Miksi teipillä on väliä ja mihin käytetään suihkepulloa? Maalarimestari jakaa parhaat vinkkinsä kotiremppaajille

1. Maalit, mitä niitä on

Takavuosina maalityypit jaoteltiin erityisesti ohenteen mukaan. Öljymaalia ohennettiin tärpätillä, lateksia vedellä. Liuotinohenteiset maalit haisivat tuoreina melko väkevästi, ja välineiden puhdistus oli työlästä. Toisaalta nuo maalit tasoittuivat paremmin kuin vesiohenteiset. Harrastelijakin sai aikaan näyttävää pintaa. Nykyään lähes kaikki kuluttajakäyttöön tarkoitetut maalit ovat vesiohenteisia, maalityypin määrittävä tekijä on valmistuksessa käytetty sideaine. Yleisimmät ovat mänty- ja pellavaöljyn avulla valmistettu alkydihartsi ja muovipohjainen akrylaatti. Nykymaalit tasoittuvat itsestään likimain yhtä hyvin kuin entiset öljymaalit.

2. Perinnetietoisille

Jos haluaa vanhan ajan perinteistä maalipintaa, tarjolla on esimerkiksi rappauksen, betonin ja tiilen maalaukseen soveltuva, vesihöyryä hyvin läpäisevä (eli ”hengittävä”) kalkkimaali. Hyvän seinä- ja kattomaalin voi sekoittaa myös itse: liitu- eli liimamaaliin tulee luuliimajauhetta tai tapettiliisteriä, liitua ja vettä sekä haluttaessa väripigmenttejä. Helppoa kuin lettutaikinan teko. Liitumaali peittää hyvin, muttei kestä kosteutta tai kulutusta. Kolmas suosittu perinnemaali, liuotinohenteinen pellavaöljymaali, tarttuu tiukasti huokoiseen puupintaan, mutta kuivuu tuskastuttavan hitaasti.

3. Onko kiiltoa vai ei?

Maalit jaetaan yleisesti kuuteen kiiltoasteeseen: täyskiiltävä, kiiltävä, puolikiiltävä, puolihimmeä, himmeä ja täyshimmeä. Kiiltoaste vaikuttaa käytännössä eniten maalatun pinnan pesunkestävyyteen. Kiiltävää pintaa voi hinkata huolella, mutta himmeää sopii korkeintaan pyyhkiä varovasti kostealla liinalla. Maalitehtaat ovat tosin kehittäneet himmeitä seinämaaleja, jotka kestävät hieman innokkaampaakin pesemistä. Kiiltoaste vaikuttaa myös heijastuvan valon määrään sekä värikylläisyyteen. Himmeä pinta näyttää tummemmalta, kiiltävä puolestaan värikkäämmältä. Sisustusmaalit valitaan yleensä kiiltotaulukon himmeästä puoliskosta.

4. Pensseli, tela vai ruisku?

Jokaiselle pinnalle on omanlaisensa työkalut. Kalleimmatkin työvälineet ovat niin edullisia, että laatuun kannattaa satsata. Perussääntö on, että nykymaaleille käytetään pehmeistä keinokuituharjaksista sivellintä, luonnonharjakset ovat turhan karkeita tasaisen pinnan tekemiseen. Kaikkein tasaisinta pintaa saa juuri siveltimellä, vaikka erittäin lyhytnukkaisella telallakin voi maalata varsin tasaisesti. Roisit seinätelat tekevät karkeampaa jälkeä, mikä niitä käytettäessä on tarkoituskin. Täydellisen sileä seinä tai katto näyttää tylsän yksiulotteiselta. Joissakin tapauksissa voi olla perusteltua maalata isoja pintoja tai koukeroisia huonekaluja maaliruiskulla.

5. Ruiski ilmaan kosteutta

Ulkomaalaus suositellaan tehtäväksi kohtuulämpimällä tyynellä pilvipoutasäällä. Soveltuvin osin tämä pätee myös sisämaalaukseen. Sisällä ilman suhteellinen kosteus voi lämmityskaudella jäädä varsin alhaiseksi. Ja kun patterit hohkaavat lämpöä, maali voi kuivua turhan nopeasti. Voi olla aiheellista alentaa sisälämpötilaa hieman ja käyttää ilmankostutinta maalattavassa huoneessa tai kostuttaa huoneilmaa suihkupullolla juuri ennen maalausta.

