Kotivinkki

Jenni ja Mika elävät arkeaan 300-vuotiaan kotinsa ehdoilla – kylpyhuoneessa tiskaamisesta ja ikuisesta remontista huolimatta uusi talo ei ole edes vaihtoehto

Jenni ja Mika elävät arkeaan 300-vuotiaan kotinsa ehdoilla – kylpyhuoneessa tiskaamisesta ja ikuisesta remontista huolimatta uusi talo ei ole edes vaihtoehto
Kaarinalaiset Mailanderit tiskaavat kylpyhuoneessa ja kokkaavat 1960-luvun liedellä. Perhe ei halua kotiinsa mitään uutta, vaan remontoi liki 300-vuotiasta taloaan vanhaa kunnioittaen.
Julkaistu 7.2.2022

Remontti valmistuu jouluksi. Näin on tässä taloudessa päätetty – jo monen vuoden ajan.

– Minä olen aina sitä mieltä, että jouluksi tulee valmista, ja Mika vain kysyy, että ai minkä vuoden jouluksi, Jenni Mailander sanoo ja naurahtaa.

Pariskunta remontoi vanhaa taloaan itse pala palalta sitä mukaa kun aikaa on, eikä heitä haittaa asua ikuiselta tuntuvan remontin keskellä.

– Kyllä tämä remontointi on sellainen elämän­tapa, Mika sanoo.

Asukkaat: Lähihoitajaopiskelija Jenni Mailander, 35, tatuoija-puuseppä Mika Mailander, 52, Jennin tytär Aino, 10, ja Mikan tytär Minka, 13, sekä bostoninterrierit Sylvi ja Urho ja kissat Nelli ja Nuuhku. Satunnaisesti ­kodissa asuvat myös Mikan tytär Minea, 21, sekä hänen poika­ystävänsä Rasmus, 26.

Koti: 5 h + k omakotitalossa Kaarinassa.

Neliöt: 200 m².

Lempipaikka: Vihreä eteinen.

Häpeäpilkku: ”Kylpyhuone on kyllä kamala.”

Asumismenot: 200–300 euroa sähköön kuukaudessa sekä öljylämmitys, kiinteistövero ja vesikulut.

Vessojen määrä: Yksi toimiva, toinen remontissa.

Tähän valmistuu jonain päivänä keittiö. ”Tällä hetkellä tämä on Varsinais-Suomen suurin yksityiskäytössä oleva sahaushuone”, Jenni ja Mika vitsailevat. Tilasta löytyvät myös perheen käytössä oleva leivin­uuni sekä puuhella.

Kolme vuotta sitten Jenni ja Mika alkoivat etsiä ensimmäistä yhteistä kotiaan, johon he voisivat muuttaa lapsineen. Jenni asui tuolloin tyttärensä Ainon kanssa kerrostalossa Turussa, Mika puolestaan remontoi Kaarinan Piikkiössä vanhaa omakoti­taloa, jossa asui yhdessä tyttäriensä Minkan ja Minean kanssa.

– Emme vielä edes etsineet taloa tosissamme, mutta kävimme kuitenkin katsomassa tätä. Tuli heti tunne, kuin olisimme tulleet kotiin. Meidän oli ihan pakko saada tämä, Jenni kertoo.

Kaarinan Ladjakoskella sijaitseva oma­kotitalo oli ollut tyhjillään muutaman vuoden ajan ja päässyt huonoon kuntoon. Pariskunta kuitenkin ihastui talon tunnelmaan ja ajatukseen siitä, että voisivat kaivaa vanhat rakenteet esiin vuosikymmenten kerrosten alta.

Hirsirunkoinen talo oli selvästi iäkäs, mutta kaupantekohetkellä ei vielä ollut selvää, kuinka iäkäs. Sisältä talo oli pääosin 1970-luvun asussaan lastulevyineen ja muovi­mattoineen.

Pariskuntaa kiinnosti talon historia, jota he pian lähtivätkin selvittämään.

Kaarinan pitäjän historia -teoksista löysinkin sitten maininnan talosta jo vuodelta 1730. Myöhemmin Museovirasto on ajoittanut kattotuolit vuoteen 1860, eli silloin taloa on todennäköisesti korotettu, Jenni kertoo.

Jenni kaivoi 1920-luvun tapettia esiin vuoden ajan. Kattoon on tarkoituksella jätetty osin lautaa, osin pinkopahvia. Pahvin reunaa Jenni ­korosti maalaamalla ­siihen kultareunuksen.
”Rukoile ja työtä tee, niin työsi onnistuu ja mökistä matalasta linna valmistuu” -lause kuvaa Jennin mukaan hyvin remonttiprojektia. Taulu on perua talon aiemmilta omistajilta.

