
Punainen hirsihuvila täynnä suvun muistoja – ”Olen yrittänyt muuttaa täällä niin vähän kuin mahdollista”
Masarin perhe on viettänyt kesiä Kokkolan Morsiussaaren huvila-alueella 1940-luvulta lähtien. Kurkkaa suvun hurmaavaan satavuotiaaseen huvilaan!
Vanhan puuhuvilan yläkerrasta astutaan parvekkeelle, josta avautuu näkymä merelle. Ei ihme, että parveke on kesällä kovassa käytössä.
– Istun siellä lukemassa joka päivä ja katselen lempimaisemaani, Angela Masar kertoo.
Sillalla Kokkolaan yhdistetty Morsiussaari on klassinen huvila-alue, jossa Masarin perhe on viettänyt kesänsä 1940-luvulta lähtien. Nykyisin se on kaavoitettu omakotialueeksi, mutta Christoffer Masar ja hänen veljensä Robert perheineen sekä etenkin poikien äiti Angela viettävät huvilalla aikaa mökkeillen.



Christoffer muistaa lämmöllä lapsuuden- ja nuoruudenkesiään saarella.
– Vietin Morsiussaaressa kaikki kesät vauvasta noin 19-vuotiaaksi. Asuimme täällä noin kesäkuusta syyskuulle saakka.
Morsiussaaressa omalla mökillään asuivat myös poikien äidinpuoleiset isovanhemmat ja monet poikien ”kesäkaverit”.
– Huvilaan ja paikkaan liittyy siis kaiken kaikkiaan todella paljon lapsuuden- ja nuoruudenmuistoja, Christoffer kertoo.
Sukuhuvila merenrannalla
Me: Christoffer Masar perheineen, Robert Masar perheineen ja Angela Masar.
Mökki: Vuonna 1929 rakennettu hirsihuvila. Lisäksi sauna, varastorakennus ja huussi.
Missä: Kokkolan Morsiussaaressa.



Masarien punaisella huvilalla oli alkuaikoina kaksi lyhytaikaista omistajaa, joista toinen rakennutti sen ja toinen vaikutti voimakkaasti kalustukseen. Kun huonekaluliike Kutvonen aikoinaan osti huvilan, omistaja toi tullessaan siellä edelleen olevat Kalevala-aiheiset kaapit ja penkit. Angela Masarin faffa eli isänisä Lennart Kotka osti huvilan 1940-luvulla sillä idealla, että luksusvillassa voi saunottaa ja kestittää isoisän liikevieraita.
– Äidin päiväkirjassa oli 40-luvulla monta merkintää, että ”kuunneltiin radiota ja oltiin villassa”. Kun äiti ja isä seurustelivat, äidin veli ja ystävät kävivät täällä kuuntelemassa radiota ja viettämässä aikaa, Angela kertoo.
Huvila on kulkenut sukupolvelta toiselle, ja nyt sen omistavat Angelan pojat. Christoffer toimii Kauniaisten kaupunginjohtajana ja Robert Kuopiossa kardiologina, joten työ ja perhe-elämä pitävät heidät muualla. Siksi mökkeilyyn ei ole kovin paljon aikaa.
– Ehdimme nykyään valitettavan harvoin yleensäkään Kokkolaan, joten myös huvilavisiitit ovat viime vuosina jääneet aika vähiin, Christoffer pahoittelee.
Paljasjalkainen kokkolalainen Angela asuu kesät edelleen saaren sillanpieleen rakennetussa pitsihuvilassa. Muutto sinne tapahtuu perinteisesti kesäkuussa, niin myös ensi kesänä. Silloin Angela siirtää elämänsä keskustan kerrostalosta pienen sillan yli saareen, jossa on runsaat 50 taloa tai huvilaa. Mukaan lähtee kaikki mahdollinen viherkasveja myöten, vaikka kaupunkikotiin on vain neljä kilometriä.





”Olen yrittänyt muuttaa täällä niin vähän kuin mahdollista.”Angela Masar
Satavuotias hirsihuvila on punainen rakennus, jonka nurkkalaudat ja ikkunanpuitteet ovat valkoiset. Nykyaika näkyy saaressa ja sen uusiutuvissa rakennuksissa, mutta Angelalla on selkeä ajatus siitä, mitä hän huvilalle tekee:
– Olen yrittänyt muuttaa täällä niin vähän kuin mahdollista.
Huvilassa onkin vanhan ajan tunnelmaa. Yläkerrassa on kodikkaat makuuhuoneet, joihin tekee mieli jäädä viettämään kesäpäivää.
– Yläkerta on kodikas soppi. Kuin lintukoto, huokaa Angela.
Huvilan yläkerta oli lapsena mieluisa lukupaikka myös Angelan pojalle. Christoffer sanoo, että huvila edustaa hänelle ennen kaikkea lapsuuden viattomuutta, huolettomuutta ja hauskanpitoa.
– Saarella oli paljon samanikäisiä lapsia. Leikimme, juoksimme ja seikkailimme. Uimme, soudimme, kalastimme, söimme hyviä kesäruokia ja jäätelöä. Saari oli hyvin turvallinen, ja kaikki tunsivat toisensa.
Christofferin mukaan villejä lapsia siedettiin hyvin.
– Hyvät muistot liittyvät myös koirakavereihin, joita pikkuveljeni kanssa hoidimme koko kesän. Vuosien mankumisen jälkeen saimme oman ihanan kultaisen noutajan Nessan.
Monia muistoja on myös saaren venetsialaisista, joita on aina juhlistettu ”pommeilla ja raketeilla”, kokoilla, lyhdyillä, hyvällä ruoalla ja juomalla sekä myöhään valvomalla. Venetsialaiset on iso juhla saarella edelleen, ja venetsialaisiin valaistu Morsiussaari on juhlava näky.




”Iso asia oli, kun saimme lopulta noin kaksi vuotta sitten lunastettua huvilan maapohjan itsellemme.”Christoffer Masar
Masarien huvilaa on vuosien mittaan remontoitu, mutta sen alkuperäinen henki on säilytetty tyylikkäästi. Talossa on nykyään sähköt, jotka kytkettiin vuonna 1991 peruskorjauksen yhteydessä. Runsaat kolmekymmentä vuotta sitten tehdyssä remontissa talo korjattiin katosta lattiaan. Samaan aikaan naapurin tontilta ostettiin jalassauna.
Vuonna 2017 taloon tehtiin vielä uusi keittiö. Rakennus on talvilämmin, vaikka ikkunat ovatkin yksinkertaiset. Talossa on kesävesi, mutta wc:ssä käydään viereisessä punaisessa ulkohuussissa.
Hyvin rakennettu vanha talo toimii, mutta tulevaisuudessa tarvitaan korjauksiakin, tietää Christoffer.
– Hieman peruskorjausvelkaa on. Iso asia oli, kun saimme lopulta noin kaksi vuotta sitten lunastettua huvilan maapohjan itsellemme. Se tapahtui enemmän tai vähemmän Kokkolan kaupungin pakottamana.
Masarit aikovat pitää huvilansa kesäkäytössä, vaikka kaava sallisi nyt sen muuttamisen ympärivuotiseksi rakennukseksi.
Huvilan henkeä ylläpitää etenkin Angela.
– Täällä tuntee meren tuoksun, on tiiroja, meriharakoita ja puhdasta ilmaa. Ja tuossa maailman paras uimapaikka, sanoo Angela ja osoittaa läheistä merenrantaa.





