Villa Unelma tupsahti Maria ja Mika Kalmin elämään yllättäen, mutta toisaalta kuten pitikin. Pari oli kyllästynyt maksamaan kallista vuokraa asunnostaan Vanhassa Porvoossa ja haaveili elämästä maalla. Sattumalta he huomasivat houkuttelevan myynti-ilmoituksen loviisalaistalosta.

Nyt tuo talo on ollut Marian ja Mikan uusperheen kotina jo kolme vuotta. Talovanhus hengittää niin, että villasukat ovat tarpeen, mutta perhe ei pyrikään helppoihin ja valmiisiin ratkaisuihin. Heille tärkeintä on luoda ympärilleen koti, jossa jokainen perheenjäsen voi elää juuri omanlaistaan elämää.

– On ollut onnellista asua näiden jykevien hirsiseinien sisällä. Sisustus on ehtinyt vaihtua jo ainakin viisitoista kertaa. Kyse ei ole päättämättömyydestä tai trendien perässä juoksemisesta, vaan rakkaudesta kotiin, Maria sanoo.

– Olen päättänyt elää niin kuin itselleni parhaiten sopii. Olen luopunut monesta, kuten uusien tavaroiden ostamisesta ja rahan perässä juoksemisesta. Viimeiset viisi vuotta olen ostanut kirpputorilta lähes kaiken muun paitsi ruoan.

Perhe ei käy syömässä ulkona, matkusta tai harrasta sen ihmeemmin. Koti on voimapaikka, johon kaikki keskittyy. Mikä saa heidät toimimaan näin?

– Teemme Mikan kanssa ison osan töistämme kotona. Mika on muusikko, minä työskentelen henkisenä valmentajana ja valokuvaajana. Vietämme kotona myös vapaa-aikaa, koska viihdymme täällä. Luon meille uusia maailmoja siihen taloon, jossa milloinkin asumme. Vaikka rakastamme tätä taloa, meille ei tuota tuskaa luopua tästä.

Muutto onkin edessä lähiaikoina, sillä Villa Unelmaan ovat tulossa jo uudet asukkaat. Seuraava koti, vanha kansakoulu, sijaitsee lähellä nykyistä.

Maria tuunaa, tapetoi, maalaa, korjaa ja nikkaroi mielellään – Mikan kannustuksella.

– Myös Mika on hyvin visuaalinen ja rakastaa minun laillani outoja tunnelmia ja vanhoja tavaroita. Hän on innoissaan ideoistani ja rohkaisee ehdoitta.

Maria kunnioittaa vanhaa taloa. Tänne ei läiskitä muovia eikä estetä hirsitaloa hengittämästä. Hän jopa valmistaa itse liisterin vehnäjauhoista ja sekoittaa perinnemaaleja keskenään löytääkseen juuri sopivan sävyn.

– Koti on leikkipaikkani. Tämä kaikki on meitä varten, ei muita! Mitä sitten, jos jotain menee vähän mönkään? Ei se ole kovin vakavaa, jos ensi viikolla muutankin mieleni tapettivalinnasta. Tärkeintä on uskaltaa elää omannäköistä elämää.

Nyt kodissa vallitsee boheemi tunnelma, jota on terästetty rauhoittavan syvillä sävyillä. Sisustuksessa on itämaisia vaikutteita. Tyyli on syntynyt kerroksista. Huonekalut ovat rosoisia ja vanhoja mutta kauniita ja värit harmoniassa keskenään. Kodissa on paljon tavaraa, mutta esineet on aseteltu paikoilleen niin taidokkaasti, että lopputulos näyttää tasapainoiselta. Ystävä kommentoi Marialle joskus leikillään, että talossa näyttää asuvan rikas perhe.

– Kuinka väärässä hän olikaan! Kotimme on tehty pikkurahalla remontteja myöten. Harjaantunut silmäni osaa jo aika hyvin poimia kirppareilta esineet, jotka sopivat tänne. Rahalla on helppo ostaa uusia tavaroita, mutta paljon mielenkiintoisempaa on koluta jänniä paikkoja ja tehdä löytöjä. On kiva täyttää kotia tavaroilla, joilla on tarina ja merkitys.