9 syytä, miksi ikkunat kannattaa jättää pesemättä (samaa mieltä oli Alvar Aaltokin!)
Taas se aika vuodesta, kun epämieluisin kotityö odottaa tekemistään. Keksin helposti ainakin yhdeksän syytä olla pesemättä ikkunoita seuraavanakaan viikonloppuna. Olisiko apua uudesta ajattelutavasta tai robotista, kysyy Avotakan toimituspäällikkö Miia Kauhanen.
Kevätauringon paisteesta se tuskailu taas alkaa. Ihana pohjoinen valo paljastaa likaisen totuuden, jota talven hämärä on armollisesti piilotellut: ikkunat ovat hirveässä kunnossa. Mutta käsi ylös, jos sinullakin pesu-urakka kuuluu epämieluisimpiin kotitöihin. Kerralla aherrettuna homma veisi vähintään kokonaisen päivän, mutta en koskaan ehdi ja jaksa pestä kaikkia ikkunoita kerralla, joten käytännössä se on parin viikon projekti.
Niinpä vastahankainen mieli alkaa tuottaa verukkeita vitkasteluun. Keksin helposti ainakin yhdeksän syytä olla pesemättä ikkunoita seuraavanakaan viikonloppuna. Vaikka kyllähän minä sen aina lopulta teen, koska sisu ei anna periksi ja silmä ei kestä katsoa.
1. Koskaan ei ole täydellinen ajoitus.
On vielä pakkasta, tuulee tai aurinko porottaa. Ja kuka hullu nyt sateellakaan pesee? Ehkä kuitenkin kannattaisi odottaa, että siitepölykausi menee ohi. Ja sitten ei vain ehdi, kun kalenteri on täynnä lasten urheilua.
2. Pesu voi olla mahdotonta, jopa vaarallista, ainakin kohtuuttoman vaikeaa.
Vanhassa talossa salvat voivat olla tuskallisen tiukassa. Edellisessä kodissani kaksilasisen tuuletusikkunan ulkopintaan pääsi vaivoin käsiksi vasta, kun väänsi ruutujen välistä metallitapit irti. Viiden metrin teleskooppivarsi yltää korkeimpiinkin ikkunoihini, mutta eihän niiden kuivaus lastalla onnistu kunnolla. Ja koska parvekelasien toimittaja mokasi, lasit eivät olekaan kääntyvät ja nyt kurkottelen lähes henkeni kaupalla ulkopintoihin.
3. Nyt on jonkun muun vuoro.
Olen 25 vuotta pessyt yhteisten kotiemme ikkunat, joten eikö olisi reilua, että pesti siirtyisi nyt puolisolle vastaavaksi ajaksi? Teineilleni voisin maksaakin, tekemällä oppii.
Alvar Aaltokin sanoi, ettei tarvitse.
4. Eivät niitä kaikki muutkaan pese.
En ole pessyt ikkunoitani ainakaan kahteen vuoteen, tunnusti työkaveri. Jos pesun jättäisi kokonaan tekemättä, mitään kamalaa tuskin tapahtuisi. Villi ajatus, tätä täytyy kypsytellä. Ehkä kaikkeen tottuu, kuten seinän halkeamiin tai reistaavaan lukkoon.
5. Priorisoin arvojeni mukaisesti.
Elämässä on niin paljon muuta tärkeämpää kuin se, että ikkunat hohtavat puhtauttaan.
6. Kohta ne ovat kuitenkin taas likaiset.
Turhauttaa, koska on vaikea välttää rantuja ja valumia pesujäljessä. Ja muutama viikko myöhemmin laseissa on taas likatäpliä, sormenjälkiä ja linnunkakkaa.
7. Voihan sen ulkoistaa.
Vannon aina, että ensi vuonna palkkaan ikkunanpesuun siivoojan. Mutta voihan Venäjä, kaikki rahat menevätkin nyt elämiseen.
8. Alvar Aalto sanoi, ettei tarvitse.
Arkkitehdin kerrotaan todenneen, että valo siivilöityy kauniimmin läpi likaisista ikkunoista. Luulen vain, että vaatisi monen vuoden ajalliset kerrostumat, ennen kuin tällainen pehmentävä suodatin näyttäisi tarpeeksi tasaiselta – ja minulta pitkällistä henkistä työstöä, että oppisin sietämään likaa. Mutta kiitos, Alvar.
9. Tämänkin homman voi hoitaa robotti.
Hankintaa on jarruttanut yli 500 euron hinta ja epäilys, voiko se oikeasti toimia. Mutta onhan meillä jo robotti-imurikin. Pääsin testaamaan ikkunanpesurobottia, ja se suoriutuikin sen verran mallikkaasti, että ostimme testilaitteen naapuruston yhteisomistukseen. Ei se aivan täydellisesti pese – mutta en minäkään.