Vanhassa talossa Jenniä ja Mikaa kiehtovat historia, tunnelma ja tarinat.

Aikaisemmin talo on ollut nimeltään Yliskosken ylitalo. Vanhaa kunnioittaen Jenni on perustanut talolle Yliskosken_herraskartano -nimisen tilin Instagramiin.

Pariskunta on myös päässyt jututtamaan talon aikaisempia omistajia.

– Olen kuullut tarinoita vanhasta emännästä, joka on pitänyt jöötä koko mäen asukkaille. Olen yrittänyt samaa, mutta minua ei jostain syystä totella, Jenni kertoo.

Eteisaulan seiniä peittää vihreä retrotapetti.

– Tämä vihreä eteinen oli se, mihin ensimmäisenä talossa ihastuin, Jenni sanoo.

Eteisen katosta roikkuu parhaillaan kaksi väliaikaista vesiputkea, punainen ja sininen.

Kodissa on ollut käytössä väliaikainen vesi­järjestelmä jo kolme vuotta, aina perheen muutosta alkaen. Vanhat vesiputket jäätyivät ja hajosivat juuri ennen muuttoa, ja nyt kotiin tulee juoksevaa vettä vain ­yhdestä kylpyhuoneen hanasta. Niinpä perhe tiskaa astiansa kylppärin lattialla.

– Vessanpöntölle meillä on kantovesi­systeemi. Koska emme halua käyttää siihen puhdasta juoma­vettä, käytämme pääasiassa sadevettä tai huuhtelemme vessan tiski- ja käsienpesuvedellä, Jenni kertoo.

Väliaikaisratkaisut eivät perhettä kuitenkaan haittaa, sillä tunnelmallisessa vanhassa kodissa asuminen voittaa heidän mukaansa käytännön hankaluudet.

– Talvisaikaan täällä pitää kulkea kolmissa villasukissa ja kolme villapaitaa päällekkäin, mutta siihen olemme tottuneet.

Jenni rakastui kodissa ensimmäisenä sen vihreään käytävään. Käytävän varrelle on rakenteilla myös vihreä vessa, ja muovimatto saa remontissa väistyä.

Jenni ja Mika remontoivat taloaan pääasiassa kahdestaan lukuun ottamatta sähkö- ja putkitöitä, joihin tarvitaan ammattilaisen apua. Mika on koulutukseltaan puuseppä ja työskennellyt rakennuksilla, joten hänellä on aiempaa remontointikokemusta.

– Tähän muuttaessa tuli hankittua pino kirjoja vanhan talon remontoimisesta, ­Mika ­toteaa.

Remonttia he haluavat tehdä perinteiseen tyyliin ilman muoveja tai lasivilloja. Mika ja Jenni suosivat kierrättämistä, korjaamista ja itse tehtyä.

Remontointi, tuunaaminen ja vanhojen tavaroiden etsiminen kirpputoreilta käy myös molempien harrastuksesta.

Pariskunta on purkanut kotoa pois vanhoja lastulevyjä ja kaivanut vanhoja lankkuja esiin muovimattojen alta. Nyt he yrittävät säästää mahdollisimman paljon alkuperäisiä tapetteja.

Jenni on tyytyväinen kädenjälkeensä makuu­huoneessa, jonka seinistä hän on kuorinut esille 1920-luvun paperitapetin.

– Seinässä oli kolme tapettikerrosta päällekkäin, ja sitä piti raaputtaa pala palalta ­vesi- ja sinoliseoksen kanssa varovasti, ­ettei paperi­tapetti kastu liikaa. Tein sitä yhteensä vuoden verran.

Perhe tiskaa kylpy­huoneessa ja ottaa huuhteluvedet talteen vessan huuhtelua varten. Aiemmin oman kaivon vesi ei ollut juomakelpoista, ­joten juomavesi piti ­tuoda muualta. ”Kun saimme hanasta ensimmäiset tipat juoma­kelpoista vettä, koko ­perhe kokoontui hanan viereen hurraamaan”, Jenni muistelee.
Olohuoneen nurkkaus on yksi perheen nuorison ja koirien lempipaikoista. Koirien vahti­väylä kulkee ikkunalta ikkunalle, sohvalta pöydän kautta nojatuolille ja takaisin.

Ruokaa perhe laittaa 1960-luvun keitto­komerossa, jossa on edelleen käytössä 70 vuotta vanha liesi.

