Unelmien Talo&Koti

Kun Mari remontoi ja tuunaa 50-luvun rintamamiestaloa, mopo on karata iloisesti käsistä: ”Haluan vaalia mummulatyyliä!”

Kun Mari remontoi ja tuunaa 50-luvun rintamamiestaloa, mopo on karata iloisesti käsistä: ”Haluan vaalia mummulatyyliä!”
Kun Mari ja Antti muuttivat 1950-luvun rintamamiestaloon, rakennus oli liki alkuperäisessä kunnossa. Vuosien mittaan Marista on kehkeytynyt innokas remontoija. "Joskus Antti vitsailee työmatkalle lähtiessään, että uskaltaako poistua, kun ei tiedä, miltä koti näyttää palatessa."
Julkaistu: 20.4.2022

Uudessa kodissaan Mari Kyyrö huomasi, että saha ja vasara pysyvät hänen kädessään siinä missä neula ja saksetkin. Koska Antti-puoliso on kiireinen yrittäjä ja paljon työmatkoilla, hän on antanut vaimolleen vapaat kädet kunnostaa ja sisustaa kotia. Maria puuha on aina kiinnostanutkin enemmän. Jos tulee tenkkapoo, hän kysyy neuvoa veljeltä tai isältä – tai putkimieheltä.

Kyyröjen talo on vuonna 1956 rakennettu rintamamiestalo Porissa. Siinä on neljä huonetta, keittiö, sauna ja kellari, yhteensä noin 100 m². Kyyröjen talo Porin Isosannassa on kujan vanhin rakennus. Talo maalattiin pari kesää sitten harmaaksi. Mari ja Inka-tytär ovat molemmat kiinnostuneet puutarhanhoidosta ja sisustamisesta.
Mari osti Tori.fistä rullan kasviaiheista tapettia eteisen yhdelle seinälle, enempää ei ollut tarjolla. ”Tapetti loppui tietysti kesken, joten jatkoin palasilla. Tällainen vanha talo antaa onneksi aika paljon virheitä anteeksi.”
”Jälkeenpäin ajatellen olen ollut välillä vähän hätähousu ja jättänyt viimeistelyt sikseen.”
Sisään tullaan kuistin kautta. Mari päällysti talon ulko-oven sormi­paneelilla. Valoisassa tilassa etenkin pelargonit kukoistavat.

”Veli ja isä ovat myös auttaneet remontissa ja olleet jarruina, kun minulta meinaa mopo karata käsistä. Aina ei millään malttaisi ottaa esiin vatupassia. Näin jälkeenpäin ajatellen olen ollut välillä vähän hätähousu ja jättänyt viimeistelyt sikseen. Sen olen oppinut matkan varrella, että yksi asia kannattaa tehdä kerralla valmiiksi ja siirtyä vasta sitten uuteen projektiin.

Meillä oli kaksi viikkoa aikaa saada talo kuntoon ennen muuttoa. Nyt olemme asuneet täällä kahdeksan vuotta ja juurtuneet alueelle. Kaikki pinnat on käyty läpi. Myös viemärit ja vesiputket on uusittu ja salaojat tehty. Rakensimme kellariin saunan ja pesuhuoneen.

Kiinnitin huomiota kivaan rintamamiestaloon, kun äitiyslomalla työntelin Olavia vaunuissa pitkin Isosannan katuja ja kujia. Ihastelin ja haaveilin omasta talosta, kunnes yhtäkkiä juuri tämä talo tuli myyntiin. Se oli menoa!”

Koko kodin sisustuksen punaisena lankana on okrankeltainen. Olohuoneen sohvaryhmä löytyi Tori.fistä. Kehyksissä on vanhasta herbaariosta napattuja valkovuokkoja. Mari on punonut seinäkoristeen itse kaisloista.
”Olen oppinut matkan varrella, että yksi asia kannattaa tehdä kerralla valmiiksi ja siirtyä vasta sitten uuteen projektiin.”
Mari on tehnyt olohuoneen seinähyllyt itse puretun komeron laudanpätkistä ja narusta. ”Hyllyissä yhdistyy kaksi intohimoani: luonnonmateriaalit ja kierrätys”, Mari kertoo.

”Olen intohimoinen puutarhuri. Odotan jo malttamattomana, että pääsen ulos tositoimiin. Kun muutimme, täällä kasvoi vain neljä isoa kuusta, mänty ja liljoja. Nyt sortimentti on monikymmenkertaistunut.

Minusta on ihana laittaa kotia. Joskus Antti vitsailee työmatkalle lähtiessään, että uskaltaako poistua, kun ei tiedä, miltä koti näyttää palatessa. Aina hän ei kyllä edes huomaa muutoksia. Yritän ottaa huomioon Antin toiveet, jos hän innostuu esittämään niitä. Tv-taso on hänen makunsa mukainen. Etsimme pitkään sopivaa tasoa mutta emme löytäneet. Lopulta teimme sen itse vanhoista väliovista. Hyllyssä on tilaa myös levysoittimelle, vinyylilevyille ja kaiuttimille – siis Antin aarteille.

