Miksi punainen lasi on niin arvokasta?

Punaisissa lasiesineissä, jopa tavallisissa juomalaseissa, on outoa taikaa. Ne erottuvat joukosta, ja ne vaikuttavat hehkuvan eri tavoin kuin mitkään muut lasit. Hienoimpia punaisia laseja ovat niin sanotut rubiinilasit. Yksi mielenkiintoinen tekijä erottaa nämä lasit muunvärisistä.

Onnekas saa kaivaa kaapeistaan esiin aidot 1800-luvun keskieurooppalaiset rubiinilasit. Ne ovat koristeelliset, ehkä kultamaalauk­sin viimeistellyt. Lähes yhtä suurta iloa tarjoaa Suomessa 1950–1970-luvuilla tehty punainen lasi.

Tuolloin rubiinilasi koki uuden nousun, ja sekä Nuutajärven että Riihimäen lasitehtailla kehitettiin tarkoitukseen sopivaa lasimassaa muun muassa Kaj Franckin ja Saara Hopean tarpeisiin. Myös Oiva Toikan tuotannossa on rubiininpunaisia lasiesineitä.

Alun perin rubiinilasia saatiin, kun sulaan lasimassaan lisättiin kultaoksidia. Punaiseksi lasi tosin muuttui vasta, kun valmiit esineet kuumennettiin toistamiseen, ja sama pätee myös nykyisin valmistettaviin punaisiin lasiesineisiin. Tämä yllättävä taito osattiin jo antiikin aikana, mutta se katosi vuosisadoiksi ja löydettiin uudelleen 1600-luvun Saksassa.

Suomessa vanhimmat rubiinilasit on valmistettu sekoittamalla lasimassaan kullan sijasta kuparirubiinia. Myöhemmin on käytetty seleenirubiinia.

Rubiinilasin ja muunkin punaisen lasin teko on hitaampaa kuin muunvärisen lasin. Siksi se on myös kalliimpaa kuin kirkas lasi – ja myös paljon kiehtovampaa.