Katri ja Jarkko Haapanen päättivät hypätä pois oravanpyörästä. Haaveena oli asua luonnonrauhassa – paikassa, jossa töitä voisi tehdä vähemmän. Marjamäen torppa oli Tori.fissä myynnissä. Ensimmäisen kerran uudet torppalaiset ajoivat vain ohi ja kurkkivat idylliä portin takaa. Silti molemmat valtasi ihastus.
Torppa tuntui molemmista heti kodilta. Pihan vanhat pihlajat, koivut ja männyt johdattelivat rauhalliseen tunnelmaan jo ensimmäisillä askelilla pihapiiriin.
– Paikassa on satumainen tunnelma. Syke hidastuu heti tänne tullessa. Ikkunoista avautuu näkymä metsään. Vanhat puut ovat meille molemmille hyvin tärkeitä, Katri sanoo.
Katri ihailee 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikaa. Hän on kerännyt torppaan ajasta muistuttavaa esineistöä. Luonnonvärikartta on tärkeä valintoja tehdessä. Ostokset hoidetaan kirpputoreilla tai vanhan tavaran liikkeissä.
Keittiön kalusteissa on Katrin ompelemat kangasovet, joiden takaa löytyy säilytystilaa. Verhot ovat helposti pestävät. Astiat tiskataan kaivosta kannetulla ja hellalla lämmitetyllä vedellä. Ne kuivataan kauniissa telineessä.
Puuhella on tilan lämmittäjä ja ruoanlaittopiste. Sen Katri ja Jarkko maalasivat uudelleen valkoisella maalilla. Liesi on käsitelty liesimustan avulla tummaksi. Uunin päälle oleva asetelma syntyi vaarinkaljapulloista, sipuleista ja reikäleivistä, jotka aseteltiin orrelle kuivumaan.
”Kun remontin keskellä purskahtaa välillä epätoivoiseen itkun ja naurun sekoitukseen, niin tietää ainakin elävänsä.”
Ikkunoiden salusiinit peittävät vain vähän näkymää. Keittiön pöydässä syödään aamiaista. Siitä voi seurata suoraan lintulautaliikennettä. Ikeasta hankittu keittiön pöytä on yksi kodin harvoista uusista huonekaluista. Pariksi sille on ostettu käytännöllisiä juuttimattoja.
Pirtin lautashylly oli talossa omistajien vaihtuessa. Sen alle nostettiin kuvakollaasi, jossa komeilee torpan entisiä omistajia ja asukkaita.
Keittiö odottaa vielä remonttia. Jossain vaiheessa senkin lattia avataan.
Pipot ja lapaset kuivatetaan katon rajassa kulkevassa pyykkinarussa, välillä siinä keikkuvat pitsiliinat kuivamassa.
Torppa on perustettu vuonna 1882. Katrilla ja Jarkolla on tallessa torpan asiakirjoja, kuten ensimmäinen vuokrasopimus. Kun torppa itsenäistyi omaksi tilakseen vuonna 1921, sen hinta on asiakirjojen mukaan ollut 8000 markkaa.
– Torppaan ei tule juoksevaa vettä, ja vesi on pumpattava porakaivosta. Saunaan vesi kannetaan joko vanhasta arkkukaivosta tai porakaivosta. Torpassa ei ole myöskään sisäkäymälää. Tämä kiehtoi meitä, ja halusimme kokeilla, miten se toimii käytännössä, Katri kertoo.
”Paikassa on satumainen tunnelma. Syke hidastuu heti tänne tullessa.”
Pirtin pöytä ja penkit oli myynnissä Torissa. Kevyet pikkumatot hankittiin Ikeasta. Niitä on helppo käsitellä koiraperheen siivouspäivänä. Lattialauta on käsitelty rasvattoman maidon ja rahkan sekoituksella luonnonvalkoiseksi. Rahka-maito -maali sekoitetaan rasvattomasta maidosta ja rasvattomasta rahkasta. Tasainen maali sivellään pensselillä lattiaan. Maali soveltuu vain ennalta käsittelemättömille pinnoille.
Paikkansa pirtissä löysi myös Katrin äidin isoäidin, Hilma-mummon rukki. Torpan ensimmäinen asukas oli myös nimeltään Hilma, joten Hilma-mummon rukki sopii pirttiin oikein hyvin.
Tytti-koira on talovahti, joka pysyy kiltisti pihapiirissä. Palkkioksi koira saa taateleita, jotka ovat sen suurinta herkkua.
Koti remontoitiin sisältä vaalean viehättäväksi. Katri ja Jarkko purkivat kammarin, pirtin ja eteisen alapohjia myöten ja saivat tietää, että pirtti vaati myös hirsikorjauksia. Hirsikorjaukset teki Suomen Hirsiperinne, kaiken muun pariskunta teki itse.
– Yllätimme itsemme, kun osasimme remontoida meille kodin. Perinnerakentaminen on työlästä ja vaati paljon tietoa ja taitoa. Ideoita remontoimiseen ja sisustukseen poimimme somen vanhojen talojen ryhmistä, kirjoista, luonnosta ja sisustuslehdistä, Katri sanoo.
– Kun on tutustunut kotiinsa alapohjia myöten, möyrinyt talon alla naama maapölyssä ja remontin jokainen puutavara on sahattu käsisahalla, niin kotiin muodostuu voimakas kiintymyssuhde, Jarkko sanoo.
– Ja kun remontin keskellä purskahtaa välillä epätoivoiseen itkun ja naurun sekoitukseen, niin tietää ainakin elävänsä, Katri jatkaa.
Valoa huoneisiin tulee vaaleiden maalipintojen mukana. Sivusta levitettävä sohva tuli talokauppojen mukana ja toimii tarvittaessa vierassänkynä, mutta myös mainiona päiväunipaikkana. Katri on pedannut sohvasängyn vanhoilla valkoisilla tekstiileillä, jotka pesun jälkeen valkaistaan auringossa kuivaamalla.
Matkalaukuissa pidetään huovutustarvikkeita. Niitä pitää tarkasti silmällä Katrin huovuttama tonttukaksikko. Tontut ovat kodissa esillä koko vuoden. Pirtin seinät on pinnoitettu hienosahatulla laudalla ja maalattu Uulan Into-sisustusmaalin sävyllä Sahara. Matala huonekorkeus tuntuu kasvavan pystylaudoituksen ansiosta.
”Koti on turvapaikka, jossa voin rauhoittua ja latautua.”
Torpan henki on pysähtynyt 1920-luvulle, se ohjaa sisustuksen sävyjä kohti luonnon omaa, rauhallista värikarttaa. Kodin sydän on pirtti, joka on myös torpan isoin huone. Siellä on vanhoja puisia huonekaluja, joista osa tuli kaupan mukana, kuten vanha kaunis astiahylly seinällä sekä sen alla oleva kaappi.
– Vanhojen esineiden ja hillityn sävyisten maaliseinien ansiosta huoneiden ilme on miltei unenomainen. Koti on turvapaikka, jossa voin rauhoittua ja latautua. Se on luovuuden lähde ja ilon aihe. En kaipaa juurikaan muuta, Katri kertoo.
Makuuhuoneen seinät on pinnoitettu hienosahatulla laudalla. Laudat ovat harkitusti eri levyisiä. Pinta saatiin sen avulla rouhean eläväksi. Torpan tunnelmaa ei haluttu liian silotelluksi. Seinä maalattiin Uulan Into-sisustusmaalin sävyllä Heinä.
Vaikka torpassa on sähköt, valaistus on usein kynttilöiden varassa.
Seinien ja maalattujen huonekalujen sävyt ovat Uulan perinnevärikartasta. Maalari on käyttänyt vain tuoksuttomia maaleja kaikissa kodin tiloissa.
Kirjat ovat yksi osa torpan sisustusta. Niistä ammennetaan tietoa entisistä ajoista. Kirjoja vahtii Katrin tekemä tonttu.
Katri on kerännyt pirtin seinälle rukinlapoja.
”Yllätimme itsemme, kun osasimme remontoida meille kodin.”
Rauhallinen sisustustyyli syntyy vähemmän on enemmän -ajatuksella. Torpan 60 neliöön ei mahdu ylämääräistä, ja ilman suurta tavaran määrää jää oleskelulle tilaa.
– Meillä on riittävän monta muuttoa takana. Se takaa sen, ettei enää kerää ympärilleen hurjasti ylimääräistä sisustustavaraa. Tavarasta luopuminen alkaa muuttua lopulta helpoksi. Jos hankin huonekaluja lisää, etsin aina jo elämää nähneitä aarteita. Arkiset käyttötavaratkin ovat minusta kauniita ja ne saavat olla esillä.
”Torpan perustajat Antti ja Hilma olivat torpan ensimmäiset asukkaat. Tilaa jäi jatkamaan heidän nuorin poikansa Frans ja tämän puoliso Saima. Ajasta tämän jälkeen emme tiedä. Torppa on ilmeisesti vaihtanut useamman kerran omistajaa, kunnes me tulimme jäädäksemme”, Katri kertoo.
60 neliön saunatupa on yhtä suloinen kuin itse torppakin.
Saunan kuistin siistit halkorivit avittavat kiukaan lämmittäjää.
”Kun on möyrinyt talon alla naama maapölyssä ja jokainen puutavara on sahattu käsisahalla, niin kotiin muodostuu voimakas kiintymyssuhde.”
Pihan rautakaluston pöytä ja kaksi tuolia on ostettu kirpputorilta. Ne palvelivat jo aikaisemmassa kodissa. Kahden istuttava tuoli on ostettu niiden pariksi Hong Kong -myymälän pihatorilta.
Torppa oli viehkeässä maalissa jo ostohetkellä. Maali on Uulan punamultamaali, sävy Falunpunainen. Sininen ovi oli uusista omistajista piste iin päälle. Seuraa Katrin ja Jarkon elämää Marjamäen torpassa Instagramissa @marjamaentarinoita.
Marjamäen pihapiirin puuvajakin on kaunis. Katri on tehnyt sen kupeelle asetelman vanhoista suksista ja kelkasta.