Tiian minitalo valmistui minibudjetilla – mittavirhe johti onnekkaaseen lopputulokseen!

Mäen päältä pilkahtaa pieni keltavihreä talo. Se häviää näkyvistä, kun kaarretaan pihaan kahden mansardikattoisen talon välistä. Kun jatkaa vähän eteenpäin, siellä minitalo seisoo ylväästi kalliolla mäntyjen keskellä. Talolta siintävät näkymät pitkälle peltomaisemaan, kauempana kiemurteleva joki avautuu myöhemmin mereksi.

Minitalossa asuu Tiia Laine Taika-koiransa kanssa. Tiia rakensi talon itse isänsä kanssa. Äiti auttoi muun muassa kokoamalla keittiön. Tarkkoja suunnitelmia ei ollut, eikä siten käytettävissä rakennekuvia. Isä oli rakentanut taloja, Tiia lähti projektiin ensikertalaisena, mutta innokkaana oppimaan.

Oma liikkuva linna

– No niin insinööri, mitäs tänään laitetaan?

Näillä sanoilla Tiian isä aloitti usein päivän.

Suunnitelmat olivat sikäli selvät, että Tiia halusi edullisen mutta kauniin kodin. Halpa voi olla hänen mielestään nättiä, tarvitaan vain kärsivällisyyttä ja aikaa. Toiveena oli myös toimiva ja tiloihin nähden iso keittiö sekä kunnollinen istumakorkeus parvelle. Vanhaa ja kierrätettyä käytettiin mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi ikkunoita.

Tiia päätti tehdä talosta liikkuvan, jotta voi tarvittaessa lähteä sen kanssa kotitilalta muualle, mihin vain. Siksi olisi tärkeää, että talo mahtuisi siltojen alta. Tiian isä teki alustana toimivan, pyörillä kulkevan trailerin itse.

– Minulla on niin taitava iskä, Tiia kiittelee.

Koronapandemian vuoksi talo valmistui nopeasti, puolessa vuodessa. Normaalisti Tiian vanhemmat oleskelevat talvet Espanjassa, mutta nyt oli aikaa rakentaa minitaloa.

Koska tarkkoja suunnitelmia ei ollut, asioita tuli ratkottavaksi koko ajan. Onnekkaita mokiakin sattui: mittavirheen vuoksi minitalosta tuli kolme metriä leveä, kun alkuperäinen ajatus oli kaksi. Nyt ainakin on tilaa, alakerrassa 18 ne­liön verran. Päälle tulee viiden neliön parvi. Usein vierailijat kommentoivatkin, että talo tuntuu sisältä yllättävän isolta.

Monia sisustuksen ratkaisuja syntyi vahingossa. Kun tapetti loppui parvella kesken, Tiia ja isä korvasivat kolmionmallisen seinän ylimmän palan vaneri­koristeella. Toista seinää he tapetoivat vanhojen kirjojen sivuilla.

Minitalon rakentaminen oli lopulta Tiian mielestä helpompaa kuin hän luuli.

– Olin vakuuttunut, että enemmän olisi mennyt pieleen. Siihen nähden tästä tuli tosi onnistunut, että piirustukset eivät olleet mittakaavassa.

Toki matkan varrella heräsi monenlaisia tunteita, turhautumistakin. Oli tehtävä kompromisseja rakenteiden takia tai luovuttava kylpy­amme­haaveesta. Minitalon valmistuminen oli jännittävää ja haikeaakin. Isän ja tyttären yhteinen projekti valmistui melkein liian nopeasti. Onneksi projektit eivät loppuneet tähän.

Vielä pienempiin neliöihin

Ennen omaa minitaloa Tiialla ei ollut kokemusta vastaavista. Lähipiiri vähän ihmetteli ja varmisteli etukäteen, tietääkö Tiia, mitä on tekemässä.

– Nyt äiti ja iskä kertovat ylpeinä kylillä, että meidän tyttö on rakentanut semmoisen minitalon!

Kun rakennusprojekti alkoi, esikuvia löytyi maailmalta. Esimerkiksi uusiseelantilainen Youtube-kanava Living Big in a Tiny House esitteli monia erilaisia minikoteja. Sieltä Tiia sai ideoita pohjaratkaisuun ja sisustukseen.

