Maria Malmström vaihtoi tietokoneinsinöörin työt nukkekoteihin – ”Teen kymmeniätuhansia pieniä esineitä vuodessa”

Kaikenlaiset mittakaavat, etenkin pikkuruiset, kiehtoivat Maria Malmströmiä jo lapsena. Lapsuudenkodissa oli nukketalo, jonka vanhemmat olivat tehneet kahdelle siskokselle. Marian sisko puuhasi nukketalossa ja barbien kanssa kotileikkejä, ja Maria sisusti leikkeihin mieluisia miljöitä. Tulitikkuaskeista syntyi lipastoja ja pullonkorkeista piirakkavuokia.

Maria, millainen on tunnetuimman nukkekotisi Väinölän tarina?

Kiinnitin jo lapsena enemmän huomiota yksityiskohtiin kuin kokonaisuuksiin. Piirsin aina ja joka hetki. Olin aikamoinen nysvääjä ja täydellisyyden tavoittelija. Tämä kaikki varmaan pohjusti sitä, mikä minusta myöhemmin tuli.

Kun puolisoni Esa opiskeli puusepäksi, hän tunnisti kiinnostuksen kohteeni ja teki minulle yllätykseksi nukkekodin. Vuosi vierähti sitä sisustaessa, ja pian tuli tarve isommalle talolle. Väinölä valmistui Esan artesaanityönä vuonna 2002 ja sai nimensä vuotta aiemmin syntyneen poikamme mukaan.

Väinölässä on 18 huonetta ja kuusi kerrosta, joten sisustamista riitti. Kaikki huonekalut olen tehnyt puusta ja käsityönä niin pitkälle kuin mahdollista. Väinölää sisustaessani elimme pikkulapsiarkea. Esa oli koti-isä ja minä töissä Nokialla.

Aina kun puuhasin nukketalolla, minulla oli pikkuinen seurana. Pojat leikkivät nukkekodilla todella nätisti, mutta tytär oli kovakouraisempi. Pöydälle ilmestyi tuon tuostakin korjattavaa. Lasten usko äidin korjauskykyihin on yhä vankka: hiljattain tein tyttären mönkijään uuden oven.

Marian työhuone on entisessä Kohon mailatehtaassa. Pikkutarkassa työssä selkä ja niska ovat kovilla. ”Onneksi löysin pilateksen, jolla saan pidettyä itseni kunnossa. Teen myös pitkiä kävelylenkkejä. Työhuoneella äänikirjat pitävät minulle seuraa.”

Väinölässä eletään 1950- ja -60-lukujen taitetta. 2010 Väinölä oli lainassa Kansallismuseossa. Nyt se nököttää Marian työhuoneessa eikä enää muuta. Tuhansien pienesineiden pakkaaminen olisi valtava urakka.

Kierrätys ja kestävyys ovat tärkeitä arvoja myös pienoismaailmassa, Maria kertoo. Lamppu on tehty muoviroskista ja kukkapurkit Kinder-munien hahmoista. Kukat ovat pussinsulkijoita ja maalarinteippiä.

Miten nukkekodista tuli ammatti?

Vuonna 2012 ilmestyi ensimmäinen kirjani. Nukkekoti Väinölän tapaan teki Väinölästä brändin. Nyt kirjoja on jo seitsemän, ja kahdeksanteenkin on juoni valmiina. Miniatyyrimaailmasta tuli ammatti pikkuhiljaa. Jätin päivätyöni, ryhdyin freelanceriksi ja aloin pitää kursseja nukkekodin sisustamisesta.

Kun aloin lähestyä viittäkymppiä, päätin, että nyt tai ei koskaan. Syksyn 2019 pyörittelin ajatusta ja selvittelin asioita, ja seuraavan vuoden alussa käynnistyi yritys Nukkekoti Väinölä.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Koronapandemian aikana työllistin itseni tekemällä nukkekotijoulukalenteria, josta tuli jokavuotinen perinne. Sen suunnittelu alkaa tammikuussa, ja teen kalentereita 500. Luukkuja on 24, joten esineitä tai niiden aihioita piti valmistaa ja pakata 12 000. Se on aikamoinen urakka! Viime vuonna muutin joulukalenterin adventtikalenteriksi, jossa on neljä luukkua. Esineitä on entinen määrä, mutta pakkaamista huomattavasti vähemmän.

