Apollonkadun eteishalli loistaa sähköisen sinisenä. Juhlasaliin johtavien portaiden ylle kohoavaan kattoon on palautettu lehtialumiinipinta, joka hohtaa hopeisen hienostuneena. Juhlasalin eteinenkin on jälleen alkuperäisessä asussaan: Kattovalaisimet teetettiin vanhan valokuvan perusteella. Seiniä peittänyt lasikuitukangas on tasoitettu, ja seinät on maalattu käsin – jopa talon keskellä kulkeva korkea yhdyskäytävä, joka liittää talon portaikot ja sisäänkäynnit toisiinsa.

Puhdaspiirteinen funkistalo on arkkitehti Gösta Juslénin piirtämä. Juslénin päämäärä oli saada aina aikaan kokonaistaideteos, ja hän jaksoikin ahertaa väsymättä tavoitteen saavuttamiseksi. Lallukalle kävi kuitenkin ajan kuluessa kuten monelle muulle merkkirakennukselle: sitä korjailtiin ja maalattiin vuosien kuluessa vailla selkeää linjaa.

Nyt huikea alkuperäinen arkkitehtuuri ja värimaailma ovat taas nähtävillä. Lallukan taiteilija talolla on takanaan jättimäinen viisivuotinen entisöinti sekä peruskorjaus. Kokonaisuudesta vastaa arkkitehti Simo Freese, joka on paneutunut pienimpiinkin yksityiskohtiin. Talon värisuunnitelman tekijäksi säätiö kutsui toisen tunnetun restaurointiarkkitehdin, professori Vilhelm Helanderin.

Lallukan vuonna 2012 alkanut peruskorjaus piti sisällään muun muassa julkisivurappauksen ja -maalauksen sekä vesikaton uusimisen ja alkuperäisten ikkunoiden kunnostuksen.

– Urakka oli mitä vaativin, sillä talo on kokonaan suojeltu, poikkeuksellisesti myös sisätiloiltaan, kertoo arkkitehti ja pääsuunnittelija Simo Freese.

Konservaattorit kaivoivat esiin julkisten sisätilojen alkuperäisiä, 1930-luvulla käytettyjä väkeviä värejä. Yksi niistä on upea ultramariininsininen.

– Maalia oli joissakin kohdissa päällä jopa seitsemän–kahdeksan kerrosta, Freese kuvailee.

Yksityiskohdat on hiottu viimeisen päälle. Pistorasiat löytyivät Saksasta, kumimatot Italiasta. Valaisimia on kunnostettu ja uusia teetetty. 10,8 miljoonan euron entisöinnin rahoittavat valtio, Helsingin kaupunki ja Lallukan säätiö.

– Tilat ovat todella hyvin onnistuneita – tätä pääsee harvoin sanomaan. Ehkä eniten ilahduttavat ateljeet, kun niihin palanneet taiteilijat vaikuttavat tyytyväisiltä, Freese sanoo.

Taiteilijatalon tulee olla turvapaikka, jossa taiteilijat ovat arkielämän murheista vapaita luomaan taidetta, linjasi viipurilainen mesenaattipariskunta Juho ja Maria Lallukka testamentissaan vuonna 1908. Niinpä Helsingin Töölöön, Apollon kallioille, valmistui vuonna 1933 yksi maan hienoimmista funkiskohteista.

Teatterista ja kansan sivistyksestä kiinnostunut Juho Lallukka oli tukkukaupalla vaurastunut liikemies ja myöhemmin kansanedustaja, joka halusi luoda pohjan Suomen taiteen nousulle ja jatkuvuudelle. Kuva-, näyttämö- ja säveltaiteilijat saivat komeat asuin- ja ateljeetilat.

Nykyään talossa on kaikkiaan 56 eri alojen taiteilijan työskentely- ja asuintilat. Entisten asukkaiden listalla on kuuluisia nimiä, kuten taidemaalari Ellen Thesleff, säveltäjä-kapellimestari Robert Kajanus, säveltäjä Aarre Merikanto sekä näyttelijät Tauno Palo ja Emmi Jurkka. Onpa talossa asunut Tove Janssonkin, sillä tämän isä, kuvanveistäjä Viktor Jansson, kuului talon asukkaisiin vuosikymmeniä.

Perheen Lallukka-ajasta muistetaan erityisesti Poppolino-marakatti, jonka kerrotaan joskus karanneen ja kiivenneen talon katolle ränniä pitkin. Alas se palasi vasta, kun isäntä asettui kadulle itkemään.