Mansikkamäen kyläkoulusta tuli Anniinan ja Samulin unelmakoti jo parikymppisinä: ”Täällä on rauhaa ja tilaa”

Haitarin palje vetää henkeä, ja ensimmäiset sävelet kajahtavat ilmoille. Kitara tapailee mukana, cajon-rumpu antaa rytmiä. Huonekaluja siirrellään syrjään entisen luokkahuoneen keskilattialta. Iloisten juhlien näyttämönä toimii vanha koulu Salon Suomusjärvellä, Mansikkamäki nimeltään.

Talo toimi kyläkouluna 1927–56. Edelliset asukkaat maalasivat koulun punaiseksi. Pari teki viime kesänä ison urakan ja huoltomaalasi talon tämän jutun kuvausten jälkeen.

Entisellä luokkahuoneella eli nykyisellä olohuoneella on monta käyttötarkoitusta. Siellä on myös Samulin studio ja hyvää tilaa pitää bänditreenejä, kuoroharjoituksia ja teatterikaronkkia. Anniina vetää salissa joogatunteja ja haaveilee, että vielä joskus hänellä on vintillä oma joogasali. Nyt salissa oleskellessa voi jo unohtaa, että luokka oli monta vuotta varastona täynnä tavaraa lattiasta kattoon. Suuri, vanha ruokapöytä löytyi vintiltä. Se käsiteltiin Supi-saunavahalla. Pöydällä on Vallilan astiat. Iso matto on hankittu Matto-Matista.

Samuli soittaa näytteeksi argentiinalaista tangoa. Hän aloitti haitarin soittamisen lapsena ja hurahti niin, että harjoitteli pian kahdeksan tuntia päivässä. Haitari on hänen mielestään yksi ilmaisuvoimaisimmista soittimista. Nyt hän soittaa ammatikseen pianoa ja haitaria ja toimii esimerkiksi Tangomarkkinoiden kapellimestarina. Hän kiersi maailmaa The Crash -yhtyeen kosketinsoittajana 2000-luvulla.

Talon asukkaat Anniina ja Samuli Jokinen tykkäävät järjestää juhlia, ja kaveriporukka kokoontuu heidän isoon kotiinsa usein juhannuksena, vappuna, itsenäisyyspäivänä ja pikkujouluissa. Illanvietot menevät helposti musisoinniksi. Samuli on haitarin tai pianon ääressä, Anniina laulaa.

”Kiva huomata, että ystävät ovat ottaneet omakseen tämän paikan. Täällä on rauhaa ja tilaa”, Samuli sanoo.

”Ja meiltä tulee luontevasti kestitsijän rooli”, Anniina kertoo.

Parin häätkin vietettiin kotona 30 asteen helteessä vuonna 2010. Sisälle ja pihalle kokoontui 200 vierasta. Häät saivat satumaisen jatkon, kun kaasona toiminut Anniinan sisko ja bestmanina ollut Samulin veli rakastuivat, ja samat suvut kokoontuivat uusiin häihin muutaman vuoden päästä.

Kun Samuli ja Anniina hankkivat vanhan koulun, he olivat hyvin kokemattomia kodinlaittajia. Asiantuntemusta remonteista ei ollut, mutta mielikuvitusta ja mielenkiintoa sitäkin enemmän.

Ulko-ovelta noustaan pienen eteisen portaita isompaan eteiseen. Talossa on säästynyt vanhoja pintamateriaaleja, kuten katto- ja seinäpaneeleja sekä lattialautoja. Ikkunalaudalla istuskelee Ulpu.

Eteinenkin on hulppean kokoinen, sillä sinne piti mahtua kouluaikoina iso lapsijoukko kerralla. Se on yksi harvoja tiloja, joille ei ole tehty mitään. Olohuoneen puolen kangastaulu on Marimekon Kaunis kauris.

Musiikki toi Anniinan ja Samulin yhteen reilut 16 vuotta sitten. Oli Anniinan 21. syntymäpäivä, kun he ajoivat ensimmäistä kertaa Mansikkamäen pihaan. He olivat epäuskoisia, että tällaista paikkaa onkaan, ja saman tien myytyjä.

”Muut kodit eivät kiinnostaneet enää pätkääkään”, Anniina muistelee.

Jälkikäteen ajateltuna molemmat olivat hyvin kokemattomia. Molempien isät tulivat avuksi ja neuvoivat heidät remontoinnissa alkuun.

”Heti ensimmäisenä päivänä isä opetti minut tapetoimaan. Se oli tosi arvokasta oppia”, Anniina miettii. Hän innostui remontoinnista niin, että suoritti sisustusrakentajan tutkinnon ja on tehnyt töitä isänsä yrityksessä muun muassa maalaten julkisivuja.

”Anniina on työnjohtaja ja minä vikisen perässä”, Samuli sanoo.

Anniina on tehnyt lähes kaikki kodin sisäremontit. Hän saattaa päättää, että nyt jokin huone laitetaan uuteen uskoon, ja sitten alkaa tapahtua.

Värikkäät laatat löytyivät Kymppilattioilta. Samulin veli oli tekemässä keittiöremontin sähkötyöt ja tuumasi, ettei ikinä valitsisi moisia. Anniina ja Samuli vain nauroivat, sillä tärkeintä on, että he itse tykkäävät laatoista. Anniina on tehnyt laatoitukset itse.

