Meidän Talo

Venäläisten pommituksista selvinnyt loviisalaistalo sai remontissa kolmannen elämän – ”Tuli sellainen tunne, että tämä on loppuelämäni koti”



Venäläisten pommituksista selvinnyt loviisalaistalo sai remontissa kolmannen elämän – ”Tuli sellainen tunne, että tämä on loppuelämäni koti”

Pieni loviisalaistalo vaurioitui aikanaan venäläisten pommituksessa. Toisen kerran 1900-luvun alussa valmistunut talo palasi elävien kirjoihin, kun Sari Vainio remontoi sen isänsä kanssa lattiasta kattoon.
Teksti Tanja Hakala
Kuvat Maria Kalmi

Sari Vainiolla oli vain pari kainoa vaatimusta. Tulevassa kodissa saisi olla muutama huone, ja sen pitäisi sijaita kauniissa ympäristössä tutulla seudulla. Oma tupa oli ollut suuri haave jo monta vuotta, mutta yksinään Sari ei ollut uskaltanut ryhtyä sellaista hankkimaan.

– Yksin se oli kuitenkin tehtävä, muuten se olisi jäänyt pelkäksi haaveeksi. Rivi- ja kerrostalovuosien jälkeen olin valmis muutokseen. Seinänaapureita en enää kaivannut.

Sari haaveili myös käsin tekemisestä, sillä hän mielellään tapetoi, maalaa, hioo, ompelee, askartelee ja tekee käytännössä kaiken itse, minkä vain osaa. Lisäksi hän halusi puutarhan, jossa voisi leikata ruohoa, haravoida ja istuttaa erilaisia kasveja.

Ja sitten yhtenä päivänä unelmien talo tupsahti yllättäen tarjolle.

– Tuttava halusi myydä talonsa, sillä hän tiesi, että etsin juuri tällaista. Hän kutsui minut paikan päälle, ja löysimme toisemme, siis minä ja tämä talo.

Sataman lähellä Loviisan Valkossa sijaitseva talo oli ihana. Sari ihastui etenkin vanhoihin ikkunoihin.

– Minusta tuntui, että talo puhui minulle. Tuli heti sellainen hyvä tunne, että tämä on loppuelämäni koti.

Sari tekee keittiössä paljon muutakin kuin ruokaa. Hän muun muassa askartelee, ompelee ja maalaa ruokapöydän ääressä. Keittiö ennen remonttia.

Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan vuonna 1904 valmistuneella talolla oli lisäksi kiinnostava historia. Se vaurioitui venäläisten pommituksessa, jossa naapuritalo sai täysosuman ja räjähti kappaleiksi.

Vaikka talo tuntui täydelliseltä, se kaipasi täyttä remonttia. Pettymyksen kyyneleiltäkään ei alussa vältytty. Sisään oli vedetty uudet vesi- ja viemäriputket pari kuukautta ennen kauppoja. Sarin harmiksi työ oli tehty huonosti, mikä aiheutti kylpyhuoneeseen vesivahingon.

– Lattia piikattiin auki ja koko kylppäri uusittiin lattiasta kattoon. Kyllä minä itkin! Ei se ollut meinaan mikään halpa homma.

Olen joutunut opettelemaan, ettei kaikkea saa kerralla valmiiksi.

Lopulta Sari selvisi vesivahingosta sisulla ja pikkuserkkunsa avulla.

– Hän antoi hyviä neuvoja ja hankki erinomaisen laatoittajan.

Remontti eteni suurista ongelmista pienempiin. Kuisti oli talvikaudella niin kylmä, että Sari halusi sen lattian ensimmäiseksi kuntoon.

Kuistin alapohjan eristäminen oli hankalaa, sillä se piti tehdä levyillä altapäin. Tämä tarkoitti melkoista jumppaamista matalassa ryömintätilassa.

– Kuistin alla ei ollut tilaa juuri ollenkaan, ja marraskuun viima tuntui iholla. Mutta siitäkin selvittiin.

Keittiön vanhanaikaisessa komerossa säilytetään ulkovaatteita, kenkiä, laukkuja, maalipurkkeja ja muita maalitarvikkeita. Mimmi-kissa tiirailee lintujen liitelyä kotoisasti sohvan päältä. Keinutuolin Sari löysi nettitorilta. Keinutuoli on tehty Pyhtäällä, luultavasti 1930-luvulla.

Pitkä remontti vaati sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Sari joutui asumaan viikkoja ilman juoksevaa vettä, kylpyhuonetta ja toimivaa keittiötä. Mieleen on painunut päivä, kun hän sai ensi kertaa laittaa pyykkikoneen päälle monta kuukautta muuttonsa jälkeen.

Vaikka Sari hankki talon yksin, hänellä oli takanaan kokenut tukijoukko. Erityisen tärkeä oli 74-vuotias Nisse-isä, jolla oli vankka tausta vanhojen talojen peruskorjauksista. Kortensa kekoon kantoivat myös Sarin äiti ja sisarukset.

– Olen ikuisesti kiitollinen isälleni kaikesta avusta. Ilman häntä moni asia olisi jäänyt tekemättä. Hän on opettanut minulle paljon, ja olen todella nauttinut yhteisistä remonttihetkistä.

Yhdessä isänsä kanssa Saari purki kaikki vanhat kaapistot ja komerot pois keittiöstä. Sama jatkui olohuoneessa. Lopuksi sekä keittiö että olohuone saivat täysin uudet pinnat.

Ihan omin voimin kaikkea ei voinut tehdä, joten ammattilaiset ottivat ohjat muun muassa putki- ja sähkötöissä sekä kattoremontissa. Aina ammattimiehenkään työ ei vastannut odotuksia.

– Yläkertaan vievät raput olivat seuraava murheenkryyni. Teetin ne puusepällä, mutta lopputulos ei valitettavasti vastannut sovittua. Onneksi hän myönsi virheensä. Portaat eivät miellytä minua vieläkään, mutta olen jo alkanut tottua niihin.

Sarin isä Nisse teki porraskäytävää varten ison aukon yläkerran lattiaan. Sitä ennen ammattilaiset olivat rakentaneet tukirakenteet, jotta yläpohja kesti notkumatta ison aukotuksen. Lopuksi puuseppä asensi paikoilleen valmistamansa uudet portaat. Sarin makuuhuoneessa on selkeän harmoninen tunnelma. Lattiana on leveä pontattu lankku. Yläkerran katto eristettiin uretaanilevyillä. Ohuiden ja tehokkaiden eristeiden ansiosta huonekorkeudesta saatiin kaikki irti.

Pientä viehättävää puutaloa ympäröi kaunis puutarha, jossa on omenapuita, viinimarja- ja karviaispensaita sekä kasvatuslaatikoita. Sari on laittanut pihaa kuntoon ahkerasti vanhempiensa kanssa.

– Tekeminen on minulle terapiaa. Nikkaroin isäni kanssa silloin tällöin yhtä sun toista.

Pihalla on muun muassa terassi, kesähuone, roskakatos ja liiteri. Sari sanoo voivansa sitä paremmin, mitä enemmän hänellä on tekemistä.

– Kaikki omakotitalon ylläpitoon liittyvät työt teen ilolla. Rakastan muun muassa puiden pilkkomista!

Työ koulunkäyntiohjaajana on ajoittain stressaavaa. Mieli rauhoittuu, kun Sari pääsee touhuamaan omaan puutarhaan.

– En ole mikään varsinainen viherpeukalo, mutta on ihanaa työntää sormet multaan!

Pääsin kymmenen kuukauden odottelun jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn.

Sisustukseen Sari on luonut maalaisromanttisen tunnelman. Hän ei pidä liiallisesta runsaudesta tai röyhelöistä, vaan pyrkii tuomaan kotiin myös pienen modernin vivahteen.

– Räikeät värit eivät ole mieleeni. Neutraali sävyskaala sopii minulle. Mustat keittiönkaapit tuovat syvyyttä tunnelmaan.

Koska neliöitä ei ole liikaa, Sari ostaa käytännöllisiä kalusteita. Erityisen kiinnostavaa on, jos tavaralla on kiehtova historia. Silloin se on napakymppilöytö.

– Rakastan vanhoja ja kotitekoisia huonekaluja sekä muitakin vanhoja esineitä. Kodistani löytyy monta perintökalleutta, jotka ovat minulle tärkeitä.

Pienellä kaivinkoneella tehtiin kaivuhommia, jotta rakennusmiehet pääsivät tekemään uutta pohjarakennetta kuistin alle. Eteisen kolme vanhaa rappusaskelmaa poistettiin, lattia eristettiin aukon kohdalta ja siitä tehtiin yhtenäinen suora lattia. Ulko-ovi vaihdettiin. Sari teki kesähuoneen ja terassin isänsä kanssa.

Tulevaisuutta Sari odottaa rauhaisin mielin, onhan hän hankkinut nykyisen kodin loppuelämäkseen. Jotain pientä kotona pitäisi silti tehdä. Hän haluaisi esimerkiksi vaihtaa puulieden hellapönttöuuniin ja rakentaa väliseinät yläkertaan. Liiteriin hän suunnittelee askartelu- ja verstashuonetta, ja suuri unelma on oma pihasauna.

– Olen joutunut opettelemaan, ettei kaikkea voi saada kerralla valmiiksi.

Kaiken ahertamisen jälkeen yksi remonttihetki nousee kirkkaasti yli muiden. Muisto liittyy siihen, kun kylmä vintti saatiin lopulta muutettua asumiskäyttöön.

– Olen edelleen hyvin onnellinen siitä, että yläkerta valmistui. Pääsin noin kymmenen kuukauden odottamisen jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn! Sitä ennen vietin yöni alakerran sohvalla.

Vaikka suurin osa kunnostusprojektista valmistui oman perheen voimin, muun muassa kattoremontissa ammattilaiset tulivat apuun. Tältä Sarin talo näytti ennen mittavaa remonttia. Sarin talo sijaitsee Loviisan Valkossa lähellä satamaa. Kauniin kodin vanhat ikkunat kiinnittävät Sarin huomion heti ensitapaamisella.
Julkaistu: 25.1.2019