Liisan kodissa hurmaa naisellisen kerroksellinen tyyli – ”Perintöesineet ovat minulle mittaamattoman arvokkaita”
Helsinkiläisen Liisa Paasion kodin sisustus on pirskahteleva sekoitus värejä, perintöaarteita, kierrätyslöytöjä ja muistoja. Lämmin tunnelma ja lukuisat loikoilunurkkaukset sekä rauhoittavat että inspiroivat luovaan työhön.
Yli satavuotiaaseen talohelmeen puiston laidalla on kerrostunut tarinoita. Luova johtaja Liisa Paasion kodissa Helsingin Ullanlinnassa eletään omannäköistä elämää. Sisustus on kekseliäästi kierrätetty ja pehmeän tunnelmallinen, ja vanhan kivitalon lautalattiaiset huoneet täyttyvät kiinnostavista muistoista.
Elämyksellinen elämä, loikoilu ja herkutteluhetket ovat siellä normiarkea. Luovaa työtä ja vapaa-aikaa Liisa ei halua erotella, ja siksi hänen kotinsa näyttää ja tuntuu siltä, että se on sekä innostava että rauhoittava keidas. Sen lämmin henki ja lukuisat loikoilunurkkaukset kutsuvat kääriytymään mohairviltin alle hyvän kirjan tai vaikka elokuvan pariin.
Seikkailu, lukeminen ja elämästä nauttiminen ovat Liisan lempiasioita. Kauniita ryijymattoja lattioilla, portugalilaisia kaloja seinillä, munakoison sävyä makuuhuoneessa, pariisilaista tunnelmaa keittiössä... Kun on avarakatseinen ja luottaa intuitioonsa, on helppo ammentaa näkemäänsä ja kokemaansa niin omaan kotiin kuin työhön.
Minulle koti merkitsee...
rauhaa ja tilaa olla, tehdä ja elää, kuten haluan. Koti on sekä rentoutumista varten että tila työnteolle. Meidän kotimme kertoo meistä. Olemme keränneet tänne muistoja elämästämme: matkoilta ja menneestä. Täällä on muistoja myös äidistäni, lapsuudestani, opiskeluajoiltani Brasiliasta ja lempikaupungistani ”Lissubonista”, kuten kaverini sanovat.
Ominta sisustustyyliäni...
on naisellisen kerroksellinen tyyli. Vanhat lattiat, isot ikkunat ja korkeat huoneet ovat makuuni. Kodissani ei varmaankaan koskaan nähdä mitään pelkistettyä ja graafista. Olen elänyt eri aikakauden taloissa, mutta ominaisinta minulle on asua vanhassa talossa, jolla on jo historiaa ja elämää takanaan.
Kotini tavarat...
ovat melkein kaikki kierrätettyjä löytöjä. Tarina on tärkeä. Se saa näkyä, tuntua ja olla luettavissa kodin pienissä yksityiskohdissa ja isoissa linjoissa. Jokaisella huoneella on omansa, ja minusta on ihana nähdä, miten ne kohtaavat kodissani. Tänne on mahtunut paljon elämää ja suuria tarinoita niiden viiden vuoden aikana, joina olemme täällä asuneet.
Arvostan...
esteettistä asuinmiljöötä, ja myös ikkunanäkymillä on minulle merkitystä. Uppoudun usein katsomaan keittiön ikkunasta näkyvää maisemaa: sisäpihan vanhoja jalopuita, joista yksi on kasvanut monta vuosikymmentä ikkunamme alla. Kun lähden ovesta ulos, ensimmäisenä on vastassa puistomainen näkymä, ja takana pilkottaakin jo meri.
Kasveista ja patsaista tehty symmetrinen sommitelma näyttää hauskalta ikkunalaudalla.
Kotini kertoo minusta...
etten ole mestari säännöissä. Tätini nauraa, miten sekoitan tyylilajeja ja silti onnistun luomaan jotenkin ymmärrettävän kokonaisuuden. Rakastan värejä, yksityiskohtia, tunnelmaa ja tarinaa. Mietin myös valintojen vaikutusta ihmisiin: kuka viihtyisi tällaisessa nurkassa tai millaisen keskustelun tällaisessa valaistuksessa voisi käydä?
Innostun...
väreistä ja niiden yhdistelemisestä sekä pehmeistä, naisellista muodoista ja materiaaleista. Esineistä, joilla on tarina. En omista juuri mitään arvokasta mutta pidän mittaamattomassa arvossa lattialla olevia tätieni ryijyjä, lapsuudenkodin esineitä, ystäviltä lainattuja tai ostettuja asioita tai ideoita. Olen huomannut, että kaikki tavarat, joiden alkuperää tai ostamista en muista, päätyvät aika nopeasti kiertoon.
Rakkaimpia aarteitani ovat...
kaikki, jotka liittyvät äitiini tavalla tai toisella: rakkaus kirjoihin ja maailman tarkkailuun, äidin Kiinan-matkoilta tuomiin tauluihin ja pieneen jadepuuhun. Niistä en luovu mistään hinnasta. Myös olohuoneen isot ryijymatot tädeiltäni ovat muodostuneet tärkeiksi.
Erityisen onnistunut ratkaisu...
on iso olohuone ja keittiö, joissa viihdymme monella eri tavalla. Pidän myös aulasta, joka on täydellinen välitila, minne onkaan matkalla. Sen pehmeällä lapsuudenkotini berberimatolla voi ottaa minitorkut matkalla ulos tai sisään. Penkillä voi tuumata tulevaa tai mennyttä päivää. Siinä on tehty tuhansia kärrynpyöriä, käyty vakavimmat keskustelut ja tehty suurimmat päätökset.
Jos epäröit voimakaskuvioista tapettiseinää, helposti vaihdettava vaihtoehto on suuri seinävaate.
Kotimme on tehty...
yhteiseksi eikä kenenkään ehdoilla. Olen halunnut, että lapsilla on omat huoneet, mikä on luksusta keskusta-asumisessa. Meillä ei ole sisustuksessa tiukkoja sääntöjä, vaan tyylit sekoittuvat vapaasti ja kerroksellisesti. En seuraa sisustuksen trendejä, jotta voisin ottaa niistä inspiraatiota kotiini, vaan teen valintoja intuitioni pohjalta ja sovellan kaikkea näkemääni, lukemaani ja kokemuksiani niin työssäni kuin kodissani.
Hienoimmat hetket täällä...
on vietetty hyvässä seurassa herkutellen ja oleillen. Rakastan, kun saan tarjota isolle porukalle herkkuja ja hyviä hetkiä. Kodissani onnellisimmillani olen, kun lapset ovat täällä kanssani vuoroviikoin ja siivouksen jälkeen, kun valo paljastaa uusia tai vanhoja rakkaita tarinoita pölyn alta. Tai kun uusi löytö löytää paikkansa kodissa ja aloittaa uuden tarinan.