Avohylly tehtiin itse. Sillä on Arabian vanhoja sinivalkoisia astioita ja maustepurkkeja.

Valkoiset kissat ovat isä Hannu ja tytär Ulpu, molemmat syntyjään kuuroja. ”Ne ovat tosi zen, niiden maailma on rento”, Anniina kertoo.

Vanha Leinon hella ei ole parhaillaan toimintakunnossa, mutta tarkoituksena on korjata se vuorollaan.

Keittiöremontti kierrätyskaapeilla ja -koneilla maksoi noin pari tuhatta euroa. Pihlgren ja Ritolan Lukko-tapetti valittiin ensin, ja löydetyt kaapistot sattuivat sopimaan siihen hyvin. Uutena ostettiin allas, hana ja vetimet. Artekin ruokapöytä löytyi Torista, samoin pinnatuolit sen ympärille.

Pariskunta on tyytyväinen, että oli nuorena niin rohkea. Vuosi vuodelta Anniina on tajunnut paremmin, että maalla asuminen on hänen juttunsa. Aiemmin Samuli kiersi maailmaa The Crash -yhtyeen kanssa ja Anniina oli paljon kotona yksin. Eikö sinua pelota siellä, Anniinalta kyseltiin, mutta hänelle koti on maailman turvallisin paikka. Myös Samuli on alkanut arvostaa hiljaisuutta muusikon työnsä vuoksi.

”Kun teen luovaa työtä, tarvitsen rauhaa ja luontoa inspiraation lähteeksi.”

Kotia on kunnostettu fiiliksen mukaan vanhan talon ehdoilla. Vanhassa talossa asuminen on elämäntapa, jossa pitää olla valmis siihen, että vaikka taloa remontoidaan 15 vuotta, se ei ole siltikään valmis.

”Teemme pikkuhiljaa. Yleensä on aina tiedossa seuraava remonttikohde. Välillä pidetään taukoa. Ei olisi ollut aikaa ja rahaakaan tehdä kaikkea kerralla”, Anniina kertoo.

”Kaikki ei tapahdu heti, vanha talo vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä”, Samuli toteaa.

Kun pari tapasi, Anniinalla oli kaksi kissaa ja Samulilla yksi. Sylissä viihtyvät myös mittelspitz-koirat Armi ja Olavi. Taulu on Anniinan siskon Linda Jokisen maalaama.

Pikkuolkkarin tapetti on Asteri. Kaikki kodin tapetit on valittu Tapettitalon valikoimista. Liinavaatekaappi on Anniinan mamman eli isoäidin vanha. Radio on kirpputorilta.

Makuuhuoneen kaappi löytyi Torista. Anniina tinkasi hintaa alaspäin niin paljon, että Samulia hävetti noutaessa. ”Sun vaimo on aika hyvä tinkaamaan”, myyjä kommentoi.

Elämäntapa on Samulin mielestä ehdottomasti enemmän antanut kuin ottanut. Remontointi ja puuhastelu ovat hyvää vastapainoa työlle.

”Saatan sovittaa kappaletta ja mennä välissä tekemään klapeja, se on terapeuttista”, Samuli sanoo.

Anniinan mielestä on ihmeellistä ja todella hienoa, että vaikka he ovat asuneet talossa vuosia, ei mene viikkoakaan, etteikö jompikumpi sanoisi, kuinka kiitollinen on saadessaan asua siellä. Miten kävikin niin hyvä tuuri, että he löysivät tämän kodin.

Alussa pariskunta jännitti, tuleeko heillä olemaan yksinäistä syrjässä asuessa. Kokemus on päinvastainen. Nyt on paikka, jossa pääsee rauhoittumaan. Ja käyväthän ystävät aina juhlissa.

Makuuhuone on kokenut jo kaksi remonttikierrosta. Nyt vaaleanruskea Rantakukka-tapetti ja takka ovat hyvä pari. Sängynpääty hankittiin Parolan rottingista.

Vieraat majoitetaan vierashuoneessa Karup Designin futonvuodesohvalle. Yökylässä käy paljon ystäviä ja sisarusten lapsia. Tapetti on Pihlgren ja Ritolan Ken kiuruista kaunein. Korituoli voitettiin Ikean arvonnasta.

Kun pihapuu kaatui, sen iso oksa nostettiin sisään kissojen kiipeilypuuksi.

Kun pihasta kaadettiin puita, avautui näkymä järvelle. Saunan jälkeen on kiva istuskella saunan terassilla ja katsella järvimaisemaa. Järvellä käydään toisinaan soutelemassa. Sisätilojen kylpyhuone on remonttivuorossa seuraavana.

Pihasaunan remontti valmistui vastikään. Siitä on osattu iloita, koska saunassa oli pitkään hidaslämmitteinen Aito-kiuas. Nyt saunan lämmittäminen sujuu joutuisammin. Kommelluksitta ei ole saunassa säästytty, sillä ensimmäisissä uudenvuodenjuhlissa lauteet rämähtivät kokonaan alas.

Piha sai pitkään elellä melko luonnontilaisena, kun Anniinaa ei kiinnostanut puutarhanhoito pätkääkään. Samuli laitteli jonkin verran perennoja. Kaikki muuttui, kun Anniina täytti 30, ja puutarhanhoidon maailma avautui. 10-vuotishääpäivälahjaksi Anniina ja Samuli saivat kasvihuoneen perheeltä ja ystäviltä.