Vuonna 1995 rakennetun omakotitalon tontilla on ollut ennen lehmien laidun, jossa perheen isän vanhemmat ovat  tehneet töitä. Isä on itse rakentanut kodin alusta loppuun, ja puutavarakin kaadettiin omalta tontilta. Olohuoneen pyökinvärinen laminaattilattia maalattiin valkoiseksi. Nojatuolit ovat Pentikin Henrietta-mallistoa ja sohva Vaihtokalusteesta. Raput ovat papan tekemät, alun perin koivunväriset. 

Kauniisti kulahtanut lipasto on perheen äidin rakkain huonekalu. Hän osti sen porilaisesta antiikkiliikkeestä 20 vuotta sitten. Tummanruskea väri hävisi valkoisen maalipinnan alle. 

Keittiö koki kasvojenkohotuksen muutama vuosi sitten. Kaappien rungot ja välitilan kaakelit maalattiin valkoisella. Kaapinovet, tasot ja allas ostettiin uutena. Vanha vaaka on kirppislöytö. ”Emme halunneet keittiöön valkoista lattiaa, sillä siinä näkyy jokainen roska ja tahra. Vaaleanharmaa on osoittautunut hyväksi väriksi.”  

Kodissa on paljon ikkunoita, ja taloon tulvii valoa joka puolelta. Keittiön erkkeri on talon paras paikka. Ikkunat avautuvat kaikkiin ilmansuuntiin, ja niistä voi ihailla omaa pihaa. Verhot löytyivät valmiina Jotexilta: ne ovat alun perin jouluverhot, joita perheen äiti tuunasi piilottamalla punaiset nauhat paksujen pellavanauhojen alle. Näin verhoja saa muunneltua vuodenaikojen mukaan. 

Tytöt ovat soitelleet ahkerasti niin sanotussa pianohuoneessa. Myös täällä maalisuti on heilunut, sillä pöytä ja tuolit on maalattu valkoisiksi.

Vanhempien makuuhuoneen vihreä tapetti poikkeaa kodin muista väreistä. Designers Guildin tapetti on alun perin vanhimman tyttären valitsema, sillä hän asui ennen huoneessa. Tyttären hääkimpusta on teetetty taulu noormarkkulaisella Kristiina Kalliolla.

Lastenhuoneena aikansa palvellut tila yläkerrassa on nyt askartelu- ja ompeluhuone. Matto, viiri nauha ja tyynyt ovat itse tehtyjä.

Pieni valkoinen apupöytä on saatu isovanhemmilta. Pöytä oli jo matkalla kirpputorille, mutta tytär halusi vielä pelastaa sen.