Miten Suomesta tuli lupiinimeri, ja pääsemmekö haitallisesta vieraslajista enää eroon? Tutkija kehottaa kaikkia toimimaan

Näky on monille Etelä-Suomen valtateitä ajeleville tuttu. Violetti kukkameri on vallannut pellonreunat ja tienpientareet. Komealupiinit tosiaan lunastavat nimensä lupauksen: kasvit eivät kukintansa aikana ole lainkaan ruma näky.

Juuri kauneus on yksi syy siihen, miksi lupiini on levinnyt niin laajalle. Laji tuotiin Suomeen 1800-luvulla koristekasviksi, mutta se on karannut puutarhoista ja levinnyt laajasti etenkin teiden varsille ja joutomaille. Leviämistä ovat kiihdyttäneet ihmiset, jotka ovat kylväneet lupiineja mökeilleen ja pihoilleen. Myös valtateiden pientareille lupiinia on kylvetty tarkoituksella vuosikymmeniä sitten.

Moni tunnistaa nykyään komealupiinin haitalliseksi vieraslajiksi. Silti kuulee toisinaan pohdittavan, miksei niiden voisi antaa kukkia, ovathan ne niin kauniita. Vaikka komealupiini on monen silmään näyttävä kasvi, sen vaikutukset Suomen luonnon monimuotoisuuteen ovat vakavat.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Erja Huuselan mukaan komealupiini on tyypillinen invasiivinen laji: se tuottaa valtavasti siemeniä, leviää nopeasti ja syrjäyttää alkuperäistä kasvustoa. Suomen luonnolle ominaiset hennot kasvit eivät pärjää räjähdysmäisesti leviävälle jättimäiselle lupiinille. Esimerkiksi uhanalainen hirvenkello sekä erittäin uhanalaiset horkkakatkero ja saunionoidanlukko ovat vaarantuneet komealupiinin valtaamilla niityillä.

Lupiini ei nujerra kilpailijoita vain kokonsa ja siementuotantonsa avulla. Se myös muuttaa maaperän ravinteikkuutta, jolloin alkuperäiset vähäravinteiseen maahan sopeutuneet kasvit eivät enää pärjää. Pölyttäjillekin lupiini on petollinen. Se houkuttelee niitä kukillaan, mutta ei tarjoa niille ravintoa. Lupiinin siitepöly sisältää myrkyllistä alkaloidia, lupaniinia, joka voi haitata kimalaisten lisääntymistä.

Aluksi lupiinit valtasivat tienpientareet, mutta nyt ne ovat alkaneet levittäytyä myös metsiin. Erityisen tarkkana Huuselan mukaan tulee olla metsänuudistuksessa, kun uutta metsää pistetään aluille hakkuun jälkeen.

– Jos lupiinit pääsevät leviämään uudistusalueelle, saattavat ne tukahduttaa myös puuntaimia.

Metsien lisäksi huomiota täytyy kiinnittää alueisiin, joihin lupiinit eivät vielä ole levinneet, sekä erityisesti arvokkaisiin luontokohteisiin, kuten kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueisiin. Lupiiniesiintymät ovat tiheimmillään Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvenevat pohjoista kohti. Huuselan mukaan erityisesti pohjoisessa täytyy keskittyä siihen, etteivät lupiinit pääse leviämään uusille alueille.

– Jossain määrin niitä täytyy kuitenkin oppia sietämään, toteaa Huusela.

Etelä-Suomessa ajaessa saattaa vaikuttaa siltä, ettei lupiinimerille tehdä mitään – ja se voi pitää paikkansa.

– Joidenkin alueiden suhteen olemme jo nostaneet kädet pystyyn, kertoo Väyläviraston asiantuntija Niina Anttila.

Anttilan mukaan Väylävirastossakin keskitytään ehkäisemään komealupiinin leviäminen uusille ja arvokkaille alueille sen sijaan, että lupiineja yritettäisiin hävittää alueilta, jotka ovat jo niitä täynnä. Anttilan mukaan kyse on kustannustehokkuudesta. Rahat eivät riitä siihen, että lupiinit hävitettäisiin teiden varsilta kokonaan.

Väylävirasto on valtion virasto, jonka tehtävänä on huolehtia tie- ja rataverkon ja vesiväylien kunnossapidosta. Tämä pitää sisällään myös tienpientareet ja niiden luonnon monimuotoisuuden.

Väyläviraston asiantuntija Päivi Jylänki kertoo, että komealupiinia on kylvetty pienimuotoisesti teiden varsille 1980- ja 1990-luvuilla Väyläviraston edeltäjien tie- ja vesirakennuslaitoksen ja tielaitoksen toimesta. Hänen mukaansa kaikista teiden varsien kylvöistä ei ole dokumentoitua tietoa, mutta Väyläviraston yleisesti käyttämissä siemenseoksissa ei ole ollut lupiinia vuoden 1991 jälkeen.

Yleisesti vieraslajiongelma tunnistettiin Anttilan mukaan virastossa jo 2000-luvulla, ja vieraslajien torjunta mainitaan vuoden 2006 Väyläviraston ympäristöohjelmassa. Komealupiini lisättiin torjuttavien lajien listalle 2019, jolloin se säädettiin kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Lupiini ehti levitä laajalle ennen kuin sen järjestelmällinen torjunta aloitettiin.

Torjunta tienvarsilla ei perustu käsin kitkemiseen, vaan se on osa pientareiden kesähoitoa, eli lupiinit niitetään yhdessä muun kasvillisuuden kanssa.

Leviämisen estäminenkin on haastavaa. Anttila myöntää, että niittojen paremmalla ajoituksella torjunta olisi nykyistä tehokkaampaa. Kaikkia alueita ei niitetä tarpeeksi aikaisin vuodesta, mikä tarkoittaa sitä, että siemenet ehtivät kypsyä ja pahimmillaan niittäminen levittää niitä entisestään. Tällaisen estämiseksi pitäisi tehdä selvitys, millä alueille tarvitaan aikaisempaa niittoa tai mahdollisesti ylimääräistä niittoa. Komealupiinit puskevat usein uusia kukkia niiton jälkeenkin, joten niiton ajoittaminen on haastavaa.

Väylävirasto ei itse toteuta torjuntatoimia, vaan tilaa ne ulkopuolisilta urakoitsijoilta. Anttilan mukaan lupiiniesiintymien selvitys ja torjuntasuunnitelma vaatisi lisärahoitusta ja urakoitsijoiden kilpailutus aikaa. Hoitourakoitsijoiden kilpailutus kestää useita vuosia.

Resurssit ovat siis rajalliset, eikä lupiini ole ainoa haitallinen vieraslaji.

– Tällä hetkellä keskitymme enemmän esimerkiksi kurtturuusuun.

Väyläviraston vastuutontit eivät myöskään ole muusta ympäristöstä irrallisia. Teiden varsilta lupiinien hävittäminen vaatisi myös sen, että viereisellä tontilla pitäisi toteuttaa torjuntaa saman aikaisesti.

– Siinä herää kysymys siitä, kenen vastuulla koordinointi on, selittää Anttila.

Vastuukysymys ei ole yksinkertainen. Lupiinit ovat levinneet niin laajalti, että niiden torjuminen vaatii yhteistyötä ja sitä, että katsomme omaa tonttiamme pidemmälle.

Monissa kunnissa on otettu asukkaita mukaan torjuntaan. Se näkyy vieraslajitalkoina ja keräysastioina suosittujen kävelyreittien varsilla.

Tamperelainen startup-yritys Crowdsorsa on tuonut uuden keinon osallistumiseen viime vuosina. Yrityksen luoma mobiilisovellus on pelillistänyt haitallisten vieraslajien torjunnan. Kunnat tekevät Crowdsorsan kanssa yhteistyötä valitsemallaan budjetilla. Pelaajat voivat joko etsiä uusia alueita, joilla kasvaa haitallisia vieraslajeja, tai hakeutua sovelluksen avulla alueille, joilla on aiemmin torjuttu vieraslajeja.

Pirkanmaalta lähtenyt konsepti on nyt otettu käyttöön Suomen lisäksi Ruotsissa, Isossa-Britanniassa ja Kanadassa.

– Sillä (sovelluksella) voidaan täydentää tai jopa korvata muita keinoja, kuten vapaaehtoistalkoita, ulkopuolisia urakoitsijoita tai kunnan oman työvoiman käyttöä, kertoo Crowdsorsan markkinointijohtaja Juhani Poutanen.

Tänä kesänä pelaajat ovat torjuneet sovelluksen avulla 1,5 miljoonaa neliömetriä haitallisia vieraskasveja. Määrästä suurin osa on lupiinia.

Sovellus mahdollistaa Poutasen mukaan myös lupiineihin liittyvän tiedon kartuttamisen.

– Koska peliä pelataan älypuhelinsovelluksella, saamme kerättyä esiintymistä paljon dataa, kuten niiden sijainnin, pinta-alan, tiheyden sekä historiatietoa alueen lupiinimäärän kehityksestä. Dataa kerätään, jotta vieraslajitorjunta ja sen tulokset olisivat mahdollisimman selvästi dokumentoitu asiakkaalle eli kunnalle tai kaupungille.

Käytännössä peli toimii niin, että pelaaja kuvaa vieraslajiesiintymän ennen kasvien niittämistä ja sen jälkeen. Hän kiertää kuvatessaan esiintymän ympäri, jolloin sovellus muodostaa sijaintitietojen perusteella kartalle polygonin, josta se laskee alueen tarkan pinta-alan. Pelaaja arvioi, paljonko alueella on lupiineja ja merkkaa tiedon sovellukseen, minkä jälkeen sovellus laskee torjunnasta ansaittavan palkkion. Tietojen avulla Crowdsorsa myös ohjaa uudelleentorjuntaa: kahden viikon kuluttua sama alue nousee uudelleen sovelluksen kartalle.

Vaikka lupiinit ovatkin jo levinneet laajalle, eikä niitä saada enää täysin hävitettyä, ei ole vielä liian myöhäistä toimia. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Erja Huusela on sitä mieltä, että peruuttamatonta vahinkoa Suomen luonnolle ei ole koitunut – vielä.

– Lajit, joita lupiinit ovat tähän mennessä uhanneet, voivat vielä palautua, jos lupiinien leviämistä ehkäistään.

Huusela kehottaakin kaikkia toimimaan. Jokaisen tulisi huolehtia ainakin omasta pihastaan, mutta Huusela kannustaa katsomaan myös tontin rajojen yli. Vaikka omasta puutarhasta saisi kitkettyä vieraslajin pois, se on laiha lohtu, jos kasvi jatkaa leviämistään heti piha-aidan toisella puolen.

– Tärkeä leviämisväylä, joka pitäisi estää, on puutarhajäte. Jos lupiinit kitketään omalta pihalta ja kipataan sitten muun puutarhajätteen kanssa tontin reunamille, niin ei ole ihme, että ne jatkavat sieltä leviämistään.

Tämä ei ole Huuselan mukaan harvinainen virhe:

– Monien puutarhojen läheisessä luonnossa saattaa nähdä välillä eksoottisempaakin kasvia, eikä ole epäselvää, mistä ne ovat tulleet.

Juttua muokattu 4.8.2025: Korjattiin tieto siitä, että yleisesti vieraslajiongelma tunnistettiin Väylävirastossa 2000-luvulla eikä 1990-luvulla. Lisäksi tarkennettiin Anttilan sitaattia eri tonteilla tapahtuvaan samanaikaiseen torjuntaan liittyen.