Varjojen ylistys. Se näkyy Talo Varjossa ripauksena japanilaista hämärän estetiikkaa ja minimalistisuutta.

– Halusin kokeilla, kuinka paljon luonnonvaroja tarvitaan hyvään elämään, hän selventää.

Matti viihtyy kodissaan. Vähäiset neliöt riittävät hyvin. Talo edustaa juuri sitä, mitä rakentamiselta odotetaan professorin mielestä maailmanlaajuisesti.

– Meidän pitäisi vähentää rakennetun ympäristön päästöjä lähes 90 prosenttia ja rakentaa lähes kaksi miljardia uutta kotia vuosisatamme aikana.

Jää nähtäväksi, miten päästöt pystytään pitämään kurissa ja ihmisille takaamaan oma koti.

Matti ei ole vielä laskenut oman minitalonsa päästömääriä. Matalat ne ovat, sillä hän on tehnyt kaikkensa yltääkseen tavoitteeseensa. Arviolta 53 prosenttia Talo Varjon materiaaleista on kierrätettyjä tai uudelleenkäytettyjä. Tavoitteena oli päästä yli puolenvälin.

Muokattu 29.7.2024 klo 12.20: Korjattu kuvatekstistä talon paino. Talo painaa 11 tonnia, ei 11 000 tonnia.