Klassikkokalusteita ja kadehdittavan upea puolipanelointi! Martikaisten rivitalokoti on täynnä harmoniaa ja hauskoja yksityiskohtia

Heti näkee, että täällä asuu luovia, käsillä tekeviä ihmisiä, jotka arvostavat vintagea. 1970-luvun keltatiilisessä rivitalossa on itse maalattuja tauluja ja kiinnostavia ratkaisuja, kuten itse paneloitu olohuoneen seinä.

Kodin huonekaluista suurin osa on hankittu käytettyinä, joukossa klassikoita, kuten Artekin tuolit ja tarjoiluvaunu.

Teini-ikäisiin lapsiin on tarttunut tekemisen taidot: tytär Saara neuloo, ompelee, leipoo ja maalaa tanssiharrastuksensa lisäksi. Martikaisella elämisen jäljet saavat näkyä, kaiken ei tarvitse olla siloteltua. Lapset on otettu huomioon valitsemalla kotiin kestäviä materiaaleja.

Muutettuaan rivitaloasuntoon vuonna 2007 Martikaiset lisäsivät keittiöön yläkaapit avohyllyjen tilalle. Sittemmin taloyhtiön remontissa tasakatto muuttui harjakatoksi. Muutama vuosi sitten keittiön välitila sai uudet metrolaatat, ja viimeksi kodissa vaihtui keittiönkaapistojen vetimet talon aikakauden mukaisiin lankavetimiin.

Minna-Leena Martikainen nimittää perheensä kotia oman pajan kodiksi, jonka tuotoksista hän päivittää kuvia Instagramiin. Nyt hän kertoo, mitä ajatuksia oma koti herättää.

omannäköistä tilaa, jossa on mukava ja helppo rentoutua iltaisin ja viikonloppuisin. Paras hetki onkin työ- ja kouluviikon jälkeen, kun koko perhe käpertyy yläkerran aulan sohvalle vaihtamaan kuulumisia.

70-luvun isoista ikkunoista ja alakerran kaksitasoratkaisusta. Kodissamme on myös tehokkaat neliöt.

estetiikkana. Rakastan erilaisia tekstuureja ja värien harmoniaa.

ajattomuuteen ja käytännöllisyyteen. Hankin mielelläni huonekaluja, jotka kestävät ajan patinaa ja miellyttävät silmää vielä vuosienkin päästä.

suosin kierrätettyjä tuotteita. Pidän kauniista tavaroista, joita hankin useimmiten kirpputoreilta. Huonokuntoisia huollan ja kunnostan. Kierrän joka kuukausi kotikaupunkimme kirpputorit ja seurailen nettikirpputoreja. Itselleni tarpeetonta kierrätän eteenpäin. Silmäni on harjaantunut kirpputoreja kiertäessä, joten kuljen niitä läpi nopealla aikataululla. Olen myös jättänyt netissä ostoilmoituksia, jos jokin tietty tuote on itselläni mielessä.

olen tehnyt luottomyymälästäni Gusta Designista Tampereelta. Sieltä olen hankkinut käytetyn Artekin 401-nojatuolin, jonka liike kunnosti ja verhoili Iskun tehtaanmyymälästä hankkimallamme kankaalla. Sieltä on myös Artekin 900-tarjoiluvaunu ja liikkeen omaa tuotantoa oleva kukkapöytä. Viimeisin hankintani on netin kirpputoriryhmästä hankkimani Artek 62 -tuoli, jonka kunnostin ja verhoilin itse.

on ollut epämukava vuodesohva. Levitetyllä sohvalla on hyvä nukkua, mutta istumiseen ja löhöilyyn siinä on liian kapea istuinsyvyys ja väärä selkänojan viistous. Sohva on meillä vielä yläkerran aulassa, sillä se on tarpeeksi iso koko perheen leffahetkiin. Se on meillä usein levitettynä, koska silloin siinä on mukavampi oleilla. Kun lapset muuttavat pois kotoa, he tarvitsevat satunnaisen nukkumapaikan. Sitten voimme siirtää sen toiseen lastenhuoneeseen ja miettiä uutta, toimivampaa ratkaisua yläkerran aulaan.

kunnostamalla huonekaluja, maalaamalla tauluja, leipomalla ja järjestämällä juhlia ystävillemme. Hienoimmat hetket täällä olemmekin viettäneet sukulaisten ja ystävien kanssa erilaisissa juhlissa ja illalliskutsuilla. Valmistamme juhliini itse kaiken alusta loppuun: kutsukortit, somisteet ja tarjottavat. Viimeksi järjestimme poikamme Laurin rippijuhlat, ja seuraavaksi on suunnitelmissa teekutsut ystäville.

että se on harmoninen kokonaisuus, joka sisältää hauskoja yksityiskohtia. He myös viihtyvät järjestämissämme juhlissa, joihin kotimme on koristeltu aina teeman mukaan – milloin salakapakaksi, milloin Bollywood-studioksi.

kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa, vaikka se olisikin hylly katonrajassa tai komerosyvennykseen tehty kaappi. Sellainen onkin seuraavana suunnitelmissa askartelu- ja käsityötarvikkeilleni. Kodissamme ei nähdä koskaan runsasta tavarapaljoutta.

ulkomaanmatkoilla, ja kotiin hiipiikin silloin tällöin pieniä matkamuistoja. Pieni keraaminen Hedwig-pöllö löytyi Edinburghista kujalta, josta Harry Potter -tarinoiden Viistokuja on saanut inspiraationsa. Itselleni rakas keraaminen sydän, jota nimitän Rakkauden roihuksi, on Italiasta Tirolin alueelta pikkuhotellista, jossa yövyimme automatkallamme Mikan kanssa.

Saaran lapsena maalaama iso taulu ja Rasmus Tikkasen maalaus vanhasta puupurjeveneestä.