Marjut Ollila teki hurmaavan mosaiikkipöydän toipuessaan keuhkokuumeesta – ”Kun vihdoin aloin leikellä laattoja, palasin pikkuhiljaa omaksi itsekseni”
Turkulainen opettaja ja someyrittäjä Marjut Ollila ei säikähdä asioita, joita ei vielä osaa. Kukkakuvioinen mosaiikkipöytä oli hänen ensimmäinen mosaiikkityönsä. ”Olisin voinut aloittaa vaikka pannunalusesta, mutta miksi?”
Marjut Ollila on 42-vuotias someyrittäjä ja sijaisopettaja Turusta. Hän rakastaa remontteja, pihatöitä, saven muovailua, askartelua ja kaikenlaista nikkarointia. Myös tuftaus on tullut hänelle tutuksi.
Teit ihastuttavan mosaiikkipöydän perheenne kesäkeittiöön. Mistä sait inspiraation työhön?
Olen haaveillut kesäkeittiöstä, ja tulin maininneeksi puolisolleni, että jokin pieni katos olisi ihana. Asia eteni niin, että hän teki pihalle aivan valtavan rakennelman, jonka alle sitten aloin koota kesäkeittiön osasia.
Meillä oli ennestään vanha vihreä pöytä, jonka pinta oli kauniisti kulunut ja suloisen ”shabby chic”. Se ei olisi kuitenkaan pidemmän päälle toiminut ulkopöydässä. Hoksasin, että voisin tehdä pöytään uuden pinnan mosaiikkina.
Miten päädyit suunnittelemaan kukkapinnan, joka on kuin maalaus?
Etsin ensin erilaisia kukkakuvioita malliksi Pinterestistä, mutta huomasin pian, että haluan vain aloittaa ja edetä oman mieleni mukaan. Pala kerrallaan, kirjaimellisesti. Jokaisessa työvaiheessa oli minulle uutta opittavaa, sillä tämä oli ensimmäinen mosaiikkityöni. Olisin ehkä voinut aloittaa pienemmin, vaikka pannunalusesta, mutta miksi? Samalla aloittelijan innolla tein pöydän pinnan. Seuraavaksi pinnoitan ehkä kokonaisen mosaiikkitaideseinän.
”Olin maannut pitkään pahassa keuhkokuumeessa, ja kun vihdoin aloin leikellä laattoja, palasin pikkuhiljaa omaksi itsekseni. Äiti oli taas lasten silmissä äiti.”
Oliko työssä jotain hankalaa tai vaikeata?
Ainoastaan se, että käyttämäni laatat olivat hieman turhan paksuja leikattaviksi. Vaikka käytin suojahanskoja ja puristin leikkuupihtejä kaikin voimin, reumasta heikentyneet käteni olivat kovilla. Saumoissa on siksi aaltoilua ja epätarkkuutta. Olen kuitenkin tekijänä sellainen, että en koskaan aloittaessani odota virheetöntä tulosta. Se olisi tylsää ja epärealistista. Sitä paitsi suuria projekteja tehdessä itse matka on valmista työtä tärkeämpi.
Haluan vielä erikseen korostaa, että on erittäin tärkeää käyttää työssä suojahanskoja ja suojalaseja, sillä itse leikattujen mosaiikkipalojen reunat ovat vaarallisen teräviä, ja niitä voi singahtaa yllättäviin suuntiin.
Miten perhe ja ystävät ovat kommentoineet projektiasi?
Koko perhe on kilvan ylistänyt pöytää. Myös somessa on satanut ihania kommentteja kuten ”En kestä”, ”Siis vau”, ”About maailman hienoin pöytä ikinä”, ja ”Mistä minäkin löytäisin tuunattavan pöydänkannen”.
Silti kommenttejakin suurempi juttu minulle oli se, kuinka huomasin lasteni helpottuvan, kun aloitin työn. Olin maannut pitkään sängyssä pahassa keuhkokuumeessa, ja kun vihdoin nousin pystyasentoon ja aloin leikellä laattoja, palasin pikkuhiljaa omaksi itsekseni. Äiti oli taas lasten silmissä äiti.
Aiotko sukeltaa syksyn aikana muiden diy-tekniikoiden sekaan?
Seuraavat askeleet ovat kesäkeittiömme viimeistelyyn liittyviä. Ajattelin tehdä sitä varten kauniin kyltin mosaiikkina, ja enköhän keksi vielä jotain muutakin. Ja kun kesäkeittiö on jonakin päivänä valmis, palaan rakkaan tuftauksen pariin. Odotan myös keramiikkakurssia Kippola-pajalla, Marjut paljastaa.