6. Pese pinnat, paitsi himmeät

Maalattavat pinnat voidaan pestä vanhaan malliin kristalli- eli pesusoodalla. Se on vahva aine, joka on huuhdeltava huolellisesti ennen maalausta. Nykyaikaisempi konsti on käyttää erityistä maalipesua, joka poistaa muun muassa likaa, rasvaa, öljyä ja vahaa. Samalla se himmentää pinnan, mikä auttaa uusien maalikerrosten tarttuvuutta. Ennestään himmeäksi maalattua pintaa ei kannata pestä, kosteus imeytyy vanhan maalin läpi.

7. Tasoittaminen kysyy taitoa

Erityisesti jos ollaan maalaamassa isoa tasaista pintaa, vaikka olohuoneen seinää, pinnan tasoittaminen ennen maalausta on yksi tärkeimmistä työvaiheista. Tasoittamisessa on monta huomioon otettavaa asiaa. Pitääkö vanha pinnoite poistaa? Mikä on tasoitteen tarvittava täyttökyky? Onko hankittu sopivan kokoinen tasoituslasta? Onko hankittu epäkeskohiomakone ja siihen sopivat paperit tai verkot? Onko hiontapölyn poisto mietitty? Pienet reiät on helppo paikata, mutta koko seinän tasoittaminen vaatii todellista osaamista. Kannattaa miettiä ammattilaisen palkkaamista.

8. Suojaa kaikki minne et halua maalia

Kun hiomapölylle tai maaliroiskeille mahdollisesti altistuvat paikat suojataan perusteellisesti, tarvitaan neljää asiaa: pahvia, muovia, maalarinteippiä ja kärsivällisyyttä. Kyllähän perinteinen sanomalehtisuojauskin pitää roiskeet loitolla, mutta lattiaan teipattu sanomalehti repeää helposti ja isomman vahingon sattuessa se ei ole riittävän tiivistä. Jos maalia pääsee suojauksen läpi tai ohi, tahrat on syytä poistaa tuoreina.

9. Osta vain parasta teippiä

Maalarinteippi kuuluu luokkaan ”niin edullista, ettei laadusta ole järkevää tinkiä”. Parhaissa teipeissä käytetty luonnonkumiliima tarttuu hyvin erilaisiin pintoihin ja silti lähtee irti sopuisasti. Sisämaalauksessa teipit on tärkeää laittaa paikoilleen pari tuntia ennen maalaamisen aloittamista, jotta liima ehtii asettua. Vielä tärkeämpää on poistaa teipit maalaamisen jälkeen ennen kuin maali ehtii kuivua. Teippi irtoaa siististi, kun sitä vetää rauhallisesti ja tasaisesti 45 asteen kulmassa.

10. Pohjamaalauksesta ei kannata tinkiä

Pohjamaali tekee tasaisesti imevän pinnan pintamaalille, parantaa pintamaalin tartuntaa ja tasaa pohjan värin. Pohjamaali on yleensä valkoista, täyshimmeää ja nopeasti kuivuvaa. Jos pinnoissa on vaikeasti poistettavaa likaa kuten nikotiini-, noki- tai tussitahroja, tarvitaan eristyspohjamaalia – esimerkiksi Tikkurilan Akrostop –, joka estää tahrojen tunkeutumisen pintamaalikalvon läpi.

11. Pese työvälineet saastuttamatta

Vesiohenteisissakin maaleissa käytetyt muovit ja pigmentit ovat myrkyllisiä, niitä ei saa joutua viemäriin. Pyyhi ylimääräinen maali esimerkiksi maalipurkin reunaan. Pane sivellin likoamaan erilliseen astiaan. Liotuksen jälkeen pyyhi loput maalijäämät siveltimestä. Huuhdo sivellin juoksevassa vedessä. Anna maalijäämien painua sakaksi liuotusastian pohjalle ja kaada sakasta erottunut vesi viemäriin. Kuivata sakka astian pohjalla ja laita se sekajätteeseen. Jos sakka ei ole kuivunut, se pitää viedä vaarallisen jätteen keräyspisteeseen suljetussa, hyvin merkityssä astiassa.

Asiantuntija: koulutussuunnittelija, maalarimestari, FM Riikka Heiskanen, Helsingin maalariammattikoulu