Maiju opetteli ompelemaan vanhoista pöytäliinoista, jotta voisi tehdä rakastamiaan mekkoja itse – nyt hän ompelee jopa alusvaatteet ja uikkarit

Kukkamekko, kukkamekko, värikäs hame, kukkamekko… Maiju Louhelaisen tyylistä ei voi erehtyä, kun selaa hänen Instagram-tiliään. Maiju käyttää kukkamekkoa lähes päivittäin, kesästä talveen. Kahdeksan vuotta sitten hän alkoi ommella mekkoja myös itse. Nopeasti syntyi ajatus memade-vaatekaapista, jossa kaikki asut ovat omatekemiä. Nyt tavoite on melkein saavutettu. Parasta itsetehdyissä mekoissa on reilun kokoiset taskut: Maiju ei ompele mekkoa ilman niitä.

Ompelet paljon erilaisia mutta upeasti istuvia mekkoja. Millainen ompelija olet?

En ole koskaan ollut käsityöihminen. Vuonna 2016 ostin parilla kympillä vanhan koulukäytössä olleen ompelukoneena ja päätin haastaa itseni kokeilemaan, onnistuuko ompeleminen minulta ollenkaan.

Paikkasin ensin muutaman lakanan ja sitten ostin Kontista halpoja pöytäliinoja, joista tein kokeeksi asuja. Ompelemisesta tulikin arjen pakopaikka, joka on ihan muuta kuin työni lehtorina. En olisi uskonut, että käsillä tekeminen on niin rentouttavaa ajoittain kuormittavan työn vastapainona. On myös kiva nähdä, että osaan ja pystyn oppimaan uutta.

Maijun vaatteista noin 85 prosenttia on itse tehtyjä, jos rintaliivejä ja sukkahousuja ei lasketa. Hän suosii kotimaisia kangasbrändejä, yrittää pitää kangasvaraston pienenä ja ostaa vain tarpeeseen. ”Toisaalta on kiva pitää kotona jonkin verran perustrikoota ja collegea, etenkin lasten tarpeisiin.” Marimekon Oodi-kankaan hän hankki varta vasten kietaisumekkoa varten.

Yhden mekon ompelemiseen menee neljästä viiteen tuntia. Jos tuttu kaava on valmiina, kuluu aikaa puolet vähemmän. Kauemmin kestää tehdä esimerkiksi paitamekkoa, jossa on kaulukset ja rannekkeet hihoissa. ”Parasta on, kun inspiraatio iskee. Etsin lehtivarastosta tai kaavalaatikosta kaavan, valitsen kankaan ja ideasta valmiiseen vaatteeseen kuluu kuusi tuntia.” Maiju julkaisee kuvia ompelutöistään Instagram-tilillä @kaksoisneula.

Maijun töistä ei uskoisi, että hän pitää pikkutarkkojen vaiheiden seuraamista heikkoutenaan. ”Huokaisen salaa, kun lapseni pyytää uusia boksereita, sillä niissä on niin paljon pieniä työvaiheita.”

Olen ompelijana aika suurpiirteinen. En ole käynyt käsityökursseja tai katsonut Youtube-videoita vaan oppinut yrityksen kautta. Alussa yritin noudattaa mallia ja ohjetta tarkkaan ja kerryttää siten osaamista. Olen oppinut näkemään nopeasti, istuuko jokin vaate minulle. Olen aiemmalta koulutukseltani insinööri, ja periaatteessa ompelukin on insinöörihommaa: siinä tehdään kaksiulotteisesta kankaasta kolmiulotteinen rakenne. Katsomalla kangasta osaan jo hahmottaa, millaiselta vaate tulee näyttämään.

Teen aika rohkeasti muutoksia myös matkan varrella enkä mittaile saumanvaroja viivoittimella. Viskoosi on tosin paha materiaali, koska sen liukkauden vuoksi täytyy olla tarkempi. Joskus haaveilen ompelevani silkistä, mutten ole vielä uskaltanut.

Maiju saa usein kehuja vaatteistaan. ”Kysyin joskus lähimmiltä ystäviltä, huomaako vaatteistani, että ne ovat itsetehtyjä. Ei kuulemma huomaa, vaikka saattavathan he sanoa niin vain ollakseen kilttejä.”

Denimkankainen mekko on Maijun voimavaate. ”Överin iso helma ja kauluksen röyhelöt ovat niin ihania, että mekosta tulee aina hyvä mieli.”

Mitä olet oivaltanut itsestäsi harrastuksen myötä?

