Opetin miesystäväni neulomaan – huomasimme molemmat, miten paljon yhteiset silmukat lähensivät meitä
Itselle rakkaan taidon opettaminen läheiselle on mainio mahdollisuus oppia lisää toisesta – puolin ja toisin, kirjoittaa vastaava tuottaja ja neulesuunnittelija Meiju Kallio.
Neulominen on yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Se pitää minut järjissäni tässä maailmassa, jossa kaikki muu tapahtuu kiireessä ja hötäkässä. Se rauhoittaa ja maadoittaa.
Miesystäväni tutustui neulemaailmaan ja minuun yhtä aikaa. Hän katseli neulomistani vieressäni tuntikausia ja ihmetteli, miten pystyn neulomaan samalla kun katson tv:tä, puhun tai melkein nukun. Lopulta hän pyysi minua opettamaan hänet neulomaan, jotta hän voisi tutustua harrastukseeni ja siihen, mitä se merkitsee minulle. Ilahduin – tuntui hyvältä, että hän halusi tutustua minuun myös tätä kautta.
Ehdotin ensimmäiseksi neuletyöksi pipoa, joka tehtäisiin vain oikeilla silmukoilla. Silloin ei tarvitsisi heti opetella nurjaa silmukkaa. Kehittelin pipomallin, johon ei tulisi joustinneuleresoria. Valitsimme langan, joka olisi sopivan paksu (liian paksu lanka ei mielestäni sovi aloittelijalle) ja sille puikot (5 mm, juuri sopivat). Käytimme pitkää pyöröpuikkoa ja magic loop -tekniikkaa eli luuppausta, sillä se on mielestäni helppo ja kätevä tekniikka.
”Välillä silmukka putosi. Tuntui hyvältä, kun hän osasi pyytää apua sitä tarvitessaan.”
Aluksi opetin hänet luomaan silmukat. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli huvittunut hämmennys naurahduksen kera: ”Whaaaat? Mitä tuossa oikein tapahtuu?”
Tein pari silmukkaa aivan hitaasti, annoin puikot miesystävälle ja ohjasin hänen käsiään koukkaillen lankoja puikolla. Hän teki aivan uutta liikesarjaa mutta alkoi jo muutaman toiston jälkeen muistaa jutun juonen.
Kerroin, että magic loop -tekniikka kammottaa osaa neulojista, mutta jos sen opettelee ensimmäisenä, se on aivan helppoa. Puhuimme siitä, miten uuden opettelu on joillekin neulojille punainen vaate. Toiset neulovat samaa sukkaa koko elämänsä, mutta toiset taas (kuten minä) haluavat koko ajan opetella ja kokeilla uutta.
”Olin tehnyt aloittelijan virheen: kun olin yhdistänyt pipon pyöröksi, se oli mennyt spiraalille. Nauratti, ja piti purkaa.”
Sitten näytin, miten luodut silmukat yhdistetään pyöröksi pipoa varten ja autoin hänet ensimmäisen kerroksen alkuun. Miesystäväni haki sopivaa käsien ja sormien asentoa ja kyseli minulta, miten niitä kannattaa pitää. Kannustin häntä löytämään tavan, joka itsestä tuntuu luontevimmalta. Kerroin, että neulomistyylejä on yhtä monta kuin neulojia ja oman tavan löytyminen kestää hetken.
Ensimmäinen kerros valmistui hitaasti. Sitkeästi hän jatkoi ja neuloi lähes joka ilta vierelläni silmukoita ja yhä uusia kerroksia. Välillä silmukka putosi. Tuntui hyvältä, kun hän osasi pyytää apua sitä tarvitessaan.
Muutaman kerroksen jälkeen hän alkoi epäillä työnsä jälkeä. Katsoin tarkemmin piponalkua ja huomasin, että olin tehnyt aloittelijan virheen: kun olin yhdistänyt pipon pyöröksi, se oli mennyt spiraalille. Nauratti, ja piti purkaa. Kerroin, että purkaminen kuuluu väistämättä neulomisen opetteluun. Kun miesystävä oli neulonut pipoa noin kymmenen senttiä, hän kertoi alkavansa ymmärtää, mitä tarkoitin neulomisen flow-tilalla. Hän sanoi, ettei ihan vielä ole siellä mutta osaa kuvitella sen, kun kädet alkavat tehdä liikettä melkein itsestään.
”Opin, että mies on ’knitworthy’, neulomisen arvoinen.”
Pipo oli jo päälaen kavennusten kohdassa, ja olimme tutustuneet jälleen paremmin. Ilahduin siitä, miten lempeästi hän antautui uuden opettelulle. Tilanne tuntui hyvältä meistä molemmista. Neuloimme vieretysten, ja samalla hän kyseli neuleskenestä, langoista ja eri materiaaleista, villapaidan lankamäärästä, halusi tietää kaiken. Se sai minut rakastumaan häneen entistä enemmän.
Opin, että mies on ”knitworthy”, neulomisen arvoinen. Hän oppi ymmärtämään työn määrän ja laadun, ja varmasti arvostaisi, jos neuloisin hänelle jotain. Hän kesti alun epäonnistumisen kärsivällisesti, ja hänen itsetuntonsa kesti pyytää ja ottaa neuvoja vastaan. Huomasimme molemmat, miten paljon yhteiset silmukat lähensivät meitä.
Viime talvena miesystäväni neuloma pipo pääsi mukaan yhteiselle hiihtoreissulle Lappiin. Langat hänen seuraavaan projektiinsa, kaulahuiviin, on jo valittu. Kuluneena kesänä oli minun vuoroni tutustua hänen harrastukseensa, alamäkipyöräilyyn. Hän huuteli neuvoja takanani, kun minä kiljuin menemään.
