Meidän Mökki

”Täällä voi tehdä vain yhden asian kerrallaan” – siirtolapuutarhamökki on Marjan pakopaikka turboahdetusta arjesta


Soma siirtolapuutarhamökki on Marja Vestin pakopaikka arjen kiireistä. Kotiinviemisinä on aina rento mieli ja syksyllä ämpäreittäin omenia.
Kuvat Heikki Rautio
Marja halusi mökille rappuset, joilla voi istuskella ja ihmetellä puutarhaelämää. Terassi rakennettiin lehtikuusesta.

Kun aikansa katselee leppoisaa mökkielämää kerrostalokodin parvekkeelta, tekee mieli liittyä joukkoon. Niin kävi helsinkiläiselle Marja Vestille, joka on nyt mökkeillyt Talin siirtolapuutarhassa kymmenisen vuotta.

”Siirtolapuutarhamökki on minulle pakopaikka turboahdetusta elämästä. Parasta on se, että täällä voi tehdä yhden asian kerrallaan.

Ostin 1930-luvulla rakennetun mökin kymmenisen vuotta sitten. Silloisen kerrostalokotini parvekkeelta näki suoraan Talin siirtolapuutarhan idylliin. Näkymä nostatti minussa mökkikuumeen.

Marja talvettaa iäkkäät pelargonit mökissä. Ne saavat vettä vain pari kertaa talven aikana.
Keittiöremontissa kunnostettiin vanhat kaapit. Enää puuttuu yksi ovi, eikä sekään tunnu kovin tarpeelliselta. Ikean metallihyllykkö tuo lisää laskutasoa pieneen tilaan.
Smegin jenkkijääkaappi on kierrätyslöytö. Isoisä osti chianti-pullon 1930- luvulla. Se korkattiin 1970-luvulla, kun Marja syntyi.
Mökki ei ole pikkuvikaisten esineiden hautausmaa. Kelpuutan tänne vain mieleistä käyttötavaraa.

Vuosien mittaan kävin katsomassa muutamaa siirtolapuutarhapaikkaa. Niissä olisi ollut liikaa työtä: joko puutarha tai talo oli päästetty liian huonoon kuntoon. Kun lopulta tulin Talin puutarhan, kolme vanhaa omenapuuta olivat täydessä kukassa. Olin myyty.

Lopullinen rakastuminen vaati kyllä perinpohjaisen remontin. Sisällä oli pimeää ja sokkeloista, sillä tila oli jaettu väliseinillä erillisiksi tiloiksi. Sisustus toi mieleen saunatuvan seinien lakattuine puolipaneeleineen ja kattolevyineen.

Kaipasin sisälle valoa ja avaruutta, joten väliseinät purettiin ja sisäkatto nostettiin mukailemaan harjan muotoa. Remontissa käytettiin vain ekologisia materiaaleja.

Talvisin mökissä on peruslämpö. Handölin kamiina lämmittää tilan jo parilla klapilla, vaikka ei varaakaan lämpöä. Hyllyssä on puutarhakirjoja ja hyvän mielen lukemista.
Laveri on kaverin tallin vintiltä ja tiikkiviiluinen vuodevaatelaatikko toisen ystävän ylijäämää. Laatikossa nukkuu Marjan poika. Tilkkupeitto on tehty itse.
Saunamökkitunnelma hävisi, kun lakattu puolipaneeli korvattiin raakaponttilaudalla. Kattopalkit tuovat rytmiä vaaleaan tilaan.

Juon mökillä enemmän kahvia kuin missään muualla. Remontin yhteydessä toteutin vielä yhden haaveeni. Minusta mökillä pitää olla rappuset, joilla voisi istuskella kahvittelemassa. Remontissa ulko-ovi siirrettiin uudelle paikalle ja raput rakennettiin sen eteen.

Usein saan olla täällä omassa rauhassani. Naapurit ovat mökeillään päivisin, ja minä ehdin tänne vasta töiden jälkeen. Silloin täällä on usein hämmentävän hiljaista.

Marja on saanut perinnöksi kotimaisen ruokailuryhmän ja valaisimen. Keveät pellavaverhot sopivat mökin sisustustyyliin.
Ikkunoista osa on uusia ja osa alkuperäisiä. Marja hankki rikkinäisten pokien tilalle ehjiä vanhoja pokia Metsänkylän Navetasta.
Joskus kutsun ystäviäni mökille ompeluseuroihin. Levitämme pöydän pitkäksi ja saatamme jopa ommella.
Marja maalasi alun perin tummanruskean pihakeinun keveän valkoiseksi. 1960-luvun jakkara on perintökalu.

Suhtaudun puutarhanhoitoon huolettomasti. Olen vuosien varrella kerännyt pihaan valkokukkaisia perennoja. Suosikkejani ovat pionit. Olen myös saanut perennanalkuja tutuilta ja kylvänyt niitä itsekin.

Mökillä parasta aikaa on toukokuu, jolloin luonto vasta heräilee ja kaikkialla kuuluu lintujen laulu. Joka kevät huomaan unohtaneeni talven mittaan, mitä on tullut istutettua edellisenä kesänä. Aina on luvassa iloisia yllätyksiä: ai täällä kasvaa tuollainenkin kukka.

Loppukesä ja syksy puolestaan ovat sadonkorjuuaikaa, kun vadelmat ja omenat kypsyvät.”

Hyvällä ilmalla syödään ulkona. Pöytä löytyi roskalavalta. Astiat ovat kirpparilöytöjä: vanhaa Arabiaa, Fineliä ja Sarvista.
Parhaina vuosina vanhat omenapuut tuottavat satoja kiloja punaposkisia omenoita. Vanha lääkepurkki sai uuden kodin Marjan luota, kun naapuri oli viemässä sitä kierrätykseen. Portinpielessä kukoistaa komea syyshortensia. Mökin sisäänkäynti oli alun perin entisen kuistin eli nykyisen ruokailutilan kulmaikkunan kohdalla.
Julkaistu: 29.7.2019