Köynnöshortensia ja lautakatto ajoivat muotoilija Maija Puoskarin ostamaan 60-luvun asunnon puolison tietämättä
Tällainen koti oli ollut haaveena niin pitkään, että Maija oli ehtinyt jo kerätä kirpputoreilta koko kalustuksen jemmaan ystäviensä vinteille ja kellareihin. Vaikka Tuukka oli tavoittamattomissa kalassa Lapissa, Maija ei voinut olla ostamatta 60-luvun rivitaloa, jossa hurmasivat alkuperäinen puukatto, portaikko ja lattia.
asukkaat Muotoilija Maija Puoskari, 45, creative director, graafinen suunnittelija Tuukka Tujula, 45, sekä lapset Tatu, 13, ja Taimi, 6.
koti Asunto rivitalossa vuodelta 1965 Helsingin Itä-Pakilassa. Neliöitä on 158.
Köynnöshortensia kohosi pitkin 60-luvun rivitalon tiiliseinää. Talon rakentamisen aikoihin istutettu kasvi oli villiintynyt ja rönsynnyt yläkerran makuuhuoneiden ikkunoihin asti peittäen koko julkisivun. Se oli ensimmäinen asia, johon muotoilija Maija Puoskari rakastui kodissa.
Toinen oli valo, jota virtasi kotiin joka suunnasta. Kolmas oli puutarha, jossa ammattilaisen silmä näki hyvin hoidetut vanhat perennat ja rakkaudella kasvatetun ison pionipenkin.
mutta siinä missä Maija oli jo vetänyt ostohousut jalkaan, oli puoliso Tuukka Tujula kalassa jossain Ruotsin Lapin perukoilla, jossa puhelimen kentästä ei ollut tietoakaan. Maija ja Tuukka olivat jo jonkin aikaa kaivanneet pois Helsingin Kalliosta hieman sitä rauhallisemmalle ja metsäisemmälle alueelle.
Lainalupaus oli olemassa, joten Maija päätti ystävänsä tukemana tehdä tarjouksen. Olihan Tuukka kuitenkin ajanut jo kerran Maijan kanssa talon ohi!
Tilanne kehittyi nopeasti. Myyjä oli kuullut, miten Maija oli rakastunut juuri puutarhaan, talon arkkitehtuuriin ja alkuperäiseen puukattoon, joka oli myyjän itsensä rakentama. Niinpä hän halusi myydä kotinsa Maijan nelihenkiselle perheelle eikä muille ostajille, jotka olivat valmiita laittamaan koko sisustuksen uusiksi.
tällaisesta kodista Maija ja Tuukka olivat haaveilleet pitkään. Niin pitkään, että kirppishaukaksi tunnustautuva Maija oli säilönyt niin paljon kirpputoreilta löytämiään huonekaluja ystäviensä vinteille ja kellareihin, että uuteen, melkein neljä kertaa entistä isompaan kotiin tarvitsi hankkia enää sohva. Muotoilun suuruudet ja Maijan ihailemat Bouroullecin veljekset olivat onneksi suunnitelleet täydellisen yksilön: Ligne Roset’n vihreä sohva muutti olohuoneen keskipisteeksi, josta voi kesällä ihailla puutarhaa ja talvella takkatulta.
Maija tosin harvemmin kääriytyy sohvannurkkaan vaan päinvastoin nauttii puuhailusta.
– Siis miehän rakastan kaikenlaista puuhailua, remontointia, asennusta ja varsinkin puutarhassa möyhimistä ja kitkemistä. On ihanaa tehdä sitä pikkuhiljaa ja nähdä oman työnsä tulokset, Maija kertoo.
Myös kuusivuotiaan Taimin lempipuuhaa on puuhastella puutarhassa Maijan kanssa ja tutkia pihalta ja lähimetsästä löytyviä ötököitä ja matoja.
Muotoilijana tunnetulla Maijalla on myös floristin tutkinto, joten rakkaus luontoon ja kasveihin ei näy ainoastaan suunnittelutyössä vaan koko kodin viherkasveissa ja puutarhassa. Pihalla on vanhan pionipenkin lisäksi pieni hyötypuutarha, useita japaninvaahteroita ja myös keskeneräisiä projekteja, joita ei maallikko huomaa mutta jotka kuuluvat puutarhanhoitoon.
– Puutarhanhoito ei ole nopeatempoista puuhaa, päinvastoin. Se vaatii kärsivällisyyttä. Nyt esimerkiksi pihalla on menossa tuoksuvatukan hävitysoperaatio, jonka vuoksi aidanvieri on peitetty katekankaalla ja kivilaatoilla estämään sen kasvu. Parin vuoden päästä voin ottaa ne pois ja perustaa kukkapenkin. Hektisessä maailmassa tällainen maadoittaa ja pakottaa ottamaan rauhallisesti. Yleensä mie en ole siinä kauhean taitava.
60–70-lukujen arkkitehtuuri miellyttää sekä Maijaa että Tuukkaa. Isot ikkunat, selkeät linjat ja harkittu materiaalien käyttö antavat pohjan sisustukselle ja elämiselle.
Sisustuksen suunnittelussa tärkeimpinä esiin nousevat mittasuhteet, jotka usein osuvat oikein, jos suosii talon kanssa samanikäisiä huonekaluja. Maija on tarkka väreistä, ja tilojen sävyt rakentuivat harkitun väripaletin ympärille. Yhteisten tilojen katon ja lattian puupintoja on raikastamassa seinien vaalea hiekan sävy. Se antaa neutraalin taustan esineistölle mutta on lämpimämpi kuin täysin kirkas valkoinen.
Makuuhuoneissa taas saa olla väriä. Lapset saivat valita itse omien huoneidensa sävyt, ja vanhempien makuuhuoneen värikartta muodostui rusehtavan persikan ja pihlajanpunaisen ympärille.
Luonnosta ammentavalla muotoilijalla on kellarissa oma työpiste, jossa on mahdollisuus levittää keskeneräiset keramiikkatyöt ja näyttelyihin tulevat teokset ympäriinsä ilman, että koko koti on valjastettu työntekoon. Siellä talvi-iltoina Tuukka myös usein sitoo perhoja.
Haastatteluhetkellä kellarissa rakentuu uusi Puhdetyö-näyttely, jonka Maija ja Tuukka tekevät joka vuosi ystäviensä kanssa Helsinki Design Weekin yhteyteen. Näyttelyä varten he ovat ensin kesällä viettäneet viikonlopun saaressa kahden muun muotoilijapariskunnan kanssa ja puhdetyöt jatkuvat sitten kotona. Tällainen tapa työskennellä on juuri sellainen, mistä Maija nauttii eniten. Siinä yhdistyvät luontosuhde, suunnittelu ja ystävät.
Koko perheen yhteisiä intohimoja ovat sienestys ja retkeily, ja Tuukka ja Tatu ovat myös innokkaita kalastajia. Siellä täällä ikkunalaudoilla ja kirjahyllyn päällä näkyy Jäämeren rannalta löydettyjä, pyöreäksi hioutuneita kiviä. Syysviikonloput menevät usein metsässä, mutta nyt illallissienet voi poimia myös kotimatkalla lähimetsästä ja kokata yhdessä pastaksi tai risotoksi.
– Haaveilen suurista juhlista. Sellaisista, joihin saisimme Tuukan kanssa kokata metsän antimista ja nauttia hyvästä ruoasta ystäväporukan kesken.
Vaikka kodissa tehtiin remontti, lattia, katto ja portaikko saivat jäädä rauhaan.
