Meidän Mökki

Mehiläistarhaus tutustuttaa pölyttäjien kiehtovaan maailmaan – näin mehiläispesä toimii ja vinkit tarhauksen aloittamiseen

Mehiläistarhaus tutustuttaa pölyttäjien kiehtovaan maailmaan – näin mehiläispesä toimii ja vinkit tarhauksen aloittamiseen
Mehiläistarhaus on mukava harrastus, joka ei maksa hunajaa mutta parhaimmillaan tuottaa sitä myyntiin asti. Ennen aloittamista on syytä käydä kurssilla ja tutustua pesien hoitoon.
Julkaistu: 23.5.2022

Paras paikka mehiläispesälle on lämmin ja suojaisa. Pohjoisen suunta ei mehiläispesälle sovi, sillä sieltä virtaa kylmää. Mehiläiset keräävät mettä kahden kilometrin säteellä pesästä, joten satoaluetta riittää kauemmaksi kuin tarhapaikalta näkee. Mehiläisten työtä helpottaa, jos kasvillisuus on monipuolista vatukoista rypsipeltoihin ja pajukkoihin.

Pesä koostuu päällekkäin ladotuista laatikoista, joiden sisällä on mehiläisten vahasta rakentamia kennostoja. Mehiläispesät valmistetaan joko puusta tai kevytmuovista.

Kennon alaosassa näkyy koteloituneina vaaleanvihreitä toukkia, joista kuoriutuu viikon sisällä uusia mehiläisiä. Kaiken kaikkiaan pesässä on kesäaikaan jopa yli 60 000 mehiläistä.

Suurimmasta osasta toukkia tulee naaraspuolisia työläisiä, joiden tehtävänä on pyörittää mehiläispesän toimintaa ja lentää keräämässä mettä lähiympäristöstä. Jotkut työläisistä toimivat tiedustelijoina, jotka tutkivat aamulennollaan ympäristön mesitilannetta. Pesälle palattuaan ne neuvovat muita työläisiä tanssillaan, mistä löytyvät parhaat apajat.

Mehiläiset voivat lentää meden perässä jopa muutamien kilometrien päähän.

Hunajaa medestä tulee vasta mehiläisten erittämien entsyymien avulla. Mehiläiset vahtivat hunajan laatua tarkasti. Ne maistelevat koko ajan, onko hunaja jo valmista ja huolehtivat siitä, että siinä ei ole liikaa kosteutta. Valmiin hunajan mehiläiset säilövät vahasta valmistamiinsa kennoihin, jotka ne sulkevat tiiviillä vahakansilla.

Pieni osa toukista kasvaa urospuolisiksi kuhnureiksi. Ne köllöttelevät pesässä työläisten täysihoidossa, kunnes lähtevät parittelulennolle. Pariteltuaan kuhnurit kuolevat. Kaikilla pesän mehiläisillä on sama emo, kuningatar, jonka ainoa tehtävä on uusien mehiläisten tuottaminen.

Mehiläiset voivat lentää meden perässä jopa muutamien kilometrien päähän.

Kesällä mehiläisten hoitamisessa tärkeimpiä töitä on estää se, ettei mistään toukasta pääse kehittymään uutta kuningatarta. Kilpaileva kuningatar aiheuttaa parveilua, jonka seurauksena pesä voi jakautua kahteen. Tämä on mehiläisille ihan luonnollista käytöstä mutta verottaa hunajantuotantoa.

Liikkeelle lähtenyt parvi on komea ja pelottavakin näky, mutta parveillessaan mehiläiset eivät ole ärhäköitä pistämään.

Parveiluaikaan alkukesästä pesillä on syytä pistäytyä noin viikon välein. Muuten mehiläisiä häiritään hoitotoimilla mahdollisimman vähän.

Mehiläispesä koostuu päällekkäin ladotuista laatikoista, joiden sisällä on kennostoja. Monet kasvit hyötyvät siitä, että lähellä on mehiläispesiä.

Heinäkuusta lähtien alkaa hunajan keruu. Sitä kertyy kesän aikana pesään 20–100 kiloa. Kennoja peittävä vaha kuoritaan pois, sitten kennot laitetaan hunajalinkoon. Se irrottaa hunajan kennoista keskipakoisvoimalla. Siivilöity hunaja säilötään purkkeihin ja säilytetään viileässä, tasalämpöisessä paikassa.

Mehiläiset käyttävät keräämäänsä hunajaa talviajan vararavinnokseen. Koska sadonkorjuun jälkeen niille jää vain vähän hunajaa, loppukesällä pesään on lisättävä sokeriliuosta. Siitä valmistamansa ja varastoimansa hunajamaisen tahnan turvin mehiläiset pärjäävät talven yli.

Mehiläiset voivat joutua olemaan talvella pesässä yli neljä kuukautta. Ne kokoontuvat tiiviiksi palloksi kuningattaren ympärille ja huolehtivat, että keskellä on koko ajan noin 20 astetta lämmintä. Se vaatii valtavasti energiaa.

Mehiläiset parantavat pesän ympäristön kasvillisuuden pölytystä noin 10–50 prosenttia.

Mehiläiset lopettavat syksyllä lentonsa, kun ulkolämpötila ei nouse päivälläkään yli viiden asteen. Silloin pesän lentoaukko peitetään ja pesä suojataan tuulelta ja lumelta. Seuraavan kerran pesä avataan vasta keväällä.

Mehiläiset keräävät kukista ravinnokseen sekä siitepölyä että hunajan pääraaka-ainetta mettä. Keruutyön ohessa ne myös pölyttävät kukkia, kun niiden turkkiin tarrautunut siitepöly kulkeutuu kukasta kukkaan.

Mehiläiset parantavat tutkitusti pesän ympäristön kasvillisuuden pölytystä noin 10–50 prosenttia. Myös sadon laatu ja määrä paranee: hedelmiä tulee mehiläisten ansiosta tavallista enemmän, ja niistä kasvaa tavallista kookkaampia ja maukkaampia. Mehiläispölytys lisää myös satokasvien tasaista tuleentumista.

Mehiläistarhaus – aloittamisen perusvaatimukset

  • Halu oppia hunajan tuottamista. Alkuun pääsee kurssilla, joita järjestää muun muassa Suomen mehiläishoitajain liitto. Mehiläisten hoitoa oppii käytännössä vierailemalla kokeneen hoitajan luona.
  • Noin 400–1 000 euroa aloittamiskustannuksiin, kuten pesäkaluston, suojavarusteiden ja savuttimen hankintaan.
  • Mahdollisuus käydä pesillä noin 15 kertaa vuodessa, kesällä parin viikon välein.
  • Aikaa vuodessa noin 10–20 tuntia yhtä mehiläispesää kohti.
  • Tilaa pesille mieluiten pihapiirissä ja autolla tai kottikärryillä kuljettavan reitin päässä.
  • Muutama neliö varastotilaa kalusteille.
  • Voimaa nostaa 20 kilon hunajalaatikko.
  • Muista, että tarhaajana et voi olla allerginen mehiläisen pistoille.

Lähde: Mehiläishoitajien liitto

Kommentoi »