Väinölän verkkokaupassa erilaisia tuotteita on yli 900, ja noin 90 prosenttia on omaa tuotantoani. Uutta on keksittävä jatkuvasti. Pääsiäiseksi pakkasin yllätysmunia, joiden sisällä oli askarreltavaa nukkekotiin, ja ystävänpäiväksi ja jouluksi oli omat pakettinsa. Tänä keväänä tein verkkokauppaan viherhuoneen, jonka voi pystyttää nukketalon seinustalle.

Teen kymmeniätuhansia pieniä esineitä vuodessa ja suunnittelen ja valmistan useita talomalleja. Enää kaikkea ei voi tehdä vain käsityönä, vaan koneet ja tekniikka tulevat avuksi. Teen myös tilaustöitä ja muutakin kuin nukkekotiesineitä.

Maria laserleikkaa kaikki Nukkekoti Väinölän talot kotimaisesta koivuvanerista ja toimittaa ne osina tilaajille. Pikkumökki Martta on saanut ideansa Marian lapsuudenaikaisen Martta-naapurin pienestä mökistä.

Sauna kuuluu tietysti myös nukkekodin pihapiiriin. Sen rakennussarjaan kuuluu kiven mallinen ulkorappu. Ilta-auringossa vilvoitteleva nukke on kirppislöytö.

Mistä saat ideat nukkekoteihin?

Verkkokaupan nukketaloni ovat perinteisiä suomalaisia rakennuksia: mummonmökki, vanha torppa, rintamamiestalo, terijokelaishuvila, sauna ja huussi. Talot on nimetty sukuni naisten mukaan. Kun seinät sulkee, ne näyttävät oikeilta pikku taloilta. Nukkekotejani tilataan myös ulkomaille. Samoin kirjojani, vaikka niitä ei ole käännetty.

Useimmat miniatyyrit teen mittakaavassa 1:12, joka on yleisin. Pienin on 1:48. Ruotsalaisen Lundbyn taloissa mittakaava on 1:18 ja 1:16, ja teen niihinkin sopivia kalusteita. Ja sitten on vielä nukkekodin nukkekodit, joiden mittakaava on 1:144! Olen huomannut, että kaikki nukkekotiharrastajat ovat vähän perfektionisteja. Puolen millin heitto merkitsee melkein maailmanloppua.

Pienet Aino-tossut valmistuivat Retroa nukkekotiin -kirjan ohjeeksi. Koska kyseessä on tavaramerkki, Maria neuvotteli luvat ensin oikeuden omistajalta.

Rakkaus vanhoihin astioihin näkyy nukketalon keittiössä.

Mikä pienissä esineissä innostaa?

Minua kiehtoo mahdollisuus heittäytyä lapsenomaiseen maailmaan. Nukkekodista tekevät kiinnostavan pienet mittakaavavirheet, kun sormustimesta tulee kukkaruukku ja sardiinipurkista lastensänky. Tuohon taianomaiseen tunnelmaan haluan upota yhä uudelleen.

Olen myös henkeen ja vereen käsityöläinen. Pappa oli räätäli ja äiti ompelija, joten käsillä tekeminen on kuulunut perhe-elämäämme aina. Olen kutonut kangasta, dreijannut savea, työstänyt parkkinahkaa ja tietenkin ommellut, virkannut ja kirjonut. Elämäntyylimme on opettanut lapsille, että rahan eteen täytyy tehdä töitä. He eivät koskaan pyydä rahaa vaan kysyvät, onko hommia tarjolla. Tytär on jo vakituinen kesätyöläinen Nukkekoti Väinölässä.

Puutöistä tykkään ehkä eniten, ja rakastan puun tuoksua. Astma esti minua ryhtymästä puusepäksi, mutta nykyisillä välineillä saan toteuttaa huonekalupuusepän ammattia pienoiskoossa.

Maria taitaa monenlaiset käsityöt. Hän tekee nukkekoteihin tyynyjä, peitteitä, leivinliinoja, ikkunaverhoja, verhoiluja ja vaatteita. Silkkinauhakirjonta koristaa tyynynpäällistä.

Maria innostuu miniatyyrimiljöiden sisustamisesta yhä uudelleen. Pikkuruiset huoneet ja esineet muistuttavat aitoja pienintä yksityiskohtaa myöten.