Minitaloon Tiian houkutteli kiinnostus normista poikkeavia asumismuotoja kohtaan. Itse rakentamalla pääsi vaikuttamaan materiaali­valintoihin. Minitalossa asuminen on ekologisesti kestävä ratkaisu, kun oma hiilijalanjälki on pieni. Eikä siitäkään haittaa ole, että asumiskulut jäävät mataliksi, jolloin on mahdollisuus tehdä vähemmän töitä. Yhteisöpedagogina Tiia tekee tällä hetkellä sijaisuuksia päiväkodissa, jatkossa hän voisi työskennellä järjestössä tai hankkeiden parissa tai tehdä luovaa työtä esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumisen eteen.

Sitä paitsi liikkuvalla kodilla ei tarvitse lyödä asuinpaikkaa lukkoon. Kodin kanssa voi liikkua työn perässä tai ihan vain vaihtelun vuoksi. Nyt talo sattuu sijaitsemaan maaseudulla, jossa parasta on, kun luonto on lähellä. Tiia voisi hyvin kuvitella siirtävänsä talon vaikka minitalokommuuniin, jossa jokaisella olisi oma talonsa, ja puutarha olisi yhteinen. Sellaisia maailmalta jo löytyykin.

Toinen pihapiirin vanhoista taloista on ”pikkutupa”, entinen Tiian mamman ja papan koti. Nyt siinä asuu vuokralainen. Tiian kanssa he kiusoittelevat Tiian vanhempia, että entiselle maatilalle on muodostumassa hyvää vauhtia hippikommuuni.

Talviksi voisi lähteä lämpimämpiin maihin. Mutta ei kokonaisen talon kanssa, vaan vielä pienemmällä kodilla. Tiian seuraava projekti onkin jo käynnissä: isän kanssa rakennetaan matkapaku. Se syntyy 1990-luvun Volkswagen Transporterista samassa maatilan verstaassa kuin minitalo.

Ei aivan ympärivuotista

Minitalo syntyi edullisella budjetilla. Koska talo tehtiin itse ilman ulkopuolista työvoimaa ja materiaalitkin saatiin osin omista varastoista, talo rakentui valmiiksi noin 11–12 000 eurolla. Ennätyksellisen pieni budjetti se ei ole, sillä uutisissa kerrottiin aikoinaan nuoren miehen 5 000 euron minitaloprojektista. Ylärajaa ei ole – Australiassa minitalot ovat suosittuja ja niihin upotetaan välillä jopa hulppean omakotitalon verran, puoli miljoonaa euroa.

Tyytyväisin Tiia on keittiöön. Alakaapit sijoittuvat kahdelle seinälle, hyllyillä on tilaa kauniille astioille ja laskutilaa riittävästi. Keittiössä on leivottu pavlovaa ja keitetty hilloja.

Talviasuttavuutta Tiia ja hänen isänsä aikovat vielä parannella. Teknisen tilan eristys ja tuulensuojalevyn asentaminen talon pohjaan estäisivät lämpöä karkaamasta. Nyt lattialämmitys pitää peruslämpöä päällä, lisälämpöä saa kamiinasta ja öljypattereista. Silti voi tulla viileää, eikä talvisin ole juoksevaa vettä. Aivan koko talvea Tiia ei ole siis ehtinyt viettää kodissaan. Ensimmäisenä talvena hän asui siellä tammikuuhun asti, toisena hän siirtyi vanhempiensa kotiin eli ”päätaloon” aiemmin, kun nämä lähtivät Espanjaan.

Muutenkin on vielä turvauduttava päätalon mukavuuksiin ennen oman kylpyhuoneen valmistumista. Suihkussa Tiia käy päätalossa, kesäisin voi peseytyä mökin rantasaunassa, kävelymatkan päässä.

Tiiasta tuntuu inspiroivalta tulla kotiin, jonka on itse rakentanut. Talossa näkee oman kädenjäljen.

– Kun talvella tulee kotiin pitkän päivän jälkeen ja sisällä on 10–15 astetta lämmintä, tuntuu vähän inhottavammalta. Koti kuitenkin lämpenee äkkiä ja on pian tunnelmallinen.

Puuhakkuutensa Tiia arvelee perineensä vanhemmiltaan. Koko perhe on aina hääräämässä jotain. Nytkin vanhemmilla on projekteina päätalo, mökki, vene ja talo Espanjasta.

Tiia ja hänen veljensä innostuvat helposti kaikesta, ja siksi yhdessä on tehty niin korutöitä, maalauksia kuin tatuointejakin. Tiia saattaa löytää itsensä ompelemasta tasseleita burleski­asuihin ilman aiempaa kokemusta.

– Ystävät sanoivatkin minulle, että kun sinulla on jokin haave, sinä et vain puhu vaan teet. Oli se sitten pientä tai suurta.