Melkein kuin asuisi kesämökillä! Vannoutuneet kerrostaloeläjät hullaantuivat isoa remonttia kaipaavasta 1920-luvun puutalosta
Katri ja Pertti haaveilivat kesämökistä mutta ostivatkin uuden kodin, arkkitehti Hilding Ekelundin piirtämän puutalon Helsingin Käpylästä. Remontissa he ovat säilyttäneet autenttisen tunnelman kakluunia ja helmiponttipaneelia myöten.
Kaikki alkoi kesämökkihaaveesta. Katri Soramäki ja Pertti Mäkitalo tyttärineen olivat haaveilleet kesämökistä jo tovin. Perhe ei kuitenkaan ollut päässyt yhteisymmärrykseen, millaista mökkiä se oikein etsi.
Eräänä elokuisena päivänä vuonna 2018 Katri löysi Helsingin Käpylässä sijaitsevan lähes satavuotiaan puutalon myynti-ilmoituksen. Kerrostaloasujat lähtivät hetken mielijohteesta katsomaan vanhaa omakotitaloa, vaikka sellaisen hankkiminen ei ollut edes käynyt mielessä.
Perhe ihastui välittömästi rakennukseen ja suureen, villiintyneeseen puutarhaan. Katri ilahtui huomatessaan, ettei taloa ollut vuosien saatossa juurikaan remontoitu. Osa samaan näyttöön tulleista ei tuntunut ymmärtävän vanhaa taloa ja sen haasteita vaan suunnitteli laittavansa kaiken uusiksi.
Kiinteistönvälittäjälle oli onneksi tärkeää löytää juuri oikeanlaiset omistajat. Hän näki, että Katri ja Pertti osasivat arvostaa paikkaa, ja niin alkoi heidän matkansa vanhan puutalon omistajina. Perhe sai ikään kuin kesämökin ja kaupunkikodin samassa paketissa. Neliöitä asunnossa on 97.
Katri, mitä tiedät talonne historiasta?
Talon piirsi arkkitehti Hilding Ekelund, jonka päätöihin kuuluvat Helsingin Taidehalli ja Töölön kirkko, ja rakennuttajana toimi herra K. Nieminen. Talo valmistui vuonna 1923 ja oli saman suvun omistuksessa tähän asti, ja saimme paljon vanhoja dokumentteja, kuten talonkirjan, josta käy ilmi, että yläkerrassa on asunut vuokralaisia ja se on toiminut suvun nuorison opiskelija-asuntonakin. Viimeinen asukas, 97-vuotiaaksi elänyt Niina-rouva, oli naimisissa rakennuttajan pojan kanssa. Hänellä oli täällä Länsi-Käpylässä kauppa, ja pitkään alueella asuneet tuntevat talomme Niinan talona. Rakennuttajan nimi lukee ovessa edelleen, emme ole raaskineet vaihtaa nimilaattaa.
Minkälaisia kunnostustöitä teitte?
Ajattelimme, että tapetoisimme alakerrassa seinät, ja katsoisimme, löytyykö muovimaton alta vanha puulattia. Puulattia löytyi, mutta se oli valitettavasti sen verran huonossa kunnossa, ettei sitä voitu säästää. Seinärakenteet piti avata ja purkaa, sillä eristeenä käytetystä tervapaperista löytyi kreosoottia. Avasimme ja verkotimme samalla lattian, jotta hiiret eivät pääsisi sisälle. Myös sähköt ja putket uusittiin. Onneksi onnistuimme säilyttämään helmipaneelikatot, portaikon sekä peiliovet. Remonttiporukka oli kummissaan, kun halusimme säilyttää sisäkatot, koska olisi ollut paljon helpompaa purkaa ne ja asentaa uudet. Kun työnjohtaja kävi tarkastamassa työn, hänkin ymmärsi, miksi halusimme säilyttää katon. Se tuo todella paljon tunnelmaa.
