Remontoijan unelma, lupasi 1800-luvun mäkituvan myynti-ilmoitus – Jenni ja Tomi tarttuivat valtavaan urakkaan

Ensimmäisellä myyntikerralla vanha mäkitupa Hollolan Herralan asema-alueella ei mennyt kaupaksi. Kun 1869 rakennettu talo ja siihen 1930-luvulla tehty parin huoneen laajennus ilmestyi toistamiseen myyntiin, lahtelaiset Jenni Ketto ja Tomi Järvinen päättivät lähteä katsomaan sitä.

– Alun perin etsimme vanhaa maatilaa. Meitä viehättää vanhoissa taloissa tunnelma, hengittävyys ja yksilöllisyys. Niissä ei asu kuin muovipussissa, Jenni sanoo.

Iäkäs talo mäen päällä oli ollut jo muutamia vuosia tyhjillään. Juoksevaa vettä ei tullut sisälle, eikä talossa ollut siis viemäröintiä eikä kunnon keittiötä. Tulisijat olivat arviolta 1800-luvulta, mikä johdatti Jennin ja Tomin talon oikean rakennusvuoden jäljille. Peseytymiseen oli pihasauna, ja ulkohuussi oli tehty puuvajaan. Ei ihme, että myynti-ilmoitus lupasi ostajan voivan toteuttaa tässä hirsitalossa remontointiunelmiaan.

Pariskunta ei säikähtänyt, vaan näki paikassa potentiaalia. Talosta voisi remontoida mieleisensä kodin ekologisesti haluamillaan materiaaleilla. Sijainti oli myös loistava; keskellä rauhaisaa maaseutua, mutta junaseisakkeelle vain muutaman sadan metrin matka.

Yli 150-vuotias talo näyttää taas elinvoimaiselta. Vaaleassa ulkoverhouksessa yhdistyvät alhaalla hienosahattu, leveä vaakapanelointi ja ylhäällä pystyverhous kapealla helmipaneelilla.

Tältä talo näytti ennen remonttia.

Hollolassa sijaitseva mäkitupa on rakennettu alun perin vuonna 1869. Laajennusosa tehty 1930-luvulla. 174 neliön kokoisessa talossa on tupakeittiö, ruokailuhuone, olohuone, kaksi makuuhuonetta, wc, kylpyhuone ja oleskelutila. Tontti on 5 000 m².

Tomi Järvinen ja Jenni Ketto.

Ensimmäistä kertaa taloa katsomassa ollessaan pariskunta raotteli varovaisesti seiniä nähdäkseen niiden väliin. Toisella kerralla he avasivat jo vähän lattiaa ja tutkivat tilavaa ryömintätilaa.

Etenkin tupa teki vaikutuksen: siitä saisi remontoimalla vaikka mitä. Alkuperäiset kattohirret näyttivät kestäneen hyvin aikaa. Osa talon hirsissä on todennäköisesti taloakin vanhempia, sillä remontoidessa yhdestä erottui kaiverrus 1752.

Kätilönä työskentelevälle Jennille oli merkityksellistä löytää alapohjan eristeiden alta sanomalehtiä 1800-luvun lopulta, joissa oli julkaistu kunnan kätilön virkoja haettavaksi. Luultavasti tuvassa toimineen lelutehtaan ajoilta löytyi puolestaan nuken päitä ja puinen mäyräkoira.

– On kunnioitusta herättävää, miten hirsi kestää aikaa. Ei pysty edes kunnolla käsittämään, miten pitkästä ajasta on kyse, kun talo on seissyt paikoillaan, vaikka on ollut sotiakin välissä, Jenni toteaa.

Jenni istuu tuvassa, jonka hirsiseinä on rapattu savella. Kattolankut on pesty ja maalattu uudelleen itsetehdyllä liimamaalilla.

Tupa ennen remonttia.

Ajan patina näkyy yhä talossa.

Alakerran lattialankut ovat alkuperäisiä. Ne valjastettiin uudelleen käytettäviksi puhdistamalla, hiomalla ja suopakuurauksella.