Olen perheemme pahin kiroilija, ja jos ommellessa jokin menee pieleen, muut kyllä kuulevat sen. Olen tosin huomannut, että mokia sattuu silloin, kun on valmiiksi pahalla tuulella tai väsynyt. Koetan pyrkiä kuuntelemaan mielentilaani – tuoko ompelu tässä tilanteessa iloa, riemua ja rauhaa vai kuormittaako entisestään. Viime aikoina olen myös yrittänyt opetella arvostamaan prosessia eli sitä, että eihän käsin tehdessä ole itse asiassa kiire mihinkään. Voin vain nautiskella tekemisestä ja siitä, etten ole vastuussa kenestäkään. Kuvaan sitä rauhaa zeniksi.

Kaikki visiot eivät ole onnistuneet. Yksi karmeimmista mokista oli raidallinen takkimekko. Mielessäni näin sen kimonotyyppisenä, mutta lopputulos oli kuin saunatakki. Sitä ei ole koskaan käytetty.

Yksi lempimekoista syntyi Suuri Käsityö -lehden muokattavalla mekkokaavalla, joka on Maijun mukaan täydellinen. Sudenkorentokuosinen mekko on tehty jo vuonna 2019. ”Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Olen pessyt mekon ehkä 50 kertaa, mutta se on edelleen kuin uusi.” Maiju ompelee mekkoihin aina taskut, jotta pikkutavaroita ei tarvitse kantaa kädessä tai laukussa.

Mekkotehtaan Saana- kaavalla tehtyä rimpsumekkoa koristavat Maijun suosikkikukat pionit. Kangas on Nuppu Printin. Marimekon Unikko-kankaasta tuli myös toppi tyttärelle.

Maiju ei ompele muille kuin perheenjäsenille. ”En tykkää ommella aikataulupaineessa ja pakko vie tekemisestä ilon. Mietin myös, mitä tapahtuu, jos teen virheen ja toisen hankkimaa kallista kangasta menee hukkaan.”

Mitä olet oppinut vaatteiden tekemisestä?

Seuraan trendejä, mutta tärkeämpää on, että vaate istuu päälle ja näyttää omalta. Aika harva aikuinen käyttää joka päivä kukkamekkoja, mutta viihdyn niissä parhaiten ja itse tekemällä saan juuri sellaisen kuin haluan. Teen itse myös alusvaatteet, yöasut, verkkarit ja uima-asut. Usein ompelen pikkuhousut mekkokankaan jämäpaloista. On hauskaa, että ne ovat sävy sävyyn, vaikkei kukaan muu sitä tiedäkään.

Pyrin siihen, että myös käytän jokaista vaatetta. Käsityöt eivät ole kovin ympäristöystävällinen harrastus, koska silloin tehdään jatkuvasti uutta. Yritän käyttää jokaisen kangaspalan ompelemalla asusteita ja kestorättejä. Toisaalta tiedän, kuka vaatteeni on tehnyt. Ja kun itse tehdessä pitää konttailla lattialla kaavaa piirtäen, mietin pidempään, haluanko vaatteen oikeasti vai en.

”Inhoan silittämistä. Välisilitykset kuuluisivat oleellisesti ompelemiseen, mutta teen ne vain, jos on aivan pakko”, Maiju kertoo. Hän on ratkaissut ongelman silittämällä kerralla kymmenen mekkoa, jotta silitysrautaa ei tarvitse kaivaa niin usein esiin.

Maiju pyrkii käyttämään jokaisen kangaspalan.

Kuinka pitkään vaateprojektisi kestää?

Olen ommellut monta sataa vaatetta itselleni ja lapsilleni, jos jokainen alusvaate lasketaan erikseen. Rintaliivit, sukkahousut, farkut ja ulkovaatteet ostan kaupasta, ja minulla on muutama Marimekon vaate.

Vaatekaappini ei ole varmaankaan koskaan täysin valmis. Toisaalta en välttämättä tarvitsisi lisää vaatteita. Vitsailen, että haittapuoli laadukkaista materiaaleista ompelemisessa on se, että ne eivät hajoa eikä tule tarvetta uudelle. Haaveilen, että saisin ommeltua itselleni villakangastakin, kietaisumekon ja mustan perusjakkupuvun käyttämällä samoja tekniikoita kuin räätälit.

Maijulla on yleensä aina kesken myös neuleprojekti, joka etenee hitaasti. Maiju ottaa puikot hetkeksi esiin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. ”Neulon lähinnä sukkia ja pipoja, joita lapset pyytävät minulta.”