Sääriluuluistimet, Marie Antoinette ja kekseliäs balettitanssija – luistelutaidon vaiheet ovat kuin seikkailuromaanista
Jäällä on viiletetty luisin, puisin ja metallisin luistimin. Taitoluistelu syntyi 1800-luvun lopulla, kun luisteluun yhdistettiin baletista tutut liikkeet.
Kun ihminen kauan sitten liukui pitkin pakkasen jäädyttämää järven- tai merenpintaa, hän käytti apunaan luistimia, jotka oli valmistettu suurten eläinten, kuten hirvien, porojen tai härkien, sääriluista. Niistä hiottiin terät, jotka kiinnitettiin nahkaremmeillä jalkoihin. Luuluistimilla ei pystynyt juurikaan potkimaan vauhtia vaan eteenpäin mentiin yhden tai kahden kepin, luistinpiikin, avulla.
Luuluistimet olivat käytössä laajasti Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Vanhimmat, noin 3 000 vuotta vanhat luistimet ovat löytyneet järvenpohjasta Sveitsissä. Noin tuhat vuotta vanhoja luuluistinlöytöjä on tehty myös muun muassa Skandinaviassa, Irlannissa, Saksassa ja Tšekissä.
Alankomaissa luisteltiin jäätyneitä kanaaleja pitkin 1200-luvulta lähtien puusta valmistetuilla luistimilla, joita niin ikään lykittiin eteenpäin sauvoilla. 1500-luvulla alankomaalaiset keksivät lisätä puuluistinten pohjiin taotut metalliterät, jolloin luistin pureutui tiukemmin jäähän ja matka taittui nopeammin. 1600-luvulla Alankomaissa järjestettiin jo kilpailuja siitä, kuka luisteli nopeimmin. Maata pidetäänkin pikaluistelun synnyinseutuna.
Koko pohjoista pallonpuoliskoa koetteli kylmä ajanjakso eli niin sanottu pieni jääkausi 1500-luvulta 1800-luvulle, jolloin joet, järvet, lammet ja kanaalit jäätyivät laajalla alueella Euroopan keski- ja pohjoisosissa. Luistelusta tuli suosittua 1600-luvulla esimerkiksi Britanniassa ja Ranskassa, jossa se oli etenkin eliitin, jopa hovin harrastus; Ranskan kuningatar Marie Antoinetten kerrotaan olleen innokas luistelija.
Luistelu on kiinteä osa suomalaista talvenviettoa.
Euroopasta muuttaneiden emigranttien mukana luisteluharrastus kulkeutui myös Pohjois-Amerikkaan. Luistelun suosio kasvoi nopeasti etenkin 1800-luvun puolivälissä, jolloin Pohjois-Amerikassa elettiin erityisen kylmää ajanjaksoa.
Philadelphialaisen liikemiehen E. W. Bushnellin kehittämät kokoteräksiset luistimet paransivat talviurheiluvälineen ominaisuuksia, ja niitä alettiin valmistaa sarjatuotannossa. Luistelusta tulikin 1800-luvulla varsin yleinen harrastus niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa.
1800-luvun loppupuolella luistelu sai uudenlaisen, vaativamman muodon, kun koulutettu balettitanssija Jackson Haines (1838–75) keksi yhdistää baletin elegantit liikkeet luisteluun.
Hän myös muokkasi luistimiaan paremmin vaativien temppujensa tekemiseen sopiviksi. Haines kiinnitti luistinten terät suoraan tukevien kenkien pohjiin, jolloin kosketus jäähän oli tarkempi, ja hän myös lisäsi terän etuosaan hyppäämistä helpottavat piikit.
”Luistinkuningas” Haines kiersi pitämässä luistelunäytöksiä eri puolilla Yhdysvaltoja sekä Eurooppaa. Hänen luistelukiertueensa ulottui aina Suomeen asti, ja hän esiintyi suurimmissa kaupungeissa niin luonnonjäillä kuin rullaluistimilla. Maailmankuulun luistinkuninkaan elämä päättyi traagisesti Suomeen suuntautuneella esiintymismatkalla, kun hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli Kokkolassa vuonna 1875.
Hainesin uljaat esitykset olivat jo ennättäneet inspiroida luistelijoita ympäri maailmaa, ja hänen temppunsa loivat pohjan uudelle lajille, taitoluistelulle. Laji vakiinnutti asemansa 1800- ja 1900-luvun taitteessa, ja taitoluistelussa alettiin myös kilpailla maailmanmestaruuksista.
miesten ensimmäiset MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1896 ja naisten 1906. Urheilumaailman huipulle eli olympialajiksi taitoluistelu ylsi ensi kerran vuonna 1908. Suomi menestyi alkuaikoina kisoissa loistavasti, sillä pariluistelijat Ludovika ja Walter Jakobsson voittivat 1910- ja 1920-luvulla kolme maailmanmestaruutta, yhden olympiakullan ja yhden olympiahopean – ensimmäiset itsenäisen Suomen olympiamitalit.
Kun vapaa-aika 1900-luvulla lisääntyi, luistelusta tuli osa talvista ajanviettoa ja harrastustoimintaa. Etenkin lapset ja nuoret viihtyivät luistimilla niin taitoluistellen kuin jääkiekkoillen. Suosio on säilynyt, mutta nyt lajia uhkaa ilmaston lämpeneminen, kun luistelukausi luonnonjäillä lyhenee.
