Neuloin ensimmäisen villapaitani tekniikalla, johon en palaa koskaan – jos olet joskus neulonut ylhäältä alas, tiedät miksi
”Muistan ensimmäisen villapaitaprojektini melkein kuin eilisen. Olisinpa jo silloin tiennyt neulomisesta sen, mitä nyt tiedän”, kirjoittaa vastaava tuottaja ja Meiju Knits -neulesuunnittelijana tunnettu Meiju Kallio.
Olin 14- tai 15-vuotias, kun neuloin ensimmäistä itse suunnittelemaani villapaitaa. Neuloin paitaa paloista, kun en tiennyt muusta. Etukappale erikseen, takakappale erikseen, hihat erikseen. Kappaleista tuli hiukan eri- ja vääränkokoiset, mutta sain ne kuitenkin sopimaan jotenkin yhteen. Pääntielle jouduin kuitenkin pujottelemaan piiloon kuminauhan, jotta pusero istuisi järkevästi.
Minulle suurin neulomisen ahaa-elämys oli, kun 2010-luvun alussa löysin Ravelryn ja ylhäältä alas saumattomasti neulotut neulepaidat ja takit. Tajusin yhtäkkiä, että paidan tai takin neulominen on helpompaa kuin sukan.
Suunnittelen kaikki neuletakkini ja -paitani ylhäältä alas saumattomasti yhtenä kappaleena.
Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että neuloisin villapaitani erillisistä kappaleista, vaan suunnittelen kaikki neuletakkini ja -paitani ylhäältä alas saumattomasti yhtenä kappaleena. Tällöin jo suunnitellessa täytyy ottaa huomioon kappaleen kolmiulotteisuus ja miettiä miten se on neulottavissa saumattomasti. Ylhäältä alas neulomisessa on myös se etu, että paitaa pystyy sovittamaan neulomisen edetessä. Kun harjaantuu lukemaan ylhäältä alas tehtyjä neuleohjeita, niin oppii myös helpommin muokkaamaan ohjetta omalle vartalolle sopivaksi. Hyvillä aloitustekniikoilla saa myös juuri sellaisen pääntien kuin haluaa.
Joskus olen suunnitellut neuleen myös alhaalta ylös, mutta silloinkin yhtenä kappaleena. Käytetyt tekniikat ovat silloin vain hiukan erilaisia, tehdään esimerkiksi kolmen puikon päättelyä tai poimitaan silmukoita kädenteiltä.
Sosiaalisessa mediassa tulee välillä vastaan niitä, jotka neulovat villapaitansa tai takkinsa kappaleina ja ompelevat kappaleet yhteen ja arvostelevat yhtenä kappaleena neulovia puutteellisesta ompelutaidosta. Myönnän: en todellakaan osaa ommella saumoja! Jaksan hämmästellä, miten jotkut osaavat sovitella kappaleet rinnakkain niin, että neuleen yksikään sauma ei kinnaa tai kiristä. He ovat taitureita. Neulomisessa on kuitenkin ihanaa, että kukin saa tehdä tavallaan.
Nykyään en ompele edes nappeja vaan neulon ne kiinni. Mutta se onkin toisen tarinan aihe.
