Yllättävä käänne! Kurkista, miten tulevaisuuden taidelasiaarteet valmistuvat monitaituri Markku Pirin näyttelyyn
Vielä hippusia lehtikultaa ja lasipallo kuumaan pätsiin. Entä mitä paljastaa hiekkapuhallus? Näin syntyi uutta taidelasia muotoilija Markku Pirin näyttelyyn Suomen lasimuseossa.
Nyt on kuumat paikat osuuskunta Lasismin hytissä Riihimäellä, entisen Riihimäen lasitehtaan perinteitä huokuvissa tiloissa. Lasinpuhaltaja Kaappo Lähdesmäki ja lasialan opiskelija Linda Tidenberg työstävät vapaasti suupuhallettavaa taidelasiteosta, joka tulee esille muotoilija Markku Pirin näyttelyyn Suomen lasimuseoon, vain 600 sadan metrin päähän sen syntypaikasta.
– Koska näyttely on Suomen lasimuseossa, lasi on luonnollisesti keskeisessä roolissa myös sen sisällössä. Olen tehnyt yli 20 vuoden ajan yhteistyötä mestaripuhaltajien kanssa, ja lasin työstäminen on minulle rakasta, Markku Piri kertoo.
Teoksesta pitäisi lopulta tulla maljakkomainen, ainakin 40 sentin korkuinen veistos, ja sen nimi on Käänne. Mallinaan Lähdesmäki käyttää Pirin käsin piirtämää luonnosta, josta voi myös päätellä, että valmiissa teoksessa on paljon sinistä ja valkoista muttei lainkaan punaista, vaikka toisin luulisi, kun katsoo puhalluspillin päähän kerättyä polttavan kuumaa lasimassaa.


Markku Piri tunnetaan erehtymättömästä värisilmästään ja varsinkin taidelasiteoksissaan muodoista, joissa myytit ja todellisuus, pinta ja syvyys kohtaavat ennakkoluulottomasti. Värin lisäksi keskiössä on valo.
Alkuvaiheessa Kaappo Lähdesmäki ottaa vähän kerrassaan lisää lasia puhalluspillinsä päähän, pitää lasin koko ajan liikkeessä ja antaa esineelle muotoa. Piri seuraa tarkkaavaisena vieressä ja ohjaa tarvittaessa teoksen muotoutumista haluamaansa suuntaan.


Hieman myöhemmin Piri pyytää lisäämään vähän lehtikultaa toistaiseksi pyöreältä pallolta näyttävään teokseen. Kulta tulee jäämään lasikerroksen alle ja kimaltelemaan sieltä pikkuruisina hahtuvina.
Välillä pallo käy taas puhalluspillin päässä uunissa, jossa siihen pyöräytetään lisää sulaa lasia, tai sitten viereisessä pätsissä, jossa nopeasti jäähtyvää lasimassaa notkistetaan niin, että se on helpommin työstettävissä. Koko ajan teoksen muoto ja koko elävät ja kehittyvät.




Vajaan tunnin kuluttua alun pieni pallukka on kasvanut ja avautunut pitkänomaiseksi, hieman epämääräisesti ylöspäin kohoavaksi pilariksi, jossa on lasia noin neljän kilon painosta. Käänne-teos ei silti ole vieläkään valmis, ei lähelläkään.
Teoksen pitää jäähtyä niin pitkään, että sen pintaa voi alkaa käsitellä ja viimeistellä. Tätä vaihetta kutsutaan yleisesti kylmätyöskentelyksi, ja siihen kuuluvat tämän teoksen osalta myös hiominen ja hiekkapuhallus alueittain sapluunoiden avulla.


Markku Piri pitää hiekkapuhalluksesta lasin käsittelytapana. Lähdesmäki ja Tidenberg jatkavat vielä esineen työstämistä, kun Piri avaa hiekkapuhalluslaitteen ja nostaa sieltä esiin toisen näyttelyyn tulevan teoksen, joka on jo saanut hiekkapuhalluskäsittelyn.
Tekeillä on siivekkäiden pullojen sarja, johon viimeisenä teoksena valmistuu Apollo. Muoto on ensin puhallettu ja jäähdytetty, minkä jälkeen Piri on teipannut pintaan sapluunan sitkeällä muoviteipillä. Teos hiekkapuhalletaan kerros kerrokselta siten, että esiin tulee kaksi eri väriä. Teippi suojaa pinnalla olevaa hyvin vaaleaa, lempeän vihreää sävyä, kun taas sisäpuolella on koboltinsininen väri.
– Kun hiekkapuhallus paljastaa vaaleanvihreän alta voimakkaan sinisen, lopputulos on dramaattisen kuvioitu. Teos tulee näyttämään samanaikaisesti antiikkiselta ja täysin uudelta. Minua kiinnostaa esine, jolla on vahva karaktääri ja joka on tavalla tai toisella ajaton, Piri kertoo.
_1769086660682_s6eGA.jpeg?w=64&q=50&blur=20)
_1769086660682_s6eGA.jpeg?w=3840&q=75)
– Näyttely tuo esiin myös merkittäviä hetkiä pitkältä uraltani eri materiaalien parissa. Kokonaisuutena sen idea on näyttäminen ja esille asettaminen. Kun kävijä saapuu suureen näyttelysaliin, kaikki ei avaudu kerralla.
Näyttely on rakennettu siten, että se tarjoaa kierroksen edetessä jatkuvasti yllätyksiä – niin sisältönsä kuin myös sen osalta, miten eri materiaalit kommunikoivat keskenään.
– Lasi on aina läsnä, mutta ajoittain se on vuorovaikutuksessa varta vasten syntyneiden maalausten, serigrafioiden tai suunnittelemieni tekstiilien kanssa. Voin sanoa, että tunnelma tulee olemaan täysin erilainen kuin koskaan aiemmin lasimuseon suuressa salissa.


Ja tässä vihdoin valmis Käänne-teos Suomen lasimuseossa:
_1770878482984_NA5BG.jpg?w=64&q=50&blur=20)
_1770878482984_NA5BG.jpg?w=3840&q=75)
Samaan aikaan näyttelyn kanssa on ilmestynyt Markku Pirin runsaasti kuvitettu teos Pirinsininen ja muita värejä, jossa Piri kertoo uransa monista eri vaiheista, materiaaleista, joiden parissa hän on työskennellyt, ja visuaalisesta ajattelustaan.


Näyttely Markku Piri – Värejä: lasia, tekstiilejä, kuvia on Suomen lasimuseossa Riihimäellä 12. huhtikuuta saakka. Samaan aikaan museossa on esillä Henriikka Pölläsen näyttely Celestial Buddies. Näyttelyssä liu’utaan arjen havainnoista ja kaupunkiluonnosta mm. astrologiaan ja mielen monikerroksellisuuteen sekä naiseuden tulkintoihin.




Kommentit