Jos Markku Saukko ei olisi napannut itselleen kasaa käytöstä poistettuja 70-luvun ikkunoita, ne olisivat saattaneet päätyä jätelavalle ja sitä myöten kaatopaikalle. Nyt ne kuitenkin ovat näkyvin osa Annen ja Markun kasvi- ja kesähuonetta.

Aluksi Anne kyllä kyseenalaisti puolisonsa löydön, sillä hänen silmissään siinsivät vähintään satavuotiaat salmiakkiruudulliset ikkunat. Sellaisten löytäminen olisi ollut lottovoittoon verrattavissa oleva onnenpotku, ja aika pian Anne päätyikin siihen, että on helpompaa pestä yksi iso ruutu kuin kymmeniä pikkuisia.

– Oma kasvihuone on ollut minun pitkäaikainen haaveeni, vaikka myös Markku on kunnostautunut ahkerana tomaattien vaalijana. Meillä oli rakennuksen paikkakin katsottuna kauan ennen ikkunoita, Anne kertoo.

Perustan maansiirtotyöt tehtiin reilusti kaivinkoneella. Ensitöiksi kuopaistiin perusmaata pois vähintään 60 sentin syvyydeltä, ja kaivu ulotettiin reilusti yli rakennuksen ylittyvälle alalle. Maan tasaukseen käytettiin kerros sepeliä, jonka päälle nosteltiin uretaanilevyt. Levyt peitettiin lopuksi sorakerroksella.

Huolellisuuden ansiosta rakennus sai vankan ja roudankestävän pohjan. Olisihan ikävää, jos talviolosuhteet keinuttaisivat kovalla työllä pystytettyä komistusta.

– Helppohoitoisuus mielessäni kokosin lattian pihalaatoista. Patinoitu kivi myös miellyttää eniten meidän perheen sisustajan silmää, Markku sanoo.

Markku suoristi laatoitus- ja sokkelikivien pohjan käyttämällä asennushiekkaa. Itse sokkeli on toteutettu ilman muurausta, koska painavat muurikivet pysyvät vankasti paikoillaan ilman sitäkin. Markku myös kasasi samasta kivestä taustamuurin tunnelmanluojaksi tarkoitetulle valurautakamiinalle.

– Runko nousi päivässä pystyyn. Ikkunat ja kattotuolit kiinnitin kulmarautojen ja ruuvien avulla runkotolppiin kiinni, Markku kertoo.

Kasvihuonetta ei ole valjastettu pelkkään hyöty- eikä edes hupiviljelyyn, mutta kasvupaikkoja riittää useilla tasoilla. Itse rakennetut puiset kasvualtaat ovat pääosassa, ja sen lisäksi kasveja on istutettu kattiloihin, ruukkuihin ja saaveihin. Taimikasvatuksen Anne aloittaa hyvissä ajoin kevään korvalla. Siemenestä kasvattamisesta on tullut hyvä tapa.

– Annen toiveesta kiinnitin kasvihuoneen seinille hyllyt, jotka kiertävät koko matkan. Niihin hän saa loihtia asetelman ja toisenkin, Markku naurahtaa.

– Jokaisena syksynä lupaan itselleni, että en sortuisi kasvatushommiin tulevana keväänä. Niin vain siemenpussit ajautuvat kauppareissulta mukaan ja joka nurkka täyttyy turveruukuista, Anne kertoo.

Kierrätysajatus jatkuu rautasängyssä, joka toimii nyt ruukkutelineenä. Röyhistelevät tomaatit tuetaan naruilla. Paikalliselta puutarhalta hankitaan kasvihuoneeseen aina yksi uusi laji. Tuoreimpana ihastuksen kohteena ovat kurttulehtiset orvokit.

– Yrttejä, kuten salviaa, viljelen paitsi mausteeksi myös kauneuden vuoksi. Monet pihamme kasvit toimivat hyvin sekä hyötykäytössä että koristeena, Anne sanoo.

Muita puutarhakasveja, kuten perennoja, kasvaa tiheinä kasvustoina rakennuksen ympärillä. Niitä kelpaa ihailla päiväkahveilla, jotka Anne ja Markku nauttivat sisällä, jos kuumuuskäyrä ei ylity. Silloin siirrytään pihakeinuun.

– Vietämme kasvihuoneessa aikaa pitkälle syksyyn ja jopa talveen, aina sääolosuhteista riippuen. Loppukaudesta viritämme tunnelmatakkaan tulen, grillaamme makkaraa ja nautimme pimeydestä. Aina silloin koittaa se hetki, jona lupaan olla ryhtymättä enää ensi keväänä taimikasvatuspuuhiin, Anne paljastaa.

Turha toivo ja hyvä niin, sillä komea kierrätyskasvihuone ansaitsee ahkerat ja iloiset harrastajaviljelijänsä.