Vanha siirtolapuutarhamökki hehkuu värikkäänä pilvisenäkin päivänä. Leni Joutsjoki nauttii laittaessaan mökkiä itsensä näköiseksi kesäpaikaksi, jossa voi piipahtaa vaikka työpäivän jälkeen.

Mökkimatka taittuu joko kävellen tai pyörällä, sillä kesäpaikka sijaitsee noin kuudensadan metrin päässä perheen kotoa.

Ajatus lyhyestä mökkimatkasta ja hyötypuutarhasta houkutteli. Olin haaveillut siirtolapuutarhasta lähes koko aikuisikäni. Alkuun mökinhankintaa rajoitti rahatilanne, sittemmin puoliso. Miehen mielestä siirtolapuutarhamökki olisi vain työleiri.

Taannoin suunnittelimme asunnon hankintaa, ja vahvana vaihtoehtona oli omakotitalo. Vanhan talon osto tuntui kuitenkin hirmuiselta riskiltä. Ehdotin Artolle, että hankkisimme sekä kerrostaloasunnon että siirtolapuutarhamökin, jonka myötä saisimme oman pihan. Yllättäen hän lämpeni ajatukselle.

Ehtona tosin oli, että hankin mökin ja hoidan tilukseni itse.

Kävimme katsomassa paria mökkiä toisella vantaalaisella alueella, mutta ne olivat turhan kalliita. Sijaintikaan ei miellyttänyt.

Huomasin samoihin aikoihin Tori.fissä pienen ilmoituksen Vantaan Viherkummussa myynnissä olevasta mökistä. Hintapyyntö oli kohtuullinen. Otin myyjään yhteyttä, ja seuraavana viikonloppuna kävimme katsomassa mökkiä.

Ihastuin ikihyvikseni! Ilmoitin melkein jo portilla, että haluan tehdä kaupat, ja tämä sopi myyjällekin. Tasan kolme vuotta sitten mökki siirtyi omistukseeni.

Se oli ulkoa siisti, ottaen huomioon, että ikää oli jo yli 60 vuotta. Sisätilat oli vuorattu lattiasta kattoon tummuneella mäntypaneelilla, mikä teki pienestä ja matalasta mökistä pimeän luolan.

Sisustus oli sekalainen seurakunta huonekaluja muutaman vuosikymmenen takaa.

Ensimmäisenä kesänä lahjoitin lähes kaiken irtaimiston pois ja tartuin maalipensseliin. Kuukausi kului maalatessani kaikki tummat pinnat vaaleiksi. Seinä- ja kattopaneelien maalaaminen oli paljon isompi homma kuin etukäteen kuvittelin. Vasta kolmannella maalikerroksella jäljestä tuli kelvollinen.

Siirsin keittiön pimeästä komerosta eteisen seinustalle ulko-ovea vastapäätä. Ikeasta hankin pari edullista alakaappia ja työtason, ja Tori.fistä löytyi lasiovinen vitriini yläkaapiksi.

Toisena kesänä isäni rakensi lapsille kerrossängyn entiseen keittokomeroon.

Olen jo vuosien ajan ostellut kirppareilta varastoon kivoja vanhoja astioita ja tavaroita, vaikka mökistä ei ollut tietoakaan. Kotona meillä on enimmäkseen valkoista, mökille halusin paljon väriä.

Olen ostanut huonekaluja fiilispohjalta, ja sisustuksessa on tullut puolivahingossa melko retro. Koska mökki on niin pieni, olen pyrkinyt käyttämään joka kolon hyödyksi. Ikkunoiden päälle nikkaroin viime talvena hyllyt, joilla säilytän astioita.

Lähes koko tontti oli ostettaessa nurmikkoa. Oli täällä toki omenapuu, muutama marjapensas ja mansikkamaa. Ensimmäinen kesä meni remontissa ja toinen muutossa, joten vasta nyt pihanlaitto on päässyt kunnolla käyntiin.

Olen rakentanut terassin sisäänkäynnin tuntumaan ja tehnyt tiskipaikan mökin seinustalle. Hyötykasvimaan perustin lavakauluksiin.

Toistaiseksi täällä on vain kesäkukkia ruukuissa. Haaveena on runsas ja kukkiva mökkipiha, joten puuhaa riittää vielä vuosiksi eteenpäin.

Vaikka mökkimatka on vain kuutisensataa metriä, täällä tupsahtaa ihan eri maailmaan. Koska vesihana on pihalla ja vessassa pitää käydä ulkohuussissa, aitoon mökkitunnelmaan on helppo vaipua.

Astiat tiskataan ulkona, mutta se on vain mukavaa. Naapureita riittää, mutta siitä huolimatta täällä saa olla rauhassa, jos haluaa.

Harvoin se on pelkkää oleilua. Yleensä keksin projektin, joka pitää toteuttaa siltä seisomalta. Mies tekee ruuan hiiligrillillä. Jos sää sallii, syömme ulkona.

Lapset lueskelevat Aku Ankkoja, pelaavatfortunaa ja touhuavat pihalla. Välillä he käyvät pulikoimassa läheisellä uimapaikalla.