Talokauppojen jälkeen aikaa ei tuhlattu, vaan jo seuraavana päivänä alkuvuodesta 2020 Jenni aloitti purkutyöt tuvasta ja Tomi yhdestä kamarista. Asbestinäytteet osoittautuivat puhtaiksi, joten purkutyö jatkui.

Talo kuoriutui kerros kerrokselta, ja lopulta esiin paljastui niin hirsiseiniä, puulattiaa, ikkunaa kuin erittäin tiukasti kiinni naulattu ovi. Kaikkea vanhaa ei suinkaan heitetty pois, vaan alkuperäisiä materiaaleja on pyritty säilyttämään niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi kaikki alakerran lankkulattiat ovat talon alkuperäisiä lankkuja, jotka on irrotettu, putsattu ja asennettu takaisin.

Ala- ja välipohjan tyhjennys savesta ja oljista hoitui perinteisesti lapioimalla. Se sopi tunnelmaan, mutta pihapiiriin ei olisi edes päässyt ajamaan imuautolla. Kolmekymmentä senttiä vanhoja eristeitä laski pressulla liukumäkeä yläkerrasta pihalle.

Kun muutama naapuri huomasi eloa tontilla, he tulivat iloisina tervehtimään talon pelastajia. Joku oli myös kopioinut paikallishistoriikista taloa koskevan sivun ja sujauttanut sen postilaatikkoon.

Makuuhuoneen St Jude’s Fabricsin Harverst Hare tapetissa loikkii jänis.

Yläkerran makuuhuoneen seinissä on puukuitulevyn päällä makulatuuritapetti, jonka Jenni on maalannut itse sävyttämällään pellavaöljymaalilla.

Jenni hioi ja maalasi itse pönttöuunin Uulan ikkuna- ja ovimaalilla. Se oli ehkä helpoin urakka koko remontissa.

Vuorotyötä tekevät Jenni ja Tomi remontoivat aloitettuaan yli puoli vuotta täyttä päätä lokakuulle saakka. Vaikka arki kunnostusprojektin keskellä tuntui ruuhkavuosilta, vuorotyöt toivat joustoa. Talolla oltiin lähes joka päivä, usein päiväsaikaankin.

Ensimmäisenä remonttivuonna tehtiin niin uutta alapohjaa kuin seinärunkoa ja levytettiin seiniä. Aiemmin Jenni ja Tomi olivat lähinnä pintaremontoineet, joten opeteltavaa riitti. Tutuksi tulivat niin perinteiset savirappauksen ja suopakuurauksen salat kuin hirsipaikkojen teko.

Kunnostusprojektin ehdoton kohokohta oli ensimmäisen laudan alapohjaan naulaaminen. Siinä tunsi konkreettisesti alkavansa kokoamaan taloa uudelleen. Kirjastosta sai lainattua pinon perinnerakentamisen opuksia, minkä lisäksi vinkkejä kysyttiin asiantuntijoilta.

Kovin helppoa ei ollutkaan löytää ammattilaisia, jotka haluavat korjata vanhaa ja joilla olisi myös perinnerakentamisen osaamista. Yksittäisen kattolyhdyn korjauksenkin sijaan eräs firma ehdotti kauttaaltaan katon uusimista. Lopulta kattolyhty sai uuden pellityksen ja katto teräharjauksen jälkeen tuoreen maalipinnan.

Jenni toteaa, että tärkeää on luottaa myös omaan visioon ja on hyvä tietää, mitä haluaa.

– Yllätys oli, että teimme itse remonttia näin paljon. Vanhoja taloja kunnostavat ammattilaiset ovat täystyöllistettyjä. Tosin he olivat aina valmiita neuvomaan ja kannustamaan, että kun olette selvinneet näin pitkälle, selviätte tästäkin.

Jenni ja Tomi ovat kunnostaneet talon lähes kahdestaan vuorotöidensä ohessa. Takaovi sai seurakseen uudet portaat ja pation.