– Se vie varmasti paljon sähköä, mutta toisaalta siinä on niin paksut keittolevyt, että ne säilövät lämpöä, vaikka virran katkaisisi kokkaamisen puolivälissä, Jenni sanoo.

Jossain vaiheessa remontin alle pääsee suurempi keittiö, joka täytyy rakentaa kokonaan. Sitä silmälläpitäen vintillä odottaa 1960-luvun keittiö, joka pääsee Mailandereiden kodissa uuteen käyttöön.

Keittiössä on valmiina tällä hetkellä ainoastaan vanha puuhella sekä leivinuuni.

– Niitä käytämme silloin tällöin. Puuhella lämmittää hyvin muitakin huoneita, ja leivinuunissa olemme kokanneet esimerkiksi pizzaa, Jenni sanoo.

200-neliöisestä kodista asuinkäytössä on nyt puolet, talon alakerta, jossa sijaitsee keittokomeron ja tuvan lisäksi vierashuone sekä suuri sali.

Sali on jaettu sivuverholla kahtia, ja sen toisessa päässä on vanhempien, toisessa tyttöjen makuuhuone.

Lapset odottavat jo sitä, milloin yläkertaan saadaan heille omat makuuhuoneet.

– Ja vedettävä vessa olisi kiva, Minka kertoo.

Suuressa salissa riittää tilaa Ainon omille projekteille. ”Tosin lapset eivät tykkää, että heidän huoneidensa läpi kävellään. Jos molemmat ovat saaneet yhtä aikaa huoneensa siisteiksi, keskelle muodostuu kiitorata, jota voi juosta tai rullata toimisto­tuolilla. Sotkea saa, sillä parketti puretaan ja seinissä on vielä poistettavaa lastulevyä”, Jenni sanoo.

Remontoiva elämäntapa on herättänyt lähipiirissä ihmetystä.

– On moni sanonut ihan suoraan, että tämmöisen menitte sitten ostamaan, Jenni kertoo.

– Ja kyllähän tämä ulkoapäin näyttää vähän ränsistyneeltä autiotalolta, hän hymähtää.

Hän ei kuitenkaan näe uutta taloa edes vaihtoehtona.

– On hienoa olla osa tällaisen vanhan talon jatkumoa. On meidän vastuullamme huolehtia melkein 300 vuotta vanhasta talosta edelleen.

Perheelle vanhassa talossa asumiseen on useita syitä, joista ensimmäinen on ennen kaikkea kestävyys.

– Lisäksi ekologisuus ja kauneus. Kyllä vanhat huonekalut ovat kauniimpia kuin Ikean huonekalut, Jenni sanoo.

– Hirsitalo saattaa kestää 300 vuotta, mutta samaa ei voi sanoa uusista taloista. Ennen myös korjattin, jos jokin meni rikki, toisin kuin nykyisin.

Olohuoneen keittiön­pöytä on perheen kokoontumispaikka, jonka ääressä he syövät, pelaavat ja tekevät läksyt. Jenni, Mika, Aino ja Minka ovat asuneet nykyisessä kodissaan kolmen vuoden ajan. Usein viikonloppuja ja lomia ­kotona viettävät myös ­Mikan tytär Minea poika­­­ystävänsä Rasmus Kallion kanssa.

Perheen koti on vanha, mutta niin on sen sisustuskin. Koko kodista ei löydy montaa esinettä, jotka olisi ostettu uutena. Jenni hankkii mielellään huonekaluja ja esineitä esimerkiksi nettikirpputoreilta.

Joskus huonekalut, esineet ja paikatkin saavat kodissa myös uuden käyttötarkoituksen. Vanha kylpy­amme löytyy pihalta, ja se toimii kesäisin paljuna. 1920-luvun jäillä täytettävästä jääkaapista on puolestaan tulossa viinikaappi, ja ruokakomero on jo remontoitu Jennille vaatehuoneeksi.

Muutamassa asiassa Jenni kuitenkin antaa periksi moderneille vaihtoehdoille.

– Uuteen kylpyhuoneeseen olisi kiva saada lattialämmitys ja keittiöön tiskikone. Lisäksi meillä on sähkösauna, ja se saa jäädä, sillä se on varmasti käytännöllisempi kuin puusauna sitten, kun olemme vanhoja.

Sillä vanhanakin he aikovat asua samassa kodissa.

– En varmasti lähde tästä ikinä mihinkään. Remontti on jo vienyt kaikki rahat ja mielenterveyden, Jenni naurahtaa.

Kommentoi »