Harvinainen piilopaikka! Pieni Marikylä-mökki ulkosaaristossa on pysynyt samanlaisena jo vuosikymmenet

Alun perin tämä mökki ei sijainnut saaressa vaan mantereella yli sadan kilometrin päässä nykyisestä sijainnistaan. Mökki rakentui Porvoossa Armi Ratian suunnitteleman Marikylä-konseptin saunan prototyypiksi 1960-luvun lopulla, ja sen suunnitteli arkkitehti Aarno Ruusuvuori. Marikylän edistyksellisenä ja varmasti utopistisenakin ideana oli synnyttää luova yhteisö, jossa marimekkolaiset sekä tekisivät töitä että asuisivat kodeissa, jotka olisivat kauniita, yksinkertaisia ja luonnonläheisiä.

Kun Marikylä lopulta jäi haaveeksi, Kerstin Enbom ja hänen silloinen puolisonsa Ristomatti Ratia ottivat tämän yhden rakennuksen mukaansa ja siirsivät sen vesiteitse karuun ulkosaaristoon. Vuosien kuluessa tasakattoinen rakennus sai uuden harjakaton, uudenlaiset ruutuikkunat ja laudoituksen, joten se on muuttunut huomattavasti alkuperäisestä, eikä siitä ole tunnistettavissa Ruusuvuoren arkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä.

Kerstin vietti perheensä kanssa saaren syleilyssä ikimuistoisia kesiä neljän vuosikymmenen ajan. Toisen puolisonsa Sten Enbomin kanssa hän vaali saarta ja kunnosti mökkiä aina vuosituhannen vaihteeseen asti.

– Ne olivat onnellisia kesiä. Saarielämä oli yksinkertaista mutta juuri siksi niin rikasta. Kun kaikki ylimääräinen jäi mantereen puolelle, pystyimme keskittymään olennaiseen: teimme yksinkertaista ruokaa, söimme ulkona, uimme ja palvoimme aurinkoa, Kerstin muistelee.

Moni voisi ajatella, että saari ulkosaaristossa on hiljainen ja jopa yksinäinen paikka. Päinvastoin, Kerstinin ja hänen perheensä saaressa viettämät aamut täyttyivät ulkonaolosta, iltapäivät meren suolaisesta tuoksusta ja yöt juhlista ja naurusta ystävien ja perheen seurassa.

Tänne saapui tunnettuja suomalaisen kulttuurielämän, taiteen ja teatterin tekijöitä veneillä ja jopa vesitasolla. Perillä vieraita odotti elämys: yksinkertainen elämä, jonka pääosassa olivat käsillä tekeminen ja kiireettömyys.

– Eräänä kesänä vedin lankapuhelimen jatkojohdon mökin ikkunasta ulos, että saatoin jutella ystävän kanssa auringossa loikoillen. Siinä minä istuin kallion reunalla, siemailin punaviiniä ja kerroin, että odottelimme veneellä toimitettavia sisäfileitä kyläkaupasta. Nauroin, kuinka ihminen osaa todella maksimoida yksinkertaisuudesta syntyvät nautinnot, kun sille päälle sattuu, Kerstin muistelee saarivuosien taikaa.

Kun Kerstinin ja perheen käyntikerrat saaressa harvenivat ikääntymisen myötä, paikalle löytyi hänen ilokseen uudet omistajat, jotka näkevät mökin arvon osana suomalaisen designin kulttuurihistoriaa.

Mökki on yhä aktiivisessa käytössä ja pysynyt lähes muuttumattomana Enbomien ajoista. Uudet omistajat ovat halunneet säilyttää kaiken olennaisen. He kertovat, ettei mitään ole uusittu ilman tarkkaa harkintaa. Alkuperäistä mökkiä kunnostetaan tarpeen mukaan: vanhat ikkunat on entistetty, ja ainoastaan yksi ikkuna jouduttiin vaihtamaan kokonaan.

Pienikokoinen saunarakennus on noussut asuinrakennuksen rinnalle tukemaan käytännön elämää, ja sen arkkitehtuuri ja mittakaava kunnioittavat alkuperäistä niukkuuden ja luonnonläheisyyden estetiikkaa.

Uusien omistajien aikaansaannoksia ovat myös tukevat ja turvalliset laiturit, jotka takaavat saareen nousun ja sieltä poistumisen säällä kuin säällä. Saari saa olla oma itsensä, luonnon ehdoilla.

Mökin sisustus on säilynyt pitkälti sellaisena kuin se oli Kerstinin aikana. Luonnonmateriaalit näyttelevät edelleen pääosaa, kalusteet ovat samoja vuodesta toiseen kestäviä ja yksinkertaisia, ja väripilkuista pitävät huolen Marimekon kuosit.

Pienen rakennuksen sydämessä on Ristomatti Ratian suunnittelemasta Palaset-sarjasta koottu keittiö, jota ei ole tarvinnut muokata uusiksi missään vaiheessa. Niin Kerstinille, hänen aikuisille lapsilleen kuin uusille omistajille juuri Palaset-keittiö on yksi mökin kulmakivistä. Vuonna 1972 julkaistu modulaarinen Palaset-sarja jos mikä on osoitus ajattomasta muotoilusta.

Kun saaripaikka oli siirtymässä uusien omistajien haltuun, Kerstinin ja Ristomatin tytär Anna toivoi ikkunalaudalle lapsuusvuosina kerättyjen leipäkivien säilyttämistä samalla paikalla, jossa ne yhä olivat. Ja siinä ne ovat edelleen, symboloimassa muistojen ja muistamisen tärkeydestä.

Ulkosaaristo on seutua, jossa niin olosuhteet kuin maisema muistuttavat toistuvasti ihmisen pienuudesta. Täällä on aina eletty elämää, joka asettuu niiden määrittelemään rytmiin.

Ympärillä aukeavan meren sävy vaihtuu päivänvalon ja tuulen mukaan. Kallion halkeamiin kerääntyy arvokasta sadevettä, ja illalla valo lankeaa sisään ikkunoista tavalla, jota ei voi jäljitellä.

– Pidin erityisesti suojaisista silokallioista, joille tuuli ei koskaan yltänyt. Niille vetäydyin usein lukemaan dekkareita. Meren kohina soi taustalla ja ulkopuolinen maailma sumeni ympäriltä. Se oli oma rauhan tyyssijani, Kerstin kertoo.

Tämä mökki todistaa luonnonläheisen elämäntavan houkuttelevuudesta ja sen ymmärtämisestä, mikä elämässä on olennaista.

7.8. juttuun on lisätty tieto siitä, että mökki on alun perin ollut Marikylän saunan prototyyppi ja että alun perin tasakattoiseen rakennukseen on tehty useita muutoksia, kuten uusi harjakatto, laudoitus ja ruutuikkunat.