Alakerran jälkeen kunnostettiin yläkerta, jossa on makuuhuone ja oleskelutilaa. Näyttävät hirsipalkit tuovat tilaan ryhtiä.

Ilman sisua ei olisi pärjätty. Etenkään silloin, kun taloa kunnostettiin parinkymmenen asteen paukkupakkasissa ja sisällä oli vielä muutama aste kylmempää.

– Vaati aika paljon lähteä lämpimän peiton alta tekemään remonttia, Jenni nauraa.

Vastaavasti taas hiki virtasi kesähelteillä, kun Tomi naputteli ulkolaudoitusta, jonka maalaamisesta vastasi Jenni.

Jos paljon meni remontissa uusiksi, sisäänkäynti palautui alkuperäiselle paikalleen. Talo astui myös nykyaikaan, sillä entiseen kylmäeteiseen rakennettiin kylpyhuone.

Vaikka pariskunta odotti etukäteen, että suunnittelu olisi hauskinta, se olikin vaikeaa ja aikaa vievää. Vaihtoehtoja oli liikaa, vaikka apuna olikin suunnittelija. Alusta saakka oli selvää, että keittiö tulisi tupaan, mutta oikeaa sijoittelua täytyi pyöritellä kauan. Pellavaöljymaalejakin testattiin kymmeniä.

Itse pelastusurakka sujui ilman suurempia ongelmia, ainoastaan kunnallistekniikkaan liittymisestä on surkuhupaisat muistot. Kallioiselta tontilta kaivettiin kaatosateessa tonnin kivijärkäleitä. Parin päivän urakka venähti yli viikon mittaiseksi, minkä aikana kaivurikin ehti hajota muutamaan otteeseen. Muistoksi pihalle jäi pitkäksi aikaa tonneittain kiviä.

Yläkerran pienessä vessassa on savirapatut seinät. Tyylikäs lattia on laatoitettu Via-sementtilaatoilla. Allas on Burlington Bathroomsin valikoimasta.

Kylpyhuone remontoitiin vanhan kylmäeteisen ja portaiden paikalle. Laatoitus on Pukkilan Urban Atelier. Vihreissä laatoissa on lasituksen alla krakelointi.

Kauniin beigen ja vaalean keittiön kaapit ovat mittatilaustyönä puusepältä. Modernia ilmettä antavat messinkiset hanat sekä Domus Classican vetimet ja Ikeasta hankitut nupit.

Kun valtava urakka oli jo voiton puolella, väsymys alkoi hiipiä. Motivaatio oli matalimmallaan muuton jälkeen, jolloin remontti oli kestänyt noin puolitoista vuotta. Pari päätti ottaa happea muutaman kuukauden.

– Alakerta oli siinä kohtaa jo varsin hyvällä mallilla ja sohvalta käsin sai ihailla omaa työtään, vaikkei sieltä jaksanutkaan enää nousta jatkamaan remonttia, Jenni muistelee.

Moni on ilahtunut, että Jenni ja Tomi ovat kunnostaneet talon kodikseen vanhaa kunnioittamalla eikä liikaa modernisoimalla. Aluksi aika moni oli sitä mieltä, ettei talon pelastusurakassa ollut mitään järkeä, mutta heidän mielensä on sittemmin lopputuloksen nähtyään muuttunut.

Pariskunta on asunut kodissaan muutaman vuoden ja olo on onnellinen, kaduta ei ainakaan yhtään.

– Joka päivä voi ihailla seiniä ja vanhan talon hiljaisuutta, Jenni kiteyttää.

Olohuonetta koristaa hirsiseinän rinnalla William Morrisin tapetti. Kodissa monet huonekalut ovat kierrätettyjä. Lattia on maalattu vaaleaksi pellavaöljymaalilla.

Olohuoneen tuoli ja lamppu ovat löytöjä kirpputorilta.

Ruokailuhuoneeseen valikoitui Gysingen Nästgårds-tapetti. Pöydän Jenni ja Tomi ovat tehneet itse vanhoista lattialankuista. Kaunis kattokruunu on tehty kukkakaupassa tupaantuliaisiin.