Okrankeltainen on lempivärini, sitä on meillä vähän joka huoneessa. Tosin nyt alkaa vihreä nousta. Ihanin sävy on vanha vihreä. Se alkoi puutarhasta löytämistäni vihreistä lasipulloista. Aikaisemmin suosin harmaata ja valkoista, mutta nyt värit ovat alkaneet selvästi lisääntyä.

Haluan vaalia meillä mummulatyyliä. Se sopii vanhaan taloon. Kaiken ei kuitenkaan pidä olla vanhaa, sillä ripaus uutta raikastaa. Tykkään niin monista asioista, että välillä on vaikea valita. Marimekon retrokuosit ovat suosikkejani, mutta talo ei ota niitä vastaan. Niinpä olen päätynyt yksivärisiin verhoihin. Loppujen lopuksi se on talo, joka sanelee, miltä täällä näyttää.”

Vanhat pullot ja pärekori ovat mummulasta. Kynttilänjalat ovat Aarikan. Siro lasiovinen kaappi on Marin äidin kirppislöytö. Seinäkello on eurajokelaiselta pihakirppikseltä.
Emännänkaappi oli alun perin kirkkaankeltainen ja nupit värikkäät. Kaappi sai uuden värin, ja Mari irrotti nupit ja teki listasta uudet vetimet. Oven takana oli yllätys, joka sai jäädä paikoilleen: alaoven takaa kurkistaa Marilyn.
Marilla oli kolmekymmentä Arabian puhalluskuppia eli värikkäillä puhalluskuvioilla koristeltuja arkiastioita. Hän osti emännänkaapin hetken mielijohteesta ja alkoi kerätä sinne ruusukuppeja. Nyt hänellä on viisitoista Arabian ruusukuppia ja toinen mokoma muita sekä isomummun vihertävät Arabian kupit. ”Luovuin puhalluskupeista, ja se vähän kaduttaa”, Mari kertoo.
”Minusta on ihana laittaa kotia. Joskus Antti vitsailee työmatkalle lähtiessään, että uskaltaako poistua, kun ei tiedä, miltä koti näyttää palatessa.”
Yläkerran suurimmassa huoneessa asustaa Olavi. Alivuokralaisia ovat marsut Toffee ja Karamelli. Mari tapetoi Olavin huoneen yhden seinän sarjakuvatapetilla, jonka hän osti Tori.fistä. Se on pojalle mieleen. Toive toteutui Olavi tykkää pitää huoneensa siistinä. Hänellä oli yksi ainoa joululahjatoive: oma imuri.
”Kaiken ei pidä olla vanhaa, sillä ripaus uutta raikastaa.”
Marista on kiva, että koti on myös lasten toiveiden mukainen. Inkan vuode syntyi yhteistyössä: eno toi trukkilavat, äiti sahasi ne mittaansa ja tytär kasasi niistä mieleisensä pedin itselleen.
”Okrankeltainen on lempivärini, sitä on meillä vähän joka huoneessa.”
Marin silmä sanoi, ettei Tori.fistä hankittua sängynpäätyä pidä sijoittaa sängyn kanssa linjaan. Kukkataulun kehäkukka on kirpparilta löytyneestä herbaariosta. Yli sadan kasvin kasvion on kerännyt Eurassa asunut neito vuosina 1946–48. Pitsipeiton on virkannut Marin isomummu. Tapetti on Boråstapeterin Mizo. Yöpöytinä on vanhat limsalaatikot.
Makuuhuoneen peilipiironki on Marin rakkain aarre ja saatu mummulta. Se on tehty alun perin mummulle tai tämän äidille. Marista se on aivan täydellinen alkuperäisessä kunnossaan. Rintamamiesta
Rintamamiestalossa itsekin asuva mummu on lahjoittanut tyttärentyttärelleen muutakin mieleistä, kuten astioita ja kasveja. Peilipiirongin tasolla on mummun vanha käsilaukku ja mummun tädille kuulunut korurasia. Antti on tehnyt liukuoven osb-rakennuslevystä.
Seuraa Kyyrölän perheen touhuja somessa @k_y_y_r_o_l_a.

Marin lempikirpparit

  • Retrolinna on porilainen itsepalvelukirppis, joka tarjoaa tuotteita vintagesta nykytyyliin. Olen ostanut sieltä vanhoja astioita ja laseja, purkkeja, koristeita, keittiötölkkejä, Arabian kuppeja ja muuta keräilytavaraa.
  • Fiinitoria ylläpitää Satakunnan Syöpäyhdistys. Lahjoituskirppiksellä onnistuu välillä tekemään löytöjä. Sieltä nappasin kerran Esteri Tomulan kuvioiman Tatti-­kulhon. Olen ostanut myös leluja, maljakoita ja astioita.
  • SPR Kontti -kierrätystavaratalo Porissa on ihan helmi. Pieni paikka tarjoaa yllätyksiä. Viimeksi ostin sieltä laseja.
  • KirppisCafe Kirputon Eurassa tarjoaa aarteita ja unelmia 700 neliön täydeltä. Myynnissä on huonekaluja, pientä sisustustavaraa, elektroniikkaa, vaatteita, leluja ja pelejä sekä herkkuja kahvilan puolella.
3 kommenttia