Leena hankki keittiökaapistot käytettyinä: ”Kun lompsa ei ole paksu, pitää olla rikas mielikuvitus”

Remonttifilosofiani on, että kun lompsa ei ole paksu, pitää olla rikas mielikuvitus. Ostin tylsän valkoisen huushollin neljä vuotta sitten ja laitoin kaiken uusiksi. Kaksikerroksinen 1960-luvun rivitalo oli yksi niistä kohteista, joista olin haaveillut. Sisältä se ei kuitenkaan ollut lainkaan tyyliäni. Olen räiskyvä ja tykkään tuoda syvyyttä ja ulottuvuuksia väreillä. Siksi keittiössäni on esimerkiksi värikkäitä tauluja. Valkoinen ja kliininen tuo mieleeni sairaalan.

Tiesin heti, että haluan purkaa vanhan baarikeittiön kokonaan, koska se tuntui sokkeloiselta. Halusin avoimen tilan, jossa keittiö ja olohuone yhdistyisivät ja niiden väliä olisi helppoa ja esteetöntä kulkea. Nykyään on kiva, että näen keittiössä syödessä olohuoneen telkkarin.

Tältä keittiö näytti ennen remonttia:

Keittiö oli remontoitu viimeksi 1980-luvulla. Heti remontin aluksi aloin etsiä käytettyä keittiötä, koska tiesin, etten halua käyttää hirvittäviä summia uuteen. Halusin sellaisen, jossa on paljon säilytystilaa ja laatikoita. Sopiva Iskun keittiö löytyi Seinäjoelta. Edellisetkin omistajat olivat ostaneet sen käytettynä, mutta huomasivat heti, että se oli heille liian suuri. Maksoin keittiöstä tuhat euroa, ja ajelimme kaverini kanssa hakemaan sen suurella pakettiautolla. Keittiö oli hyvässä kunnossa muutamia kolhuja lukuun ottamatta, ja niitä paikkailin myöhemmin.

Kun keittiö oli hankittu, itse remontti tehtiin kaapiston mittojen mukaan. Kaikki keittiöstä tuli käyttöön, vain muutama yläkaappi jäi yli. Nekin ovat käytössä autotallissa. En pitänyt keittiön mukana tulleesta teräsaltaasta, joten myin sen eteenpäin ja ostin tilalle mustan. Lisäksi ostin käytetyn jääkaapin ja astianpesukoneen Facebookin Marketplacen kautta.

Keittiön seiniin valitsin edullisen OSB-levyn. Sitä käytetään usein varastojen seinissä, mutta pidän sen struktuurista. Elävä pinta jäi näkyviin, vaikka maalasin päälle sinisellä. Lattian muovimaton päällystimme saman sävyisellä laminaatilla, jota oli käytetty asunnon muissa tiloissa.

Tason ja seinän kaakelit ostin Bauhausista uutena. Se oli helpompaa, koska sain tismalleen oikean koon ja määrän. Bongasin materiaalit hyvään hintaan, sillä jaksoin vertailla kauppoja ja odottaa tarjouksia.

Keittiöön yhdistyneen olohuoneen seinät maalasin mustalla, samoin ikkunanpuitteet. Hirvitti hieman, tuleeko tilasta liian synkkä. Asunnon ikkunat ovat kuitenkin suuret, yli kaksimetriset, joten niistä tulee paljon valoa.

Tein koko remontin itse taitavan ystäväni kanssa. Hän tiesi, mitä teki, ja minä sähläsin mukana. Oli hyvä, että oli joku, jolta varmistaa, miten kannattaa tehdä. Lisäksi tarvitsin sähkö- ja putkiasentajaa.

Remontin myötä opin paljon. Ajattelen, että on parempi kokeilla ja sitten purkaa, jos ei onnistukaan. Kun materiaalit ovat edullisia, ei rimakaan ole niin korkealla. On myös mahtavaa nähdä oman käden jälki. Mitään en keittiössä vaihtaisi, sillä olen siihen tosi tyytyväinen.

Kun neljä vuotta sitten ostin käytetyn keittiön, en joutunut kilpailemaan siitä. Nyt olen huomannut, että ne kiinnostavat enemmän ja monet keittiöt myydään Facebook-kirppiksillä tarjouskaupalla. Keittiöitä on todella paljon tarjolla, ja hyväkuntoisen voi saada edullisesti kierrätettynä.

Olen muuttamassa pian uuteen kotiin ja minulla on jo visio vihreästä keittiöstä. Aika näyttää, miten sen kanssa käy.