Avotakka

Mainio-lastenvaatemerkin toimitusjohtaja Johanna Vaissi sisustaa harkiten: ”Uuden sohvan löytämiseen kului kuusi vuotta”

Mainio-lastenvaatemerkin toimitusjohtaja Johanna Vaissi sisustaa harkiten: ”Uuden sohvan löytämiseen kului kuusi vuotta”

Johanna Vaissi ei enää kaipaa päivää, jolloin 1930-luvun puutalokodissa kaikki olisi valmista. Hän karttaa heräteostoksia ja hätäratkaisuja, sillä hyvää kannattaa odottaa.
Teksti Kaisa Hatakka
Kuvat Riikka Kantinkoski
Mainos
Remontti vaati Johannalta ja hänen perheeltään enemmän, kun he etukäteen uskalsivat kuvitellakaan. Rinnetontin kivipengerrysten on annettu sammaloitua ja porraskiveykset saavat rauhassa rakoilla.

Johanna Vaissi halusi saada käsiinsä pommin, ja sellaisen hän myös sai.

Kymmenisen vuotta sitten Johanna ja tämän puoliso Jari seurasivat kotikulmillaan Helsingissä myyntiin tulevia omakotitaloja. Silloinen koti olisi ollut heille sopiva vielä pitkään, mutta he ajattelivat, että jos täydellinen pommi löytyy, he harkitsevat vakavasti muuttamista.

Kun Johanna ja Jari näkivät 1930-luvulla rakennetun kolmikerroksisen omakotitalon, asia oli sillä selvä. Tilanteessa taidettiin puhua jopa loppuelämän kodista. He myös tajusivat, että remontti vaatisi heiltä paljon.

– Lopulta se vaati enemmän kuin uskalsimme kuvitellakaan. Ellei puolisoni työskentelisi rakennusalalla, olisimme tuskin tarttuneet projektiin. Kuopuksemmekin oli vielä vauvaiässä, Johanna kertoo.

Johannan mielestä parasta kodissa on valo, joka tulee sisään joka suunnasta. Avoin portaikko päästää sen kulkemaan myös kerrosten välillä. Johanna ihastui ensinäkemältä talon alakerran korkeisiin huoneisiin. Pariovien tilalla oli ennen remonttia iso kaariaukko. Vanhat ovet löytyivät Metsänkylän navetasta. Tuolit ja lipastot ovat Bukowskis Marketista, sohva on Iskusta ja sohvapöytä sekä paimentolaismatto Ellokselta. Televisiohuoneen iso kulmasohva on Iskusta, korkkipöytä Ikean Sinnerlig-mallistosta.

Talo on laajennettu 1980-luvulla suunnilleen nykyisen näköiseksi. Ennen muuttoa Jari remontoi taloa puolisen vuotta: purki, tutki joka nurkan ja uusi lähes kaiken lämmitysjärjestelmää myöten.

Muuton jälkeen remontti jatkui asumisen rinnalla vuosia. Alkuperäisiä elementtejä oli jäljellä vähän, kiinteitä kalusteita ei lainkaan. 1980-luvun muutoksista jätettiin jokunen muisto. Ne vain päivitettiin sopimaan sekä talon rakennusajankohdan että 2000-luvun henkeen: tammimosaiikkiparketit ja kiinteät vaate komerot maalattiin ja kasaritakka pinnoitettiin.

– Se, että talosta oli aiemmissa remonteissa hävitetty paljon alkuperäisiä ratkaisuja, ei ollut vain harmittavaa vaan myös helpottavaa. Meidän ei tarvinnut säilyttää mitään siksi, etteikö sitä olisi raaskinut purkaa.

Johannan mielestä on silti onni, että alkuperäiset ikkunat olivat kunnostettavassa kunnossa.

– Niiden ansiosta talossa säilyi vanha, hyvä henki.

Keittiö-ruokailutila on avoin, takka erottaa sen oleskelutiloista. Ruokailutilan iso pöytä on entinen neuvottelupöytä. Lundian klassikkohyllystö sekä kukkapöytä ja tuolit ovat kirpputorihankintoja. Ikkunan eteen sijoitettu vesipiste ilahduttaa tiskaajaa ja ruoanlaittajaa. Kaapistot ja kvartsitaso ovat Parma-keittiöiden mallistosta.

Remontti on ollut valmis muutaman vuoden – tavallaan. Tekemistä riittää edelleen, mutta kaikki vapaa-aika ei enää kulu pakkopuuhasteluun.

– Vanhassa omakotitalossa asuminen on mahtavaa, mutta ei sen täydellisempää kuin muuallakaan. Krooninen keskeneräisyys ei katoa mihinkään, ja se ärsyttää aika ajoin. Samoin se, että monet entisajan ratkaisut ovat remontoituinakin epäkäytännöllisiä.

Vajaassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon muutakin. Perheen lapsiluku on kasvanut kahteen, taaperoista on tullut koululaisia, ja Johanna on ryhtynyt vaateyritys Mainio Clothingin toimitusjohtajaksi. Perheen elämänmenoon mukautunut koti on näyttänyt toimivansa myös valokuvausstudiona ja työtilana sekä vakiintunut lähipiirin juhlapaikaksi.

