Katri ja Jarkko Haapanen päättivät hypätä pois oravanpyörästä. Haaveena oli asua luonnonrauhassa – paikassa, jossa töitä voisi tehdä vähemmän. Marjamäen torppa oli Tori.fissä myynnissä. Ensimmäisen kerran uudet torppalaiset ajoivat vain ohi ja kurkkivat idylliä portin takaa. Silti molemmat valtasi ihastus.

Torppa tuntui molemmista heti kodilta. Pihan vanhat pihlajat, koivut ja männyt johdattelivat rauhalliseen tunnelmaan jo ensimmäisillä askelilla pihapiiriin.

– Paikassa on satumainen tunnelma. Syke hidastuu heti tänne tullessa. Ikkunoista avautuu näkymä metsään. Vanhat puut ovat meille molemmille hyvin tärkeitä, Katri sanoo.

Torppa on perustettu vuonna 1882. Katrilla ja Jarkolla on tallessa torpan asiakirjoja, kuten ensimmäinen vuokrasopimus. Kun torppa itsenäistyi omaksi tilakseen vuonna 1921, sen hinta on asiakirjojen mukaan ollut 8000 markkaa.

– Torppaan ei tule juoksevaa vettä, ja vesi on pumpattava porakaivosta. Saunaan vesi kannetaan joko vanhasta arkkukaivosta tai porakaivosta. Torpassa ei ole myöskään sisäkäymälää. Tämä kiehtoi meitä, ja halusimme kokeilla, miten se toimii käytännössä, Katri kertoo.

Koti remontoitiin sisältä vaalean viehättäväksi. Katri ja Jarkko purkivat kammarin, pirtin ja eteisen alapohjia myöten ja saivat tietää, että pirtti vaati myös hirsikorjauksia. Hirsikorjaukset teki Suomen Hirsiperinne, kaiken muun pariskunta teki itse.

– Yllätimme itsemme, kun osasimme remontoida meille kodin. Perinnerakentaminen on työlästä ja vaati paljon tietoa ja taitoa. Ideoita remontoimiseen ja sisustukseen poimimme somen vanhojen talojen ryhmistä, kirjoista, luonnosta ja sisustuslehdistä, Katri sanoo.

– Kun on tutustunut kotiinsa alapohjia myöten, möyrinyt talon alla naama maapölyssä ja remontin jokainen puutavara on sahattu käsisahalla, niin kotiin muodostuu voimakas kiintymyssuhde, Jarkko sanoo.

– Ja kun remontin keskellä purskahtaa välillä epätoivoiseen itkun ja naurun sekoitukseen, niin tietää ainakin elävänsä, Katri jatkaa.

Torpan henki on pysähtynyt 1920-luvulle, se ohjaa sisustuksen sävyjä kohti luonnon omaa, rauhallista värikarttaa. Kodin sydän on pirtti, joka on myös torpan isoin huone. Siellä on vanhoja puisia huonekaluja, joista osa tuli kaupan mukana, kuten vanha kaunis astiahylly seinällä sekä sen alla oleva kaappi.

– Vanhojen esineiden ja hillityn sävyisten maaliseinien ansiosta huoneiden ilme on miltei unenomainen. Koti on turvapaikka, jossa voin rauhoittua ja latautua. Se on luovuuden lähde ja ilon aihe. En kaipaa juurikaan muuta, Katri kertoo.

Rauhallinen sisustustyyli syntyy vähemmän on enemmän -ajatuksella. Torpan 60 neliöön ei mahdu ylämääräistä, ja ilman suurta tavaran määrää jää oleskelulle tilaa.

– Meillä on riittävän monta muuttoa takana. Se takaa sen, ettei enää kerää ympärilleen hurjasti ylimääräistä sisustustavaraa. Tavarasta luopuminen alkaa muuttua lopulta helpoksi. Jos hankin huonekaluja lisää, etsin aina jo elämää nähneitä aarteita. Arkiset käyttötavaratkin ovat minusta kauniita ja ne saavat olla esillä.