”On mukavaa käydä vanhoissa taloissa ja nähdä, miten niitä on sisustettu ja kunnostettu.”
Miltä asuminen täällä on tuntunut?
Edellinen kotimme oli Helsingin Niemenmäessä 1960-luvulla Pohjolan työntekijöille rakennetussa talossa. Olimme tyytyväisiä kerrostaloasujia emmekä olleet edes ajatelleet, että muuttaisimme omakotitaloon. Kun tällaista vanhaa taloa alkaa remontoida, ei voi tietää, mitä löytyy ja kuinka iso homma loppujen lopuksi on. Haastavalta tuntui myös, että saimme paljon erilaisia remonttineuvoja. Yhden mielestä seiniä kannattaisi eristää paljon enemmän kuin olimme aikoneet. Toinen ihmetteli, miksi halusimme säästää alkuperäisen helmipaneelikaton. Kun itsellä ei ole kokemusta, on hankalaa tietää, mitä uskoa ja mitä ei.
Miten lähdit suunnittelemaan sisustusta?
Kaikki lähti vihreästä kakluunista. Pidän väreistä, ja oli helpotus löytää sopiva sävy talon alkuperäisestä värimaailmasta. Vihreä oli luonteva valinta myös keittiöön. Halusin ehdottomasti tapetit. Keittiön tapetti valikoitui Morris & Co.:n paperitapeteista. Tilasin suuren määrän mallipaloja ja tein valinnan kaapiston värin perusteella. Olin ajatellut, että makuuhuoneesta tulisi hämärä ja tunnelmallinen, ja etsin sinne sopivaa tummaa tapettia. Sitten löysin hieman japanilaishenkisen kultakuvioisen tapetin, ja vanha suunnitelma sai jäädä. Vaatekaappien roosa löytyi tapetin myötä. Makuuhuoneen jälkeen sisustuksen loput palaset loksahtelivat kohdalleen.
Miten sisustustyylisi on kehittynyt vuosien varrella?
Mitä enemmän näkee, sitä enemmän tyyli kehittyy. Entinen kotimme oli laatikko, jossa oli valkoiset seinät ja nauhaikkunat, ja sinne sopivat perusvärit sekä kulmikkaat Muuramen kalusteet. Täällä olen käyttänyt murrettuja värejä ja hakenut hämyistä tunnelmaa. Huomaan, että makuni on muuttunut sen jälkeen, kun olen alkanut ostaa ruotsalaista Lantliv-lehteä. Lisäksi nykyään minua kiinnostavat erityisesti kartanokohteet. On mukavaa käydä vanhoissa taloissa ja nähdä, miten niitä on sisustettu ja kunnostettu.
Mitä kotinne kertoo sinusta sisustajana?
Kierrätän ja ostan suurimman osan kalusteista käytettynä. Minulla on jatkuvasti hakuvahdit päällä, sillä kierrätyssisustaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta se on myös palkitsevaa, kun löytää jotakin kauan etsimäänsä. Pidän ajatuksesta, että kalusteet kestävät äidiltä tyttärelle, ja yksi ruokapöytä ja muutama tuoli ovat muuttaneet vanhemman tyttäremme mukana hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa. Pidän myös siitä, että sisustus on kerroksellinen.
”Nyt kun olemme tottuneet puutalon rauhaan ja isoon pihaan, en tiedä, pystyisinkö koskaan muuttamaan pois.”
Haaveiletko vielä jostain asumiseen liittyvästä?
Ajatuksen tasolla olisi kiva asua Helsingin keskustassa vanhassa kivitalossa, jossa olisi korkeat huoneet. Nyt kun olemme tottuneet puutalon rauhaan ja isoon pihaan, en tiedä, pystyisinkö koskaan muuttamaan pois. Mitä ihmettä tekisin vapaa-aikana kerrostalossa? Täällä on niin sisällä kuin ulkona jatkuvasti jokin projekti kesken eikä aika tule koskaan pitkäksi.