– Meillä on kuvattu lehtijuttuja ja muun muassa Mainion ensimmäinen mallisto, kun studiovuokraan ei alussa ollut varaa.

Vuonna 2013 perustettu merkki löi itsensä nopeasti läpi, ja muutaman kauden jälkeen fashionistat Sarah Jessica Parkeria myöten ovat pukeneet lapsensa Mainioihin, mutta olohuoneeseen pystytetään yhä aika ajoin taustafondi mallistokuvauksia varten. Ihan vain siksi, että kotona on niin kiva tehdä töitä.

Johannan pojan huoneessa olevat pulpetti ja kärry ovat kirpputorilta. Tapetti on Svenskt Tennin Paradiset. Johanna nostaa matkoilta ja kirpputoreilta löytämiään, lasten tekemiä ja lahjaksi saamiaan muistoja esille. Tyttären huone oli vielä pari vuotta sitten työtila. Ovi on maalattu liitutaulumaalilla. Pinottuja matkalaukkuja voi käyttää sekä säilytyskalusteina että yöpöytänä. Valaisin on Design House Stockholmin Work.

Perhe viettää eniten aikaa ison ruokapöydän ääressä. Siinä tehdään läksyjä, askarrellaan, luetaan ja tietysti syödään sekä seurustellaan. Vanhan neuvottelupöydän ympärille mahtuu hyvin kymmenen ruokailijaa, kaksitoistakin, jos osa on lapsia. Kun neuvottelupöydän ympärille ei enää mahdu, ruokailutilan yhteydessä oleva olohuone muuttuu ravintolasaliksi, jonne kannetaan lisää pöytiä. Ruokailutilasta pääsee isolle terassille syömään ja grillaamaan.

Sisustus on kuin vaate. Se on onnistunut, kun siitä on hyötyä ja iloa niillekin, joille visuaalisuus on yhdentekevää.

Johanna sekoittaa keittiössä lieden äärellä makaronimössöä lapsille ja miettii, miten kuvailisi kotinsa sisustusta. Hänelle on tärkeää, että koti on paitsi toimiva myös visuaalisesti viihtyisä.

– Silti koti on kliseisesti ilmaistuna ensisijaisesti olemassa olemista eikä sisustamista varten. Sisustus on kuin vaate. Se on onnistunut, kun siitä on hyötyä ja iloa niillekin, joille visuaalisuus on yhdentekevää.

Esimerkiksi olohuoneessa on tarkoituksella nojatuolit, jotka myös pieni lapsi voi nostaa helposti sivuun, jotta hän mahtuu paremmin temppuilemaan, tanssimaan ja voimistelemaan.

Hyötypuutarhaksi riittää muutama vanha omenapuu ja marjapensas sekä helppohoitoinen laatikkokasvimaa, jossa kasvaa salaattia ja yrttejä. Puutarhan terassi on suojaisa ja viihtyisä jatko keittiölle ja olohuoneelle. Leikkimökki on tehty kierrätysmateriaaleista. Vain kattohuopa on uusi. Isoimman pihapuun alaoksaan on sidottu lautakeinu, jossa aikuinenkin voi kiikkua, jos uskaltaa. Sillä keinuessa tuntuu kuin lentäisi.

Johanna keksii sisustusideoita kotiinsa enemmän kuin ehtii, pystyy tai edes lopulta haluaa toteuttaa. Moni visio jää visioksi pelkästään siksi, että siihen kyllästyy ennen kuin se ehtii konkretisoitua.

Yritän selvitä mieluummin ilman kuin tehdä heräteostoksia ja hätäratkaisuja.

Parhaat jutut suodattuvat ajan kuluessa. Vaikka Johanna kertoo olevansa impulsiivinen, hän on oppinut hautomaan oivalluksiaan ja toteuttamaan haaveitaan pikkuhiljaa. Sen ansiosta ne ehtivät jalostua.

– Yritän selvitä mieluummin ilman kuin tehdä heräteostoksia ja hätäratkaisuja. Esimerkiksi uuden sohvan löytämiseen kului kuusi vuotta, koska en ollut valmis yhteenkään kompromissiin.

Mainiokin syntyi vasta vuosien muhimisen jälkeen, eikä siitä olisi Johannan mukaan tullut ollenkaan niin hyvää ilman tuota aikaa.

– Olen tainnut oppia jotakin. Ennen saatoin kuulemma olla todella kärsimätön, Johanna naurahtaa.

Johanna sanoo, ettei hän ole missään remontin tai sisustamisen vaiheessa noudattanut tarkkaa suunnitelmaa. Ehkä kodin tunnelma on juuri tästä syystä tavattoman kodikas ja aito. Tyyli on rakentunut puolivahingossa sellaiseksi, että tunnelmaa voi vaihdella yksityiskohta kerrallaan.

Talossa on paljon huoneita, eikä yksikään niistä ole laatikko. On syvennyksiä, katon kulmia, portaikkoja ja porrastuksia. Eteinen on iso erkkeri.
Julkaistu: 16.8.2018