Kotivinkki

M/S Suukko on Marin ja Vellun kelluva unelmakoti – "Tylsistyn helposti, ja tavallisissa kodeissa alkaa nopeasti ahdistaa"

M/S Suukko on Marin ja Vellun kelluva unelmakoti – "Tylsistyn helposti, ja tavallisissa kodeissa alkaa nopeasti ahdistaa"
Mari ja Veli-Pekka 'Vellu' Korhosen uusperhe asuu ympäri vuoden laivassa. ”Meri on tässä asumismuodossa se juttu. Siitä ei saa tarpeekseen”, Vellu kuvailee.

Ruokapöydän alla makoileva italianvesikoira Elsa säpsähtää ylös ja haukkuu muutaman kerran kuuluvasti. Sitten keittiöön kantautuvat askelten rummuttavat äänet ulkoa laivan kannelta.

Kotiintulija on Kasper, 13, jonka koulupäivä on päättynyt.

– Elsa ilmoittaa heti, kun joku astuu kannelle. Jos me emme tulijaa huomaa, koira huomaa kyllä, sanoo helsinkiläinen Mari Korhonen.

Marin ja hänen puolisonsa Veli-Pekka Korhosen koti kelluu laituriin kiinnitettynä Aurinkolahden ja Kallahden rajalla, Helsingin Vuosaaren kupeessa. M/S Suukko -nimen saaneessa laivassa asuvat myös Veli-Pekan eli Vellun tytär Julia, 17, ja joka toinen viikko Marin poika Kasper. Vellun toinen tytär Emma, 11, käy viikonloppuisin.

Perhe osti asuntolaivan neljä vuotta sitten.

– Yllätti, miten framilla olemme. Kaikki ihmiset eivät jostain syystä miellä tätä yksityiseksi tilaksi. He saattavat hypätä kannelle katselemaan. Siihen kesti hetken tottua, ja vieläkin se kummastuttaa. Eihän kukaan tule toisen parvekkeellekaan tai nouse parkkipaikalla toisen prätkän päälle kokeilemaan, Mari sanoo.

Asuntolaiva M/S Suukko on Mari ja Veli-Pekka Korhosen sekä Julian, Emman, Kasperin ja Elsa-koiran koti. Laituripaikka on tuulinen, mutta muuten perhe on siihen tyytyväinen. Lasten koulut ovat lähellä ja naapurit mukavia.
Laivakoti tuntuu niin tavalliselta, että joka toisen viikon kerrostalossa isänsä luona asuva Kasper ei osaa sanoa, mikä siellä olisi erilaista kuin maissa. Kaverit ja koulu ovat samalla tavalla lähellä, kun astuu ulko-ovesta ulos.
M/S Suukko on rakennettu alun perin kalastusalukseksi. Kylmän sodan aikaan se oli Neuvostoliitossa vakoilualuksena.

Rantaa reunustaa kerrostalojen rivi, ja muutamat naapurit seuraavat laivan liikkeitä tarkasti. Sekin hätkähdytti aluksi.

– Jos olemme pari tuntia huoltolaiturissa tai kiertämässä läheistä Villingin saarta, Facebookin Vuosaari-ryhmään saattaa ilmestyä kuva ja ihmettelyä, missä Suukko on, Mari sanoo.

Kerran alkuaikoina Mari ja Vellu olivat saunomassa laivan puulämmitteisessä saunassa, kun kannelle rymisteli joukko palomiehiä täydessä sammutusvarustuksessa. Ohikulkija oli nähnyt laivan piipusta tupruavan savun ja soittanut hätäkeskukseen.

– Säikähdimme ihan hirveästi. Mutta pitää ajatella, että vaikka olemme vähän näyteikkunassa tässä, niin olemme tosi turvassa. Naapurit ja ohikulkijat pitävät huolta. On myös ihanaa, kun ihmiset tulevat kertomaan, kuinka he katsovat tuulen suunnan meidän lipustamme tai kuinka laituri oli ennen meitä niin tyhjä, Mari toteaa.

Mari Korhonen on tyytyväinen, että laivassa säästyy puutarhatöiltä. Lumityöt on tehtävä talvisin kannelta ja laiturilta. Mari halusi kotiin kaikki tärkeimmät mukavuudet.
Ikkunoista siintää merinäköala, tietenkin.
Toistaiseksi Mari ja Vellu eivät ole liikkuneet laivallaan juuri päiväretkiä pidemmälle, koska loma-ajat ovat menneet remontointiin. Kesäksi on suunnitteilla parin viikon reissu Ahvenanmaalle. ”Halpaa se ei ole. Joudumme ostamaan öljyä 2 000 litraa. Parasta on se, ettei tarvitse pakata: köydet irti ja mennään”, Mari sanoo.
Jostain syystä olen mieltynyt erikoisiin paikkoihin: voisin asua junanvaunussa, majakassa tai tuulimyllyssä. Tylsistyn helposti, ja tavallisissa taloissa alkaa nopeasti ahdistaa.
Vanha laiva on kokenut ison muodonmuutoksen. M/S Suukko on rakennettu alun perin kalastusalukseksi. Kylmän sodan aikaan se oli Neuvostoliitossa vakoilualuksena. Ennen Korhosia se on ollut kahden perheen koti. Ensimmäinen perhe pelasti laivan romuttamolta ja toinen muutti sen ison perheen asuntolaivaksi. Korhoset remontoivat tilat omannäköisikseen.

Idea asuntolaiva-asumisesta oli muhinut Marin mielessä vuosituhannen vaihteesta saakka. Hän asui tuolloin Hollannissa ja ihastui asumismuotoon.

– Jostain syystä olen mieltynyt erikoisiin paikkoihin: voisin asua junanvaunussa, majakassa tai tuulimyllyssä. Tylsistyn helposti, ja tavallisissa taloissa minua alkaa nopeasti ahdistaa. Muistan, että jo lapsena olisin halunnut muuttaa karavaaniin.

Vellunkin mielessä asuntolaiva oli muhinut ääneen sanomattomana unelmana parinkymmenen vuoden ajan. Hän seurasi blogia, jossa suomalaisperhe kertoi arjestaan asuntolaivassa.

Kun blogin perhe päätti laittaa laivansa myyntiin, eivät Mari ja Vellu aikailleet, vaan lähtivät katsomaan kotia.

– Se oli menoa – siinä ei enää paljon järjen kanssa ollut tekemistä, Vellu sanoo.

Niin M/S Suukko oli heidän.

Kun perhe muutti laivaan, noin 80 prosenttia omaisuudesta piti hävittää. Kaikki se tavara ei olisi mahtunut tänne.

Perhe asui vuokralla kerrostalokolmiossa Espoossa. Laiva oli valmiiksi kalustettu, joten he myivät huonekalunsa ja suurimman osan irtaimistostaan ennen muuttoa.

– Otimme mukaan suurin piirtein patjat ja vaatteet. Noin 80 prosenttia omaisuudesta piti hävittää, koska kaikki se tavara ei olisi mahtunut tänne, Mari sanoo.

Aivan ensin Mari halusi remontoida keittiön ja kylpyhuoneen. Nyt täysin varustellusta keittiöstä löytyvät kaikki modernit mukavuudet, kuten tiskikone, pyykinpesukone ja kuivausrumpu.

– En halunnut luopua mistään luksuksesta. Vaikka asumme laivassa, elämä ei saa olla vaikeaa, hän sanoo.

Myös makuutilat kannen alla ruumassa ovat kokeneet suuren muutoksen. Aiemmin ruumassa oli monta pientä hyttiä.

– Aika pian päätettiin, että jokainen ei saa omaa huonetta. Purimme hytit pois, koska halusimme tilaa myös olohuoneelle, Mari sanoo.

Emma ja muut lapset viihtyvät hyvin yhteisessä makuuhuoneessaan eivätkä kaipaa omia huoneita.
Julian omaa aluetta ovat sänky ja pieni meikkausnurkka. Vaatteet säilyvät arkussa ja hyllykössä sängyn alla.

Nyt pienten makuusoppien tilalla on olohuone ja yksi iso makuuhuone lapsille. Siellä jokaisella lapsella on leveä parvisänky omassa nurkassaan. Sängyn alta löytyy säilytystilaa, ja omaa rauhaa saa vetämällä verhon sängyn eteen.

Kasper ja Emma tykkäävät pelata yhdessä pleikkaria sängyillään maaten. Julia on sisustanut itselleen pienen peilipöydällä varustetun meikkinurkkauksen.

Seuraavana remonttivuoroaan odottaa laivan keulassa oleva vanhempien makuuhuone.

Olohuoneen suurelle, u:n malliselle sohvalle mahtuu löhöilemään koko perhe. Televisio on kiinnitetty turvallisesti seinään. Seinäkiinnityksen tarpeellisuus opittiin kantapään kautta.

– Aiemmin televisio oli tasolla, ja eräässä myrskyssä se tuli kuperkeikalla alas ja hajosi, Vellu kertoo.

Keittiön avohyllyillä on pienet reunat, jotka pitävät tavarat paikoillaan.

– Jos kovasti keinuttaa, saatan nostaa korkeat maljakot tiskialtaaseen, Mari sanoo.

Pientä keinahtelua perhe ei enää huomaa. Siihen tottui parissa viikossa. Tuulisina päivinä etenkin syys- ja kevätmyrskyjen aikaan laiva keinuu enemmän.

– Jos kolmekin päivää putkeen on sellaista, että laivassa on vaikea liikkua keinumisen vuoksi, niin silloin alkaa ärsyttää, Mari sanoo.

Asuntolaivassa on 5 huonetta ja keittiö, yhteensä 100 neliötä. Perheen asumismenoihin kuuluu sähkö 150 e/kk, öljy 200 e/kk, laituripaikan vuokra 300 e/kk ja tankkiautokäynnit (vesi ja viemäri) 100 e/kk.

Suositteletko asuntolaivassaasumista, tutut kyselevät joskus Marilta ja Vellulta.

– En missään nimessä suosittele, vaikka itse en vaihtaisikaan pois mistään hinnasta. Kaipuu meren äärelle pitää olla kova, ja jos tarvitsee suositteluja, tämä ei varmasti ole oma juttu. Sen verran stressaava asumismuoto tämä on, Vellu sanoo.

Joka päivä Mari ja Vellu tarkistavat, että köydet ovat kunnossa ja tiukasti paikoillaan, jotta koti ei vahingossa pääse lipumaan merelle. Myrskyssä köysien kanssa on oltava erityisen tarkkana. Alkuaikoina ne pääsivät katkeamaan pari kertaa.

– Nyt olemme oppineet, miten ne kiinnitetään niin, että ne kestävät, Vellu toteaa.

Samoin he tarkkailevat, että laivan kylkeen maalattu vesilinja pysyy vedenpinnan yläpuolella. Vesilinjan osittainen vajoaminen saattaisi kertoa vuodosta.

– Laiva on rakennettu vuonna 1975 ja pysynyt pinnalla siitä asti. On aika pieni todennäköisyys, että juuri tänä yönä se vajoaa, mutta silti joskus iltaisin mietin, kellummeko vielä aamullakin, Mari sanoo.

Yhtä asiaa Mari ja Vellu maissa asumisesta kaipaavat: suolatonta pesuvettä.

Yhtä asiaa Mari ja Vellu maissa asumisesta kaipaavat: suolatonta pesuvettä. Laivakodin suihkusta ja vessasta tulee suodattimien läpi kulkenutta merivettä. Vain keittiön hanasta virtaa makea vesi.

– Hiukset kyllä pysyvät tuuheina, kun ne pesee suolavedellä, mutta hampaiden pesu ei ole kovin miellyttävää, Mari sanoo.

Perhe on oppinut nuukaksi vedenkäyttäjäksi. Ylijääneitä vesitilkkoja ei kaadeta viemäriin, vaan ne annetaan esimerkiksi kukille. Tankkiauto käy täyttämässä laivan makean veden säiliön noin puolentoista kuukauden välein, ja viemäriauto tyhjentää käytetyt pesuvedet.

– Vettä käyttää ihan eri tavalla, kun se on omalla rahalla ostettua ja sitä on rajallisesti kerrallaan tarjolla, Mari sanoo.

Vesivessaa laivassa ei ole lainkaan. Sen sijaan sieltä löytyy kaksi kompostoivaa käymälää. Ne pitää tyhjentää kerran viikossa laiturilla olevaan säiliöön.

Meri on sekä Marille että Vellulle rakas elementti: Mari on purjehtinut koko lapsuutensa ja Vellu työskentelee vanhempana merivartijana. ”Meri on tässä asumismuodossa se juttu. Siitä ei saa tarpeekseen”, Vellu kuvailee. Molemmat suorittivat saaristolaivurikurssin Suukon ostamisen jälkeen.

Ihmisten välinpitämätön roskaaminen on alkanut hätkähdyttää Maria ja Vellua laivassa asumisen aikana. Meressä kelluu jatkuvasti pahvimukeja, oluttölkkejä, muovipulloja, paperia ja tupakantumppeja. Sopivalla tuulella ne kerääntyvät rantaan, mutta kun tuuli kääntyy, roskalautta ajelehtii merelle.

Mari ja Vellu haaveilevat, että he voisivat säännöllisesti ajaa Suukolla merelle, ankkuroitua ja käydä kumiveneellä keräämässä roskia saarten rannoilta. Varusteet kuitenkin maksavat, eikä polttoainekaan ole ilmaista.

– Nykyisillä tuloillamme emme pysty tekemään sitä ainakaan kovin usein. Siksi perustimme keväällä Suukko Merelle -yhdistyksen, jotta voimme kerätä rahoitusta hankkeelle. Tavoitteena olisi jättää maa pikkuisen parempana seuraaville sukupolville, Vellu toteaa.

Julkaistu: 3.9.2020
Kommentoi »