Punainen torppa 1860-luvulta on nyt kolmen sisaruksen rakas kesäkoti: ”Halusimme löytää yhteisen paikan, jossa voimme oleskella perheidemme kesken”

Lindroosin sisarukset pyörittävät yhteistä yritystä ja viettävät vapaa-ajalla mielellään aikaa torpallaan. Astridin perheen Belka-koirakin nauttii maalla olosta.

Omenapuun alla on ihana paikka kahvittelulle.

Aika tuntuu pysähtyneen pienen, vanhan puutalon sisällä jo kauan sitten. Kauniit, leveät lattialankut narisevat kodikkaasti, puuhella loimottaa lämpöä, ja huonekalut näyttävät siltä, kuin ne olisivat aina kuuluneet tänne.

1860-luvulla rakennetussa torpassa mennyt on säilynyt lähes täydellisesti.

– Olemme halunneet säilyttää ympäristön mahdollisimman autenttisena. Torppa on kuin elävä museo, Karin Lindroos myöntää tunnelmallisessa miljöössä.

Rakennuksen omistavat sisarukset ovat tuskin lainkaan kajonneet sisustukseen, johon kuuluu runsain mitoin erilaisia perintöesineitä. Suurin osa on kuulunut pitkään Lindroosin suvulle.

Koska sekaan ei ole tuotu uutta ja modernia, sisustus muodostaa harmonisen, huolellisesti mietityn kokonaisuuden.

– Tavaroista ei ole ollut pulaa, pikemminkin päinvastoin, Karinin veli Erik Lindroos naurahtaa.

– Aika paljon olemme joutuneet raivaamaan mutta olemme säästäneet sen, mistä on meille eniten iloa ja hyötyä. Sänky on oikeastaan ainoa uusi hankinta, hän kertoo.

– Ja senkin löysimme käytettynä Torista, Karin lisää.

Kauniit, perityt huonekalut luovat olohuoneeseen sopivan museomaisen tunnelman.

Lindroosin perheelle paikka on tuttu ja rakas monessa polvessa, sillä entinen maatila on kuulunut heille aina 1900-luvun alusta lähtien. Paikan hankkivat sukuun alkuaan nykyisten omistajien, Karin, Astrid ja Erik Lindroosin, isoäidin vanhemmat.

Neljä vuotta sitten sisaruksille tarjoutui mahdollisuus lunastaa maatila itselleen isovanhemmiltaan. Syntyi päätös sen hankkimisesta yhteiseen omistukseen.

– Siitä lähtien, kun Karjaalla sijainnut lapsuudenkotimme myytiin, halusimme löytää jonkin yhteisen paikan, jossa voimme oleskella yhdessä perheidemme kesken, Karin kertoo.

Lindroosit ostivat kokonaisuuden, johon kuuluu kahdeksan hehtaaria maata eli myös metsää ja peltoja. Torpan lähellä ovat lisäksi maatilan vuonna 1947 rakennettu päärakennus, liiteri ja navetta. Pienessä ja suloisessa torpassa Karin, Astrid ja Erik mökkeilevät.

Olohuoneen seinät on koristeltu roisketapetilla ja boordilla.

Tilavaan olohuoneeseen mahtuvat myös työpöytä ja puusohva. Sateisena kesäpäivänä sohvalla on usein joku lukemassa.

Tunnelmallinen keittiö on torpan sydän. Sisarusten isä Urban on nikkaroinut sinne keittiötason ja hyllyn. Hyvin säilynyt vanha puuhella on ahkerassa käytössä.

Sisarusten punainen torppa seisoo vehreän puukujan varrella, Kåddbölen kylässä Kemiönsaaressa. Pihapiirissäkin tuntuu siltä kuin olisi palannut menneisyyteen: tunnelma on yhtä idyllinen kuin ruotsalaisten Elsa Beskowin ja Ilon Wiklandin klassisten lastenkirjojen kuvituksissa. Kaupungin melu ja häly ovat täällä vain kaukaisia muistoja.

”Sukupolvenvaihdos” sujui helposti, sillä rakennuskanta on hyvässä kunnossa. Sisarusten isoisä Nisse Lindroos ja isä Urban Lindroos alkoivat restauroida rakennuksia 1980-luvulla ja tekivät työnsä niin perusteellisesti, että nykypolven ei ole tarvinnut kunnostaa oikeastaan lainkaan.

– Olemme siinä kiitollisessa asemassa, että saamme oikeastaan vain vaalia isämme ja isoisämme työtä, Astrid kertoo.

Kolmikko muodostaa tiiviin porukan, joka viihtyy yhdessä. Jopa työt yhdistävät heitä, sillä he pyörittävät Helsingissä Studio Familjen -nimistä luovaa toimistoa.

Astrid työskentelee kuvankäsittelijänä ja tekee usein etätöitä torpalla. Samalla hän saa mahdollisuuden hoitaa puutarhaa. Karin puolestaan viettää torpassa kesäisin muutamia viikonloppuja miehensä ja kahden pienen lapsensa kanssa. Erik taas haaveilee, että voisi viettää torpassa joskus koko talven.

Keittiön vierestä mennään pieneen makuukammariin. Belka ottaa nokoset lampaantaljalla.

Makuuhuoneen seinälle on ripustettu vanha valokuva torpasta.

Torppaan liittyy monia tarinoita, yksi niistä lattialankkuihin. Sisarusten isoisä huusi lankut aikoinaan vanhan koulun huutokaupasta.

– Nisse raahasi lankut sisään torpan lännenpuoleisesta ikkunasta, Astrid kertoo.

Lankkujen siirtäminen ja asentaminen lattiaan olivat urakka, jossa varmasti riitti tekemistä.

– Sen jälkeen, kun isoisä oli saanut kaiken valmiiksi, hän kuulemma asettui selälleen lattialle ja huokaisi tyytyväisenä.

1800-luvun henki näkyy myös rakennuksen pohjaratkaisussa, joka on ajan henkeen suunniteltu ja perinteinen: tuvassa on myös keittiö, ja pienestä eteisestä vievät tikkaat vintille.

Näiden tilojen lisäksi torpassa on makuukamari. Tuvan seinät on koristeltu perinteikkäästi roisketapetilla ja siihen hienosti sopivalla boordinauhalla.

Eteisen ikkunalaudalle on kerätty vanhoja lasiesineitä. Penkki toimii myös säilytystilana.

Työpöydällä pidetään isoisä Nissen valokuvaa. Nisse teki suuren osan torpan kunnostuksesta, ja sisarukset haluavat kunnioittaa hänen muistoaan.

Koska rakennuksia ei ole tarvinnut remontoida, sisarukset ovat käyttäneet aikaansa niitä ympäröivän puutarhan kunnostamiseen. Tontti on kymmenen hehtaarin kokoinen, eli siinä riittää hoitamista vuosikausiksi.

Pihapiirin kalleimpiin aarteisiin kuuluu yli satavuotias omenapuu, joka jaksaa yhä kantaa hedelmää.

Erik on kalkinnut vuosien saatossa sammaloituneet nurmikot, ja Astrid on sorastanut pihamaata. Tulevillekin vuosille sisaruksilla riittää monenlaisia suunnitelmia. Lindroosit ovat omistaneet tontin vasta neljä vuotta, joten pihasuunnittelu etenee verkkaisesti.

– Haaveilemme isommasta kukkapenkistä ja satoisasta marjatarhasta. Sisätiloissakin aiomme tehdä hellävaraisia muutoksia. Olisi hienoa saada vintti joskus asuttavaan kuntoon, Erik kertoo.

Hätiköintiin heillä ei ole mitään tarvetta, siitä pitää huolen torpan tunnelma. Se suorastaan pakottaa jokaisen sisälle astujan hiljentymään. Hirsiseinät ovat niin paksut, että jopa matkapuhelimet mykistyvät niiden sisäpuolella.

Torppaa on aiemmin käytetty rengin asuntona. Puutarhassa on yli satavuotiaita omenapuita, joista saadaan edelleen paljon omenoita.