Nykyinen Mariskooli on pysynyt vuodesta 1965 samanlaisena pieniä, esimerkiksi puristelasimuotin kulumisesta johtuvia muutoksia lukuun ottamatta. Sen edeltäjä on Onni-sokerimalja, joka esitellään Iittalan katologissa 1892. Sokerimaljasta oli kaksi kokoa, sekä suorareunainen malli että versio, jossa reuna on käännetty alas. Myöhemmin Riihimäen Lasi valmisti skoolia 1950-luvulle asti, kunnes sen suosio hiipui.

Alun perin Mariskooli on saksalainen puristelasimalli, joka ilmeisesti tuli Suomeen keskieurooppalaisten lasinpuhaltajien mukana. Malli on myös voitu ostaa tai kopioida. Kauimmaiset esikuvat löytyvät Italiasta ja keskiajalta.

Mutta miten Onnista tuli Mariskooli? Marimekon suunnittelijana työskennellyt Vuokko Nurmesniemi kertoo, että hän toimi 1957 Kaj Franckin kutsusta muotoilijana Nuutajärvellä. Penkoessaan tehtaan lasikaupan varastoja hän törmäsi jalalliseen lasikulhoon, osti niitä tusinan ja vei kotiinsa. Marimekon omistanut Armi Ratia näki maljan Vuokon kodissa jälkiruokamaljoina ja ihastui. Hän alkoi tilata skooleja Marimekon käyttöön yhä uusissa väreissä. Nuutajärvellä Mariskoolia tehtiin 1965–68 sekä jälleen 1973–93. Vuosina 1987–95 skooleja teki alihankkijana Humppilan Lasi. Nykyään Mariskooli on Marimekon ja Iittalan yhteistyössä tuottama lisenssituote, ja ne valmistetaan Iittalassa.

Toisen tarinan mukaan Armi Ratia löysi puristelasimaljan itse Nuutajärveltä, ja myös hänen pojallaan Ristomatti Ratialla on iso osa skoolien paluussa.

Elämäkertateoksessaan Paha poika Ratia kertoo, että skooli löytyi sattumalta 1960-luvun alussa, kun äiti oli lähettänyt hänet ostamaan jälkiruokamaljoja Sköldvikin kartanoon: ”Löysin Stockmannilta puristelasista valmistettuja sokerikkoja, jotka sopivat hyvin myös jälkiruokamaljoiksi. Ostin kaikki kaupassa olleet neljä tusinaa ja Armi ihastui niihin valtavasti. Hän lähetti minut ostamaan lisää. Sokerikot olivat loppuneet eikä niitä enää tuotettu. Armi halusi niitä enemmän ja eri värisinä, ja niin ryhdyimme jäljittämään skoolien tekijää. Muotti löytyi Riihimäen Lasista, mutta he eivät enää halunneet valmistaa tuotetta, koske eivät uskoneet puristelasiin. Me ostimme muotin ja veimme sen Nuutajärvelle. Sieltä Marimekko skooleja tilasi.”

Nuutajärvi valmisti Mariskooleja, kunnes Marimekon johtokunta 1969 karsi tuotevalikoiman rönsyjä. Sitten niistä tuli Ratian perustaman Décembren ensimmäinen tuote ja menestys. Kun Décembre myytiin Marimekolle, skoolit palasivat kaupan mukana takaisin.

Isoja Mariskooleja on tehty 69:ssä eri värissä. Pieniä Mariskooleja valmistettiin vuoteen 2015 asti, ja niitä sai kaikkiaan 25:ssä värissä. Näiden valmistusvuodet ja -määrät vaihtelevat suuresti. Tämän lisäksi on valmistettu testieriä, ja niiden myötä syntyneet väriversiot kiinnostavat varsinkin keräilijöitä, samoin lasihytin uunien värinvaihtoprosessien yhteydessä tehdyt skoolit. Tällainen on muun muassa opaalinkeltainen skooli. Myös mattapintaiset skoolit ovat haluttuja, eritoten mattaluumu ja -musta.

Mitä suositumpi tuote, sitä varmemmin sitä kopioidaan. Aidon uuden, Suomessa valmistetun Mariskoolin tunnistaa Iittalan tarrasta ja Marimekon pohjaleimasta sekä kirkkaasta, laadukkaasta lasimassasta ja säännöllisistä kuvioista. Kaikki osat reunaa myöten ovat symmetrisiä. Muotista on jäänyt lasimassaan kolme saumaa. Aito jalka on siro ja kapea.