Lisa Johansson-Pape tunnetaan linjakkaista valaisimistaan – suunnittelutyön lähtökohtana oli silti aina toimivuus

Lisa Johansson-Pape tunnetaan linjakkaista valaisimistaan – suunnittelutyön lähtökohtana oli silti aina toimivuus
Muotoilija Lisa Johansson-Pape (1907–1989) ihaili ennen kaikkea toimivuutta. Hän näytti tietä uudelle, linjakkaalle valaisinmuotoilulle. Monia hänen suunnittelemiaan valaisimia on nykyisin uustuotannossa.
Julkaistu: 13.4.2021

Lisa Johansson-Papen ura muotoilijana oli pitkä ja monipuolinen. Kun hän suunnitteli valaisimia, hänelle olivat tärkeintä niiden tuottama valo ja toimivuus. Vasta sitten oli muodon vuoro. Silti Johansson-Pape onnistui suunnittelemaan valaisimia, joiden muotoja ihaillaan yhä. Hän yhdisti selkeisiin linjoihin herkkiä yksityiskohtia, kuten rei’ityksiä, ja herkutteli eri materiaaleilla.

Milanon triennaalissa vuonna 1954 kultamitalilla palkitut Sipuli-valaisimet ovat nykyään Innojokin mallistossa. 64-403-riippuvalaisin (toinen oikealta) sai hopeamitalin Milanossa 1951, ja sekin on nykyään uustuotannossa. Kuvassa on alkuperäinen, messingistä valmistettu valaisin. Oikeassa laidassa harvinainen, muovista ja messingistä koottu kulmikas malli 1950-luvun alusta.

Koulutukseltaan Johansson-Pape oli huonekalupiirtäjä, ja hänen ensimmäiset työpaikkansa olivat kalusteteollisuuden palveluksessa. Kun toinen maailmansota pysäytti lähes kaiken huonekalutuotannon, Johansson-Pape siirtyi Stockmannin omistaman valaisintehtaan Ornon suunnittelijaksi, aluksi vain väliaikaisesti. Tuossa tehtävässä hän kuitenkin jatkoi lopulta eläkepäiviinsä asti.

Messinki oli suosittu materiaali 1940- ja 50-luvuilla, ja sitä käytti myös Lisa Johansson-Pape. Orno valmisti etualan kellomaista 61-314-valaisinta (1947) erilaisilla rei’ityksillä. Sen takana on samana vuonna muotoiltu malli 61-100. Molempia valmistaa nyt Innojok. Taustalla viininpunainen valaisin 61-334 vuodelta 1952.
Ruokapöydän alla riippuvat messinkivalaisimet ovat uustuotantoa.

Uran alussa haasteena oli materiaalipula, sillä niitä oli sodan jälkeen niukasti saatavilla. Kun tavaratuotanto normalisoitui 1950-luvun kuluessa, Johansson-Pape yhdisteli valaisimissaan kauniisti lasia, messinkiä, muovia, jalopuuta, kankaita, nahkaa ja jopa puusälettä.

Ornon lattiavalaisimessa on messinkijalka ja -varsi ja varressa nahkajäljitelmää. Kupu on alumiinia.
Lisa Johansson-Papen Sipuli-kattovalaisin toistaa eteisen peilin muotoa.
Pöytävalaisimen lasijalka (1961) on Iittalan valmistama. Keltainen varjostin on alkuperäinen Stockmannin ompelimon malli. Senaattori-valaisimen Johansson-Pape suunnitteli 1947, ja se oli tuotannossa 2000-luvulle saakka. Kullanvärinen riippuvalaisin on 1960-luvun alusta.

Kotien arkivalaisinten lisäksi Johansson-Pape suunnitteli muun muassa näyttäviä kattokruunuja kirkkoihin ja anonyymejä valaisinmalleja sairaaloihin. Hän suunnitteli myös laivojen valaistuksia. Suunnittelutöidensä ohessa Johansson-Pape toimi Suomen Käsityön Ystävien taiteellisena johtajana vuosina 1951–1985. Hän on suunnitellut myös tekstiilejä, ryijyjä ja mattoja. Johansson-Papen valaisimia ihaillaan yhä, ja moni niistä on otettu uudelleen tuotantoon. Kotimaisen Innojokin mallistossa on lukuisia lattia-, pöytä- ja kattovalaisimia.

Lähteet: Anna-Kaisa Huuskon artikkeli Lisa Johansson-Pape Avotakassa 12/2013 ja Innoluxin verkkosivut.

Kommentoi »