Kuvittele, että astut sisään asuntoon, jonka eteinen on päällystetty lattiasta kattoon marmorilla. Tietäisit heti, että kyse ei ole mistä tahansa kodista – huoneisto henkisi ylellisyyttä. Ehkä se olisi mielestäsi jopa turhan öky. Marmorista on vuosituhansien ajan veistetty antiikin patsaita ja sillä on päällystetty hulppeita palatseja.

Viime vuosina se on kuitenkin noussut esiin uudenlaisissa yhteyksissä. Sisustusblogeissa tiuhaan vilahdelleet marmoriset pientuotteet, kuten leikkuulaudat ja kynttilänjalat, ovat raikastaneet ikivanhan sisustuskiven. Marmorista on tullut arkisempaa. Se ei enää yhdisty mielikuvissa vain pölyttyneeseen antiikkikotiin ja luksussisustukseen. Marmoriesineitä voi kohdata pelkistetyssä, jopa leikittelevässä skandinaavisessa kodissa.

Marmori on hienokiteinen karbonaattikivi, joka syntyy kalkkikiven metamorfoosissa. Joskus marmorissa on kalkkikiven lisäksi myös dolomiittia, jolloin materiaalia kutsutaan dolomiittimarmoriksi. Väriskaala on laaja, vitivalkoisesta mustaan. Välille mahtuu harmaita, vihreitä, vaaleanpunaisia ja kermanvärisiä lajikkeita. Pinta voi olla tasavärinen, laikukas tai raidallinen. Virtausmainen rakenne on syntynyt sulaneiden kivilajien liikkuessa.

Suurin osa maailmalla käytettävästä marmorista tuotetaan Italiassa. Maailman kuuluisin marmorikaupunki on Toscanassa sijaitseva Carrara, josta myös Michelangelon patsaiden marmori oli peräisin. Muita marmorista tunnettuja maita ovat myös Portugali, Turkki ja Iran. Suomessa on vain joitakin vaatimattomia esiintymiä. Sisustuksessa kotimaista marmoria ei juuri käytetä sen huonon saatavuuden vuoksi.

Marmori suojataan ennen käyttöönottoa ja myöhemmin parin vuoden välein sille tarkoitetulla suoja-aineella, joka estää lian ja kosteuden imeytymisen. Yleensä marmori kiillotetaan, mutta sitä saa myös mattahiottuna.

Marmori käy oleskelutilojen ja kylpyhuoneen lattia- ja seinäpinnoitteeksi. Sillä voi päällystää ikkunalaudat tai verhoilla takan. Marmoria käytetään myös keittiön tasoissa, välitilassa ja ruokapöydän pintana, mutta keittiössä herkästi tahraantuva materiaali ei ole parhaimmillaan. Rajuihin sääoloihin marmori sopii huonosti, kuten Finlandia-talon käpristyneet laatat ovat osoittaneet.

Eläväpintainen kivi ei kaipaa rinnalleen kilpailijaa. Yhdistä marmori selkeisiin pintoihin, kuten maalattuun puuhun. Arvokkuus korostuu metallien rinnalla. Leikkisän sisustuksen ystävä yhdistää marmorin neonoranssiin tai mintunvihreään.

Marmoripinnalle kaatuneet nesteet pitää kuivata ennen imeytymistä.

Plussat ja miinukset

+ klassinen valinta pintamateriaaliksi

+ saatavilla runsaasti eri värejä

+ seinä- tai lattiamateriaalina yleisesti ottaen helppohoitoinen

– huokoinen materiaali naarmuuntuu ja likaantuu helposti, eikä kestä sitruunahapon kaltaisia happamia kemikaaleja

– pinnan huolto pitää teettää ammattilaisen märkähionta- tai kristallisointitekniikalla

Laatat ovat hieman keraamisia kalliimpia. Tasolevyn saa suurin piirtein graniittisen